Yhtäkkinen ahdistus tulevasta (keskiraskaus)

Heippa! Ja onnea odotukseen! Kyllä, on ihan normaaleja tunteita, raskaus pistää kyllä tunteet vuoristoradalle. Samoin oma lapsuus muistuu mieleen ja koettu äitisuhde. Käy ne vain rauhassa läpi, ne ovat vain tunteita, älä pelkää niitä. Sinä olet varmasti hyvä äiti lapsellesi.

Niin normaalia, että olisin ihmeissäni, jos jollain ei olisi tuollaisia tuntemuksia raskauden aikana

Olet raskaana. Nämä tunteet ovat täysin normaaleja. Neuvolassa voit keskustella tunteistasi. Voisit myös tutustua doulatoimintaan näistä doulista on monelle raskaana olevalle tukea.

Pelot on normaaleja. Minun suurin ahdistus esikoista odottaessa oli kestääkö miehen ja minun suhde sekä oma muuttunut vartalo jota itkin joka ikinen päivä. Itkin myös päivittäin synnytyspelkoa. Nyt 3 lasta.

Kannattaa elää päivä kerrallaan niin asiat ei tunnu niin valtavan suurilta ja mahdottomilta. Jälkeen päin kun miettii elämäänsä niin oikein ihmettelee miten on jaksanut ja pystynyt kaikkeen siihen mitä on kokenut, mutta niissä hetkissä sitä vain selviytyy ja pystyy.

Enkä minä esikoiseen rakastunut ensisilmäyksellä vaikka äitiys tuntui heti luonnolliselta. Muutaman viikon kuluessa alkoi tuntumaan syvää kiintymystä.

Ihminen on feromoniensa ja hormoniensa vanki. -

-

Ap:lle - osta miehellesi jostain varapäre ....tarvitsee sitä. Tommosta tuo on. 

Kiitos tsempeistä ❤ ehkä osaan nyt suhtautua rauhallisemmin näihin tunteisiin.

Sain esikoisen kuukausi sitten ja olin kanssa välillä aika ahdistunutkin raskauden aikana. Mies halusi lasta enemmän kuin minä koska en ole koskaan ollut lapsi-ihminen tai edes tykkää lapsista. Vartalon muutokset ja synnytys pelottivat myös kamalasti. Kliseisesti oma lapsi on ihan eri asia ja rakastan häntä yli kaiken. Vartalon muutoksetkaan ei tunnu enää pahoilta. Eiköhän epävarmuus kuulu kaikkiin suuriin elämänmuutoksiin.