Lapsen tunnistaminen

Isäsi ei koskaan virallisesti tunnustanut sinua. Hän maksoi äidillesi elatusmaksua, mutta kuolemansa jälkeen et tietenkään ollut perillinen.

Tai sitten isäsi oli varaton eli ei ollut mitään lakiosaa jota sulle antaa.

En ihan ymmärtänyt otsikkoa tai tilannetta, tarkoitatko että haluatko tietää onko isäsi tunnustanut sinut lapsekseen?

Kun isäsi kuoli, tehtiin perukirja ja perinnönjako, joten jos olisit ollut perijä, sinulle olisi pitänyt lähettää kopio perukirjasta ja kutsu perinnönjakotilaisuuteen.

Jos ei mitään ole tiedossa, sitten epäilen että tarina menee niin että isäsi oli naimisissa, joten asia hoidettiin hänen ja äitisi välillä epävirallisesti, joten sinun isäsi ei ole tunnustanut sinua eikä äitisi ei ole ilmoittanut isäsi nimeä papereihisi.

Voisit mahdollisten sisarusten avulla (jos suostuvat) saada vahvistettua ko. henkilön biologiseksi isäksesi, mutta kun et ole todennäköisesti syntynyt vuoden 2016 jälkeen jolloin isyyslaki muuttui, sinulla ei ole oikeutta hänen kuolemansa jälkeen tehdyn isyyden vahvistamisen avulla enää periä häntä.

Isyys tunnistetaan vasta syntymän jälkeen

Itsekseni aina mietin, että mistä ihmeen syntymätodistuksesta ja isän nimestä te oikein puhutte. Ei ainakaan 1990-luvulla mitään tuollaista sairaalasta saanut.

Kiitos vastauksestasi. Hänen kuolemansa jälkeen sain nämä puoliorvon eläkkeet ja opiskelujutut sosiaalitoimiston kautta.

Sen verran tiedän että hän on ollut naimisissa kun olen syntynyt. Tosin äitini ei tätä minulle koskaan kertonut vaan olen päätellyt tämän. 

Äitini ja olettamani isäni vaimo ovat kyllä olleet yhteyksissä esim kun pääsin ylioppilaaksi ja tämä vaimo soitti äidilleni isäni kuolemasta.

Ainoa asia mikä tässä surettaa on että minulla ei ole virallisesti isää :(

Kyllähän hänen on väkisinkin oltava isäsi virallisesti, muuten et missään nimessä olisi saanut lapseneläkettä.

Mistä syntymätodistuksesta puhut? Tarkoitatko otetta väestörekisteristä ja milloin olet viimeksi sellaisen tilannut?

Äitisi on varmaan saanut leskeneläkkeen ja sinä lapseneläkkeen. Onko edes perintöä jäänyt vai onko se jo käytetty. Perunkirjasta näkee. Isyys tunnistetaan lapsen syntyessä paitsi nykyisin sen voi avoliitossa tunnistaa neuvolassa jo raskausaikana.

Kuule, jos isäsi ei ole sinua tunnustanut, et olisi voinut saada puoliorvon eläkettä hänen kuolemansa jälkeen. Jos äitisi on saanut leskeneläkettä, hänellä on täytynyt olla voimassa oleva avioliitto isääsi. Ei makseta eroneellekaan puolisolle. Jokin ei nyt täsmää?

Siis olen oikeasti sitä mieltä, että jos olet tosiaan saanut puoliorvon eläkettä, niin jossain on paperi, jossa lukee isäsi nimi sinun kohdallasi. Ja se tosiaan tulee sosiaalitstolta (tai tuli).

Joskus vanhemmat myös väärentää ns. syntymätodistuksen - eli onko siitä vain otettu nimi pois, siis versiosta, joka sinulle on näytetty.

Oletko luterilaisen kirkon jäsen? Jos haet virkatodistuksen sieltä, niin siinä näkyy vanhempasi. Onkohan se maistraatista sitten, jos ei kuulu lut. kirkkoon. Tuon voit itseäsi koskien hakia koska vain - siihen ei tarvitse syytä.

Ei tuossa leskeneläkkeestä ollutkaan; puoliorvon vain.

Kiitos paljon tästä vastauksesta, jotain tällaista olen itsekin ajatellut. 

Minulla on oletetun isäni nimi, valokuva ja tietääkseni 2 puolisisarusta ja tiedän vaimon nimen.Tosin hän on jo tosi iäkäs jos vielä elää.

Mietin että saisiko jostain sosiaalitoimesta vanhoja tietoja itsestään.

Hei, siis virkatodistuksessa ei ole isän nimeä.

Vierailija kirjoitti:

Hei, siis virkatodistuksessa ei ole isän nimeä.

Kuinka tuoreesta todistuksesta on kyse?

Tästä on kulunut aikaa jo vuosikymmenet eli mahtaako sossussa olla enää näitä tietoja.

Tämä ns. isäni on ollut siis naimisissa toisaalla syntymäni aikana enkä häntä ole koskaan tavannut.

Tosi vanhasta 1960-luvulta 

Pyydä uusi virkatodistus. Vielä 1960 luvulla saattoi maksaa papin hiljaiseksi jotta todistuksessa ei ollu isää vaikka kirkonkirjoissa olisi.

Vierailija kirjoitti:

Hei, siis virkatodistuksessa ei ole isän nimeä.

Sellaisen saa jossa on (jos sen rekisterissä). Esim. sukututkimusta kun tehdään, niin aina tulee kysytyn henkilön vanhemmatkin.

