Lue keskustelun säännöt.
Ahdistuksesta ja parisuhteista.
12.04.2017 |
Osaisiko joku auttaa tähän jotain? Olen 39-vuotias nainen, ja takana on historiaa niin pitkissä avoliitoissa, lyhyissä seurusteluissa kuin sinkkunakin. Sinkkuna olen menevä tyyppi, ja minulla on hyvä olo itseni kanssa, viihdyn hyvin yksin ja mikään asia ei ahdista eikä masenna eikä itketä, varsin tasapainoinen tapaus siis. Eikä sinkkuna minulla ole mitään painetta hankkia parisuhdetta, mutta sosiaalisena ihmisenä on tullut seuraa löydettyä helposti ja osa on sitten aina johtanut seurusteluun, kun olen ihastunut. Parisuhteessa ollessa taas kärsin aika pahasta ahdistuksesta. Se alkaa jo muutamien kuukausien seurustelun jälkeen ja pitkässä avioliitossani se oli läsnä oikeastaan koko ajan. Ahdistuksen syy ei ole mitenkään se, että suhde olisi huono tai mies kohtelisi minua huonosti, sillä kaikki kumppanini ovat olleet ihan hyviä miehiä. Pelkään petetyksi tulemista, jätetyksi tulemista ja pelkään menettäväni, ja niihin liittyvä ahdistus pyörii mielessä melkein koko ajan. Tiedän, että "vika" on minussa, eikä siinä että se mies jotenkin aiheuttaisi minulle sen ahdistuksen olemalla jotenkin ahdistava. Olen lopettanut seurusteluita, koska en ole kestänyt tätä ahdistusta, sinkkuna on ollut helpompi olla, koska silloin ei ahdista yhtään mikään ja elämä tuntuu kevyeltä. Auttakaa ihmiset. Mitä voin tehdä itselleni? Ja kokeeko kukaan samoin?
Kommentit (35)
Vierailija kirjoitti:
Mikset hakisi ammattiapua, kun kerran jo tunnistat, että ongelma on omassa ajattelutavassasi? Joskus myös sinkun on mahdollista saada seurakuntien ilmaista perheterapiaa (ei ole uskonnollista), vaikka lähtökohtaisesti se on tarkoitettu jo parisuhteessa oleville. Mutta jos olet työssäkäyvä, niin jo 2-3 keskustelua psykoterapeutin kanssa voisi myös avata solmuja eikä tulisi kohtuuttoman kalliiksi.
Työssäkäyvä olen, ja voisin ehkä harkitakin tuollaista että kävisi pari kertaa puhumassa jonkun kanssa. Olisi silti kiva kuulla jos joku täällä on vaikka joskus kokenut samoin ja päässyt siitä ahdistuksesta ehkä eroon.. Tai osaisi sanoa jotain muuta ajattelemisen aihetta tästä. Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos sinkkuna on mukavampaa, niin miksi väkisin yrität olla parisuhteessa? Miehiä tulee ja menee, mutta ystävät pysyvät.
Mitä sellaista on elämässäsi tapahtunut, että jätetyksi tulemisen tunne nousee esille? Onko joku mies pettänyt ja jättänyt sinut?
Vierailija kirjoitti:
Mitä sellaista on elämässäsi tapahtunut, että jätetyksi tulemisen tunne nousee esille? Onko joku mies pettänyt ja jättänyt sinut?
Ex-avomieheni on pettänyt minua, pari seurustelukumppania on pitänyt peliä toisten naisten kanssa selkäni takana, ja minut on myös jätetty toisen naisen takia. Lopetin itse nuo suhteet, joissa jotain pettämisen tapaista oli, mutta sydän särkyneenä ne lopetin, en kuitenkaan kadu lähtemistäni sillä en kestä pettämistä. Ap.
