Miksi tunnen itseni rumaksi vaikka kuvissa näytän kauniilta?
Tunnen vain rumuutta itsestäni. Olen jotenkin niin... ahdistunut itseeni. Minua ahdistaa olla ihmisten ilmoilla varsinkin mieheni kanssa, koska pelkään, että mieheni häpeää minua. Hän on vannonut ettei häpeä vaan on ylpeä minusta ja kehuu kauniiksi ja viehättäväksi. Mutta minä en usko 😢 Varmasti raskasta miehellenikin tällainen..
Kommentit (11)
Mielummin noin päin. Mä tunnen itseni välillä ihan nätiksi, mutta kuvissa (ja oikeasti) olen ruma.
Niin. Minulla on mies. Mutta entä jos olenkin miehelleni vain käytetty auto? Sellainen, jonka hän on ottanut paremman puutteessa?
Ap
Ja entä kos kaikki ihmiset ympärillä ajattelee, että mitä ihmettä tuo mies näkee tuossa rumassa naisessa?
Välillä onhan itseäni niin paljon että tekisi mieli vetää ranteet auki 😢
Minun pitäisi varmaan jättää mies, koska tilanne ahdistaa minua niin paljon.
Hanki itsetunto - helpommin sanottu kuin tehty. Voisitte kertoa miten sellaisen itsetunnon saa..
Ap
Niin, vinkkejä kuinka saada parempi itsetunto?
Sama täällä! Olen muiden mukaan todella kaunis. Miehet katsovat ja oma mieheni kehuu minua usein. Kuvissa huomaan olevani nätti jopa omasta mielestäni. Kuitenkin jatkuvasti minulla on ruma ja läski olo. Vaikka olen hoikka ja nätti. En tiedä miten saisi paremman itsetunnon tai uskoisi olevansa kaunis.
Vierailija kirjoitti:
Mielummin noin päin. Mä tunnen itseni välillä ihan nätiksi, mutta kuvissa (ja oikeasti) olen ruma.
Kyllä henkinen hyvinvointi ja itsensä hyväksyminen on kuitenkin tärkeämpää, toki kauneus helpottaa lähes kaikkea verrattuna rumana elämiseen. Ja henkinen tasapaino on helpompi saavuttaa, kuin hyvä ulkonäkö, joka on pitkälti geenien sanelemaa. Ei ap varmaan osaa kuitenkaan sisäistää sitä, että on kaunis, vaikka sen kuvista näkisikin.
Mullakin on tullut niin laidasta laitaan kommentteja. Teininä sain kuulla jatkuvasti pojilta että olen ällöttävä läski (ennemmin pullea, mutta joo, ällö läski kuitenkin) ja helvetin rumakin vielä. Monet aikuiset sanoi äidilleni että olen kaunis, mutta saattoi olla pakollinen kohteliaisuus. Aikuisena sanottiin sitten lähinnä nätiksi tai kauniiksi päin naamaa, mutta haukkumista naamasta ja etenkin kropasta kuuli parilta tyypiltä. Ja tuntuu, että olen kai aina kokenut itseni rumaksi, etenkin kun olen julkisilla paikoilla. Lapsena en välittänyt, teininä se jatkuva haukkuminen sai minut häpeämään itseäni aika paljon, ja nyt 25 v. häpeä on edelleen läsnä jos huomaan jonkun katsovan minua. Eikä auta että nyt olen ihan oikeasti läski :D
Up