Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi äiti/isäpuolena on niin vaikeaa rakastaa tai edes pitää puolison lapsista?
11.08.2007 |
Maailmassa on monia tuttuja ja tuntemattomia ihmisiä joista pidämme, mutta puolison lapset harvoin kuuluvat pidettyjen ihmisten ryhmään?
Johtuuko että tämä lapsi edustaa puolison edellistä elämää, mutta kaikillahan meillä on elettyä elämää takana ja vanhoja rakkauksia.
Sitäpaitsi vanhemman rakkaus lapseen on ihan eri kuin romanttinen rakkaus.
Kommentit (5)
Lapsipuoltahan on pakko rakastaa tai muuten leimautuu ilkeäksi. Jos ei rakasta niin sen voi sanoa vain täällä palstalla. Lapsen kanssa ei voi olla luonnollisesti kun jatkuvasti on joukko ihmisiä ikään kuin vaanimassa perheen lähettyvillä jokaista äitipuolen tekemää virhettä.
Sitten on myös niin että monien aikuistenkin on vaikea vastaanottaa lasten kielteisiä tunteita. Lapsille taas äitipuoli on sopiva syntipukki kaikille vanhempien avioeron mukanaan tuomille vihan tunteille. Omille vanhemmille niitä ei uskalleta ilmaista koska pelätään että he jättävät. Usein lapsi myös on avoimen mustasukkainen vanhemmastaan. Täytyy olla erittäin kypsä ihminen jotta voi rakastaa lasta, joka esimerkiksi sylkee kasvoille ja työntää pois.
Tämä on vain arvailua, koska itse rakastan mieheni lasta. Koen, että meidät on määrätty toisillemme, ihan klassiseen tapaan. Ihastuin häneen jo ensitapaamisella, ja se oli molemminpuolista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mieti miten paljon rakastat tai pidät naapurin lapsesta? Tai jotain lapsesi kaveria? Ei siitä lapsesta tule automaattisesti sen läheisempää vaikka se onkin miehen lihaa ja verta. Meillä miehen muksut käyvät vain joka toinen viikonloppu, ei siinä pysty kovin kiinteä suhdetta muodostamaan. Mukavia muksuja ovat mutta en heitä rakasta sen enempää kuin muita miehen sukulaisia vain siksi että he ovat lapsia.
että haluaa taata omalle jälkikasvulleen parasta ja kyllä se lapsipuoli aina osansa ottaa.
Mustasukkaisuutta ja vallanhalua ainakin.
edes lapsista pitämään tai heidät kokemaan myontesinä olisi jo iso juttu. Niin monta kertaa luen juttuja kuinka lapsipuolet eivät osaa tehdä mitään oikein ei siis mitään. Kuinka kamalia ja huonoja he ovat kaikin puolin.
Alue: Aihe vapaa
Tai jollei sitä niin kilpailua. Vaikka tietoisesti useimmat varmaan ajattelevat fiksusti että elettyä elämää on itsekullakin takana eikä puolison lapset ja entinen elämä ole uhka omalle parisuhteelle eikä yhteisille lapsille niin silti se voi olla olemassa jossain alitajunnassa, sellainen kilpailuasetelma.
Plus sitten se että uusperhekuviossa kaikenlaiset sopeutumisongelmat ja exien sotkut voi rassata riivatusti. Noin yleensä kun jotain ihmisiä tapaa niin niitä ei ole pakko kutsua kotiinsa pitkiksi ajoiksi ja ottaa perheenjäseniksi, mutta uusperheen lapset on otettava.