Rakastuminen tuo mukanaan tosiaan myös niitä ikäviä tunteita. Lisäksi tulee hormonaalisia vaihteluita. Siinä toisen ihmisen päästää niin lähelle itseään, eikä mikään muu suhde elämässä ole samanlainen kuin parisuhde. Ja jos vaikka aloittaa pillerit tai muun hormonaalisen ehkäisyn kun suhde on vakiintunut, niin silläkin voi olla vaikutusta. Suosittelen keskusteluapua. Itselleni on jonkin verran auttanut samaan olotilaan. Olen kyllä edelleenkin kai liian vaativa. Kaipaan paljon henkistä ja fyysistä läheisyyttä, kun sinkkuna taas yksin olo oli normaali osa elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehenä minulla on kokemusta kaltaisesta parisuhteesta, jossa puolisoni alkoi kokemaan ahdistusta samasta syystä ja kohdisti sen vihana minua kohtaan, uhkaili erolla ja käänsi koko parisuhteen negatiivisuuden kierteeseen. Lopulta kaikki johti siihen mitä hän itse eniten pelkäsi eli pettämiseen. En jäänyt kiinni mutta epäilyksen siemen mursi luottamuksen lopullisesti. Itse olen vasta myöhemmin ymmärtänyt tämän johtuneen hänen aikaisemmista kokemuksistaan lapsuudessa sekä aikaisemmasta suhteestaan, jossa mies petti häntä ja jäi lopulta kiinni suhteesta toiseen naiseen.
Haluaisin kertoa sinulle että sinun on käsiteltävä pelkosi ennen parisuhdetta, muuten asia vain seuraa sinua ja odottaa uutta tulemista. Terapia voisi auttaa. Parisuhde ei voi toimia ilman heittäytymistä ja toiseen luottamista. Toivottavasti saat asian kuntoon osaltasi ja löydät miehen joka on täysin luottamuksesi arvoinen.
Vierailija kirjoitti:
Miehenä minulla on kokemusta kaltaisesta parisuhteesta, jossa puolisoni alkoi kokemaan ahdistusta samasta syystä ja kohdisti sen vihana minua kohtaan, uhkaili erolla ja käänsi koko parisuhteen negatiivisuuden kierteeseen. Lopulta kaikki johti siihen mitä hän itse eniten pelkäsi eli pettämiseen. En jäänyt kiinni mutta epäilyksen siemen mursi luottamuksen lopullisesti. Itse olen vasta myöhemmin ymmärtänyt tämän johtuneen hänen aikaisemmista kokemuksistaan lapsuudessa sekä aikaisemmasta suhteestaan, jossa mies petti häntä ja jäi lopulta kiinni suhteesta toiseen naiseen.
Haluaisin kertoa sinulle että sinun on käsiteltävä pelkosi ennen parisuhdetta, muuten asia vain seuraa sinua ja odottaa uutta tulemista. Terapia voisi auttaa. Parisuhde ei voi toimia ilman heittäytymistä ja toiseen luottamista. Toivottavasti saat asian kuntoon osaltasi ja löydät miehen joka on täysin luottamuksesi arvoinen.
Minun käyttäytymisestä ei näy pettämispelkoni. En kysele seurustelukumppanien menemisistä, en soittele perään koskaan jos he ovat vaikka baarissa, en jankkaa mitenkään pettämisaiheista. Jos näen että he katsovat innoissaan kadulla nättejä naisia, en sano siitä mitään. En kysele epävarmana että "tykkäätkö varmasti minusta" tai että "ethän jätä minua". En ole kertaakaan elämässäni uhannut itse erolla tai saanut raivareita miesten menemisistä tms (luulen että viittaat siihen kun sanoit että eksäsi kohdisti pelkonsa vihana sinua kohtaan). Luulen, että nämä kumppanini eivät edes tiedä ahdistuksestani, koska se ei näy minusta enkä halua siitä puhua, koska tiedän että se on typerä ahdistus. Uskon, että he ovat ajatelleet minun luottavan heihin ihan normaalilla tavalla, ainakaan kukaan ei ole koskaan mitään vihjannut että ajattelisi minun olevan mustasukkainen tms. Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pelkään että mieheni ei oikeasti pidä minusta ja haaveilee muista. Jatkuvasti suutun ja masennun (en kerro hänelle) pienistäkin asioista. Miehen ilme näyttää hetken aikaa hieman vihaiselta, mainitsee puheessaan naisen nimen, sanoo jotain positiivista jostain naisesta (ei kommentoi koskaan ulkonäköä), lyö oven kiinni liian kovaa (=vihaa minua niin paljon että on kiire lähteä), kertoo innostuneena tekemisestä jota suunnittelee kavereiden kanssa (=katuu että seurustelee) jne. Noin tyhmät asiat saavat minut kiukkuiseksi. Tunne valtaa pään ja se tuntuu kauhealta. Mitään syytä näille epäilyille ei ole. Järki ajoittain tajuaa että mieheni on kanssani tosissaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehenä minulla on kokemusta kaltaisesta parisuhteesta, jossa puolisoni alkoi kokemaan ahdistusta samasta syystä ja kohdisti sen vihana minua kohtaan, uhkaili erolla ja käänsi koko parisuhteen negatiivisuuden kierteeseen. Lopulta kaikki johti siihen mitä hän itse eniten pelkäsi eli pettämiseen. En jäänyt kiinni mutta epäilyksen siemen mursi luottamuksen lopullisesti. Itse olen vasta myöhemmin ymmärtänyt tämän johtuneen hänen aikaisemmista kokemuksistaan lapsuudessa sekä aikaisemmasta suhteestaan, jossa mies petti häntä ja jäi lopulta kiinni suhteesta toiseen naiseen.
Haluaisin kertoa sinulle että sinun on käsiteltävä pelkosi ennen parisuhdetta, muuten asia vain seuraa sinua ja odottaa uutta tulemista. Terapia voisi auttaa. Parisuhde ei voi toimia ilman heittäytymistä ja toiseen luottamista. Toivottavasti saat asian kuntoon osaltasi ja löydät miehen joka on täysin luottamuksesi arvoinen.Minun käyttäytymisestä ei näy pettämispelkoni. En kysele seurustelukumppanien menemisistä, en soittele perään koskaan jos he ovat vaikka baarissa, en jankkaa mitenkään pettämisaiheista. Jos näen että he katsovat innoissaan kadulla nättejä naisia, en sano siitä mitään. En kysele epävarmana että "tykkäätkö varmasti minusta" tai että "ethän jätä minua". En ole kertaakaan elämässäni uhannut itse erolla tai saanut raivareita miesten menemisistä tms (luulen että viittaat siihen kun sanoit että eksäsi kohdisti pelkonsa vihana sinua kohtaan). Luulen, että nämä kumppanini eivät edes tiedä ahdistuksestani, koska se ei näy minusta enkä halua siitä puhua, koska tiedän että se on typerä ahdistus. Uskon, että he ovat ajatelleet minun luottavan heihin ihan normaalilla tavalla, ainakaan kukaan ei ole koskaan mitään vihjannut että ajattelisi minun olevan mustasukkainen tms. Ap.
Jatkan vielä ap:lle. Ei se minun puolisoni käyttäytyminen heijastanut suoranaisesti pettämispelkoa tai mustasukkaisuutta, ei perääni ole koskaan soitettu tms. Käyttäytyminen purkautui esiin muissa yhteyksissä kun muutoinkin kuohui yli. Kyseessä oli siis piilevät tuntemukset jotka vain painetilanteissa tuli esiin. Kommunikaatiovaikeudet lisäksi paheni asiaa. Tulkitsin viestisi pohjavirran kumpuavan samoista lähteistä kuin omassa kokemuksessani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pelkään että mieheni ei oikeasti pidä minusta ja haaveilee muista. Jatkuvasti suutun ja masennun (en kerro hänelle) pienistäkin asioista. Miehen ilme näyttää hetken aikaa hieman vihaiselta, mainitsee puheessaan naisen nimen, sanoo jotain positiivista jostain naisesta (ei kommentoi koskaan ulkonäköä), lyö oven kiinni liian kovaa (=vihaa minua niin paljon että on kiire lähteä), kertoo innostuneena tekemisestä jota suunnittelee kavereiden kanssa (=katuu että seurustelee) jne. Noin tyhmät asiat saavat minut kiukkuiseksi. Tunne valtaa pään ja se tuntuu kauhealta. Mitään syytä näille epäilyille ei ole. Järki ajoittain tajuaa että mieheni on kanssani tosissaan.
