Ihmiset, jotka tekevät elämästään tahallaan vaikeaa

Meillä äiti marttyroi säilytettävien tavaroiden suhteen. Muutti äskettäin isosta omakotitalosta kerrostalokolmioon ja se asunto on vähän siinä rajoilla, että onko se jo esim. paloturvallisuusriski. Tavaraa on aivan tolkuttomasti, ja kun on ystävällisesti tarjouduttu apuun tavaroiden perkaamiseen, seuraa tilitys siitä, miten "teitähän varten minä näitä säilön, teidän lapsuus- ja nuoruusmuistoja, kyllä olisi kiva jos olisi siisti koti mutta minne minä sitten nämä tavarat laittaisin". Sanottu, että ei tarvita nuoruusmuistoiksi joka ainoaa joskus seinällä ollutta julistetta tai oppikirjaa, mutta ei mene perille. "Kyllä kuulkaa joskus kaipaatte, uskokaa pois". 

Näitä on aina! Erityisesti lapsen kanssa eläminen, kaupassakäynti, kyläily, matkustelu yms on ihan järjettömän vaikeaa!

Syötetään vielä 4v:tä ettei hän sotke paikkoja (meillä omat + 1,5v lapsenlapsi on oppineet syömään itse jo hieman yli 1v:nä kun on annettu tilaisuus oppia). Matkalle ei voi lähteä kun pitää olla oma potta ja tyyny ja matkalaukullinen ruokaa, tuttipulloja yms yms. Meillä mukana 2 tuttia ja 1 pullo jota pestiin (lapset matkustelleet 3kk lähtien). Vaipat kaupasta, ruuaksi sitä mitä vanhempien lautasella oli. Jos ei maistunut viikko pari meni hyvin kyllä hedelmillä ja leivälläkin. Kylässä käytiin monta kertaa viikossa kun kaveri oli samaan aikaan äitiyslomalla, yhdessä käveltiin 4 lapsen kanssa 5km kauppakeskukseen ja takaisin.

Ehkä sitä ei vaan ennen "tehty numeroa" kaikesta vaan elämä hyväksyttiin sellaisenaan?

Vierailija kirjoitti:

Meillä äiti marttyroi säilytettävien tavaroiden suhteen. Muutti äskettäin isosta omakotitalosta kerrostalokolmioon ja se asunto on vähän siinä rajoilla, että onko se jo esim. paloturvallisuusriski. Tavaraa on aivan tolkuttomasti, ja kun on ystävällisesti tarjouduttu apuun tavaroiden perkaamiseen, seuraa tilitys siitä, miten "teitähän varten minä näitä säilön, teidän lapsuus- ja nuoruusmuistoja, kyllä olisi kiva jos olisi siisti koti mutta minne minä sitten nämä tavarat laittaisin". Sanottu, että ei tarvita nuoruusmuistoiksi joka ainoaa joskus seinällä ollutta julistetta tai oppikirjaa, mutta ei mene perille. "Kyllä kuulkaa joskus kaipaatte, uskokaa pois". 

Ettekö te voi hakea niitä lapsuus- ja huoruusmuistojanne pois jo nyt. Hävitätte sitten mitä ette halua.

Olen tullut siihen lopputulokseen, että en enää edes yritä muuttaa kenenkään ajatusmaailmaa. Olen monet kerrat yrittänyt auttaa ihmistä, joka valittaa kuinka huono tilanne hänellä on ja miten hän tästä tilanteestaan kärsii. Sitten kun yrität antaa hyviä neuvoja ja tarjoudut auttamaan tilanteen korjaamiseksi niin yhtäkkiä apu ei kelpaa tai jos autan niin olen auttanut jotenkin väärin. Niimpä olen lopettanut ihmisten asioihin puuttumisen ja keskityn vain omien asioideni kuntoon hoitamiseen. Toki menen auttamaan kykyjeni mukaan jos joku pyytää, mutta enää en kyllä ota mitään kantaa niihin valituksiin, joita kuulen ihmisten ongelmista. Totean vain tyyliin, että " niin välillä saattaa olla vähän rankempaa"