Meillä perunkirjoituksessa tuli velipuolenkin nimi mukaan (sama äiti, eri isä) ja muistan sen virkailijan naaman, kun se taisi pelätä, että emme tiedä - no veli kyllä ihan asui meidä perheessä ja tiesimme asian. Mutta sillä näkyi eri biologinen isä.

Vierailija kirjoitti:

Tästä on kulunut aikaa jo vuosikymmenet eli mahtaako sossussa olla enää näitä tietoja.

Tämä ns. isäni on ollut siis naimisissa toisaalla syntymäni aikana enkä häntä ole koskaan tavannut.

Kyllä näitä on. Olen saanut kaupungin sosiaalitoimiston arkistosta isoisäni lapsuudenaikaisia sossupapereita 1920-luvulta. Kyllä ne uudemmatkin on arkistoitu! Ja itseäsi koskevat paperit voit aina pyytää. Ota yhteyttä lapsuudenaikaisen kotikuntasi kaupungin/kunnanarkistoon, he auttavat sinua eteenpäin.

Itseä koskevia päätöksiä ym. on tosiaan oikeus saada.

Minäkin olen "isätön" eli kirkonkirjoissa ei ole kohdallani isän nimeä, vaan merkintä, ettei minua ole tunnustettu. Kumpikaan vanhemmistani ei ollut syntymäni aikoihin avioliitossa, mutta he riitautuivat niin pahasti, että äiti pani välit poikki jo ennen kuin synnyin. Kerran oli isä käynyt lastaan katsomassa. Isästä ei koskaan puhuttu sanallakaan ja luulin pitkään, että kukaan äitini lisäksi ei ehkä tiedä asiasta, koska kukaan ei koskaan edes vihjaillut mitään. Vasta vanhemmalla iällä aloin itse ottaa asioista selvää. Ensin kysyin suoraan niiltä sukulaisilta, jotka olivat vielä elossa. Sain nimen ja vähän tiedonmuruja. Suunnittelin ensin, että otan yhteyttä syntymäkotikuntani lastensuojeluun, jonka asiakirjat on arkistoitava muistaakseni peräti 90 vuotta ja jonne sinuakin kehotan olemaan yhteydessä. Sieltä saattaa löytyä tieto, onko tehty äitisi ja isäsi välillä elatuapusopimus. Minä en tiedä, onko minusta maksettu edes elatusapua. Nimen saatuani otin yhteyden syntymäkotikuntani kirkkoherranvirastoon sekä isäni asuinpaikkakunnan vastaavaan paikkaan. Molemmista sain virkatodistukset ja sen tiedon, jota olin etsinyt. Isän kohdalla ei ole minun nimeäni, ainoastaan sisaruspuolten nimet, syntyneet minun jälkeeni, lisäksi isän vanhemmat ja hänen molemmat avioliittonsa sekä syntymä- ja kuolinaika ja minne haudattu. En ainakaan toistaiseksi ole kysellyt kunnasta, löytyykö minusta merkintöjä. Ehkä teen sen vielä.

Älä suotta sure, että sinulla ei ole virallisesti isää. Meitä on monia! Ja kaikilla meillä on ollut ainakin hetken ajan isä, sillä emme ole syntyneet pyhästä hengestä, vaan naisen ja miehen yhtymisen seurauksena.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos paljon tästä vastauksesta, jotain tällaista olen itsekin ajatellut. 

Minulla on oletetun isäni nimi, valokuva ja tietääkseni 2 puolisisarusta ja tiedän vaimon nimen.Tosin hän on jo tosi iäkäs jos vielä elää.

Mietin että saisiko jostain sosiaalitoimesta vanhoja tietoja itsestään.

No et kertonut tarkkaan milloin olet syntynyt ja milloin isäsi kuoli. On mahdollista, että ns. puoliorvon eläkkeen saaminen todistaisi isäsi sittenkin tunnustaneen sinut.

Puoliorvon eläkettä on voinut maksaa esim. jokin työeläkeorganisaatio, koska se yleensä tuli isän työ- tai yrittäjäeläkkeestä. Kelastakin voisi kysyä s-postilla. Joku vanhempi työntekijä voisi tietää aiheesta yleisesti että mistä kannattaa kysyä.

Sosiaalitoimistossa ei varmaan ole tietoa enää asiasta, koska noin vanhat asiakirjat on jo arkistoitu.

Ensiksi sun kannattaa hakea virkatodistus: jos isäsi tunnusti sinut, se näkyy virkatodistuksesta. Silloin sinulla on isä, mutta siinä tapauksessa suhteesi on toimittu väärin isäsi perinnön suhteen. Siinä tapauksessa ei kannata lähestyä leskeä tai sisaruksiasi, koska he ovat tehneet asian tieten tahtoen (ainakin leski).

Jos isäsi ei ole tunnustanut sinua, sitten ongelmana onkin, että jos lähestyt leskeä, voikin olla että avaat vuosikymmenten takaiset ikävät haavat. Se, että leski soitti äidillesi isäsi kuolemasta, ei osoita muuta kuin että hän teki minimaalisesti sen mitä sen ikäinen ihminen on oppinut pitämään kunniallisena. On mahdollista että isäsi ja hänen vaimonsa ei ole koskaan kertonut sinusta lapsilleen. Luultavasti heille tieto sinun olemassaolostasi voi olla kamala shokki. Jos kuitenkin suhtautuvat myötämielisesti, sitten voit mahdollisesti saada heiltä apua isyyden vahvistamisessa.

Oletko käynyt läpi äitisi asiakirjat. Luulisi että jotain merkintää olisi ollut hänen perunkirjoitusta varten hankituissa virkatodistuksissa,