Kiitos sinulle kun jaoit tuon, tuo olisi voinut olla myös minun kirjoittama. Juuri noin koen. Ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehenä minulla on kokemusta kaltaisesta parisuhteesta, jossa puolisoni alkoi kokemaan ahdistusta samasta syystä ja kohdisti sen vihana minua kohtaan, uhkaili erolla ja käänsi koko parisuhteen negatiivisuuden kierteeseen. Lopulta kaikki johti siihen mitä hän itse eniten pelkäsi eli pettämiseen. En jäänyt kiinni mutta epäilyksen siemen mursi luottamuksen lopullisesti. Itse olen vasta myöhemmin ymmärtänyt tämän johtuneen hänen aikaisemmista kokemuksistaan lapsuudessa sekä aikaisemmasta suhteestaan, jossa mies petti häntä ja jäi lopulta kiinni suhteesta toiseen naiseen.
Haluaisin kertoa sinulle että sinun on käsiteltävä pelkosi ennen parisuhdetta, muuten asia vain seuraa sinua ja odottaa uutta tulemista. Terapia voisi auttaa. Parisuhde ei voi toimia ilman heittäytymistä ja toiseen luottamista. Toivottavasti saat asian kuntoon osaltasi ja löydät miehen joka on täysin luottamuksesi arvoinen.Minun käyttäytymisestä ei näy pettämispelkoni. En kysele seurustelukumppanien menemisistä, en soittele perään koskaan jos he ovat vaikka baarissa, en jankkaa mitenkään pettämisaiheista. Jos näen että he katsovat innoissaan kadulla nättejä naisia, en sano siitä mitään. En kysele epävarmana että "tykkäätkö varmasti minusta" tai että "ethän jätä minua". En ole kertaakaan elämässäni uhannut itse erolla tai saanut raivareita miesten menemisistä tms (luulen että viittaat siihen kun sanoit että eksäsi kohdisti pelkonsa vihana sinua kohtaan). Luulen, että nämä kumppanini eivät edes tiedä ahdistuksestani, koska se ei näy minusta enkä halua siitä puhua, koska tiedän että se on typerä ahdistus. Uskon, että he ovat ajatelleet minun luottavan heihin ihan normaalilla tavalla, ainakaan kukaan ei ole koskaan mitään vihjannut että ajattelisi minun olevan mustasukkainen tms. Ap.
Jatkan vielä ap:lle. Ei se minun puolisoni käyttäytyminen heijastanut suoranaisesti pettämispelkoa tai mustasukkaisuutta, ei perääni ole koskaan soitettu tms. Käyttäytyminen purkautui esiin muissa yhteyksissä kun muutoinkin kuohui yli. Kyseessä oli siis piilevät tuntemukset jotka vain painetilanteissa tuli esiin. Kommunikaatiovaikeudet lisäksi paheni asiaa. Tulkitsin viestisi pohjavirran kumpuavan samoista lähteistä kuin omassa kokemuksessani.
Hmm. Haluaisin tietää tästä eksäsi kuviosta lisää. Ja siitä, että miksi tuollainen tilanne sai sinut sitten pettämään häntä? Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehenä minulla on kokemusta kaltaisesta parisuhteesta, jossa puolisoni alkoi kokemaan ahdistusta samasta syystä ja kohdisti sen vihana minua kohtaan, uhkaili erolla ja käänsi koko parisuhteen negatiivisuuden kierteeseen. Lopulta kaikki johti siihen mitä hän itse eniten pelkäsi eli pettämiseen. En jäänyt kiinni mutta epäilyksen siemen mursi luottamuksen lopullisesti. Itse olen vasta myöhemmin ymmärtänyt tämän johtuneen hänen aikaisemmista kokemuksistaan lapsuudessa sekä aikaisemmasta suhteestaan, jossa mies petti häntä ja jäi lopulta kiinni suhteesta toiseen naiseen.
Haluaisin kertoa sinulle että sinun on käsiteltävä pelkosi ennen parisuhdetta, muuten asia vain seuraa sinua ja odottaa uutta tulemista. Terapia voisi auttaa. Parisuhde ei voi toimia ilman heittäytymistä ja toiseen luottamista. Toivottavasti saat asian kuntoon osaltasi ja löydät miehen joka on täysin luottamuksesi arvoinen.Minun käyttäytymisestä ei näy pettämispelkoni. En kysele seurustelukumppanien menemisistä, en soittele perään koskaan jos he ovat vaikka baarissa, en jankkaa mitenkään pettämisaiheista. Jos näen että he katsovat innoissaan kadulla nättejä naisia, en sano siitä mitään. En kysele epävarmana että "tykkäätkö varmasti minusta" tai että "ethän jätä minua". En ole kertaakaan elämässäni uhannut itse erolla tai saanut raivareita miesten menemisistä tms (luulen että viittaat siihen kun sanoit että eksäsi kohdisti pelkonsa vihana sinua kohtaan). Luulen, että nämä kumppanini eivät edes tiedä ahdistuksestani, koska se ei näy minusta enkä halua siitä puhua, koska tiedän että se on typerä ahdistus. Uskon, että he ovat ajatelleet minun luottavan heihin ihan normaalilla tavalla, ainakaan kukaan ei ole koskaan mitään vihjannut että ajattelisi minun olevan mustasukkainen tms. Ap.
Jatkan vielä ap:lle. Ei se minun puolisoni käyttäytyminen heijastanut suoranaisesti pettämispelkoa tai mustasukkaisuutta, ei perääni ole koskaan soitettu tms. Käyttäytyminen purkautui esiin muissa yhteyksissä kun muutoinkin kuohui yli. Kyseessä oli siis piilevät tuntemukset jotka vain painetilanteissa tuli esiin. Kommunikaatiovaikeudet lisäksi paheni asiaa. Tulkitsin viestisi pohjavirran kumpuavan samoista lähteistä kuin omassa kokemuksessani.
Hmm. Haluaisin tietää tästä eksäsi kuviosta lisää. Ja siitä, että miksi tuollainen tilanne sai sinut sitten pettämään häntä? Ap.
Pettäminen ehkä johtui positiivisen huomion ja läheisyyden puutteesta. Ehkä minulla oli tarve osoittaa itselleni olevani haluttu. Tilanne meni siis meillä aika huonoksi. Teoriani on se että hänen pelkonsa jätetyksi tulemisesta (sen tyyppisiä kokemuksia varhaislapsuudessa, ei kuitenkaan mitään todella draagista sekä aiemmat kokemukset parisuhteesta) johtivat siihen että hän asetti tilanteen itselleen edulliseksi, sellaiseksi ettei häntä vaan jätetä, joten hän jättää ensin välttää sen ettei itse enää särkyisi.
Se että suhteessa suojautuu em.tavoin vastoinkäymisiltä ennakkoon vaikuttaa siihen omaan sitoutuneisuuteen, sen aitoon ilmentämiseen, heittäytymiseen ja läsnäoloon. Ja useimmat vaistoavat jonkin suhteessa silloin hiertävän vaikka eivät välttämättä tiedä mikä sen aiheuttaa ja jo tämä jännitteisyys altistaa konflikteille. Ja sille, että asiat saavat helposti väärät mittasuhteet ja tehdään vääriä tulkintoja. Ja usein silloin keskinäinen kommunikointikin alkaa tökkiä ja vaikuttaa sekin osaltaan, että asiat mutkistuvat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä sellaista on elämässäsi tapahtunut, että jätetyksi tulemisen tunne nousee esille? Onko joku mies pettänyt ja jättänyt sinut?Ex-avomieheni on pettänyt minua, pari seurustelukumppania on pitänyt peliä toisten naisten kanssa selkäni takana, ja minut on myös jätetty toisen naisen takia. Lopetin itse nuo suhteet, joissa jotain pettämisen tapaista oli, mutta sydän särkyneenä ne lopetin, en kuitenkaan kadu lähtemistäni sillä en kestä pettämistä. Ap.
Koko asia ei ole lainkaan sinun vikasi, sinussa ei ole mitään vikaa. Nuo miehet ovat rikkoneet sisimpääsi ja ymmärrettävästi sinun on vaikeaa luottaa. Uuden miehen tulisi olla luotettava ja ymmärtäväinen sinua kohtaan. Ajan myötä hyvässä suhteessa voisit luottaa taas :)
No jos ihmisellä on tuollaisia tuntemuksia, niin lienee turha väittää, ettei ne tavalla tai toisella näkyisi niinkin lähellä olevalle ihmiselle kuin omalle kumppanille. Esim. Omasta vaimostani huomaan, että hän menee vaikeaksi jos mainitsen nimeltä jonkun naispuolisen työkaverini. Naispuolisia kavereitahan minulla ei enään ole, koska vuosien varrella ne ovat karisseet pois, koska olen vaistonnut, ettei se ole vaimolle ok.
Koskaan en ole vaimoani pettänyt, enkä mielestäni ole antanut edes aihetta epäillä. Tämä tunne on todella v.mäinen kun asiasta ei voi puhua koska mitään asiaa ei ole "en ole yhtään mustasukkainen".... Mutta kuitenkin minun pitää rajoittaa tekemisiäni ja puhumisiani....
M32
Voisit ap lähestyä asiaa vielä siitä näkökulmasta, että miettisit mikä siinä pettämisessä oikeasti on niin kamalaa. Voisitko antaa miehellesi vaikka luvan käydä maksullisissa kerran pari vuoteen, niin saisi vieraan himonsa tyydytetyksi. Kaikkihan sitä vierasta aina joskus haluaa, mutta jotkut ei kuitenkaan viitsi lähteä pettämään.
Vierailija kirjoitti:
Voisit ap lähestyä asiaa vielä siitä näkökulmasta, että miettisit mikä siinä pettämisessä oikeasti on niin kamalaa. Voisitko antaa miehellesi vaikka luvan käydä maksullisissa kerran pari vuoteen, niin saisi vieraan himonsa tyydytetyksi. Kaikkihan sitä vierasta aina joskus haluaa, mutta jotkut ei kuitenkaan viitsi lähteä pettämään.
Kirjoititko ihan vakavissasi tämän ehdotuksesi?
No, vastaan joka tapauksessa. Pettämisestä tekee kamalaa se, että siihen kaikki loppuu. Yhteinen elämä, yhteinen tulevaisuus, yhteiset haaveet, yhteiset onnenhetket. Kaikki on silmänräpäyksessä ohi. Pettäminen on suhteen välitön ja yhtäkkiä tuleva kuolema.
Ja seksin osalta tilanne on se, että minulla on korkea libido ja olen oikeastaan aina halunnut joka päivä. Eli en ole koskaan suhteessa ollessani pihdannut, minun kanssa ei mies joudu puutteessa elämään. Kirjoitit kuitenkin, että vieraan himo pitäisi saada tyydytettyä. Se ei kanssani onnistu. Minun kanssa pitää valita: on joko täysillä minun kanssa ja vain minun kanssa, tai sitten ei ollenkaan. Ymmärrän hyvin, että voi haaveilla vieraista ja fantasioida vieraista, se on ihan ok. Mutta jos vierasta haluaa tekojen tasolla, niin ei ole arvoiseni mies. Ap.
Vierailija kirjoitti:
No jos ihmisellä on tuollaisia tuntemuksia, niin lienee turha väittää, ettei ne tavalla tai toisella näkyisi niinkin lähellä olevalle ihmiselle kuin omalle kumppanille. Esim. Omasta vaimostani huomaan, että hän menee vaikeaksi jos mainitsen nimeltä jonkun naispuolisen työkaverini. Naispuolisia kavereitahan minulla ei enään ole, koska vuosien varrella ne ovat karisseet pois, koska olen vaistonnut, ettei se ole vaimolle ok.
Koskaan en ole vaimoani pettänyt, enkä mielestäni ole antanut edes aihetta epäillä. Tämä tunne on todella v.mäinen kun asiasta ei voi puhua koska mitään asiaa ei ole "en ole yhtään mustasukkainen".... Mutta kuitenkin minun pitää rajoittaa tekemisiäni ja puhumisiani....
M32
Tätä olen paljon miettinyt, ja pohtinut että voiko minustakin vaistota ahdistukseni, vaikka en sitä mielestäni näytä enkä ääneen sano. Olen kuitenkin useammassa suhteessa tottunut siihen, että molemmilla on toista sukupuolta olevia läheisiä ystäviä, joiden kanssa tavataan ilman kumppania ja viestitellään (eikä viestejä tarvitse näyttää kumppanille). En ole ystävistä enkä työkavereista yhtään mustasukkainen, eikä minun kanssa miehen tarvitse mitenkään rajoittaa naispuoleisten ystävien tapaamisia tms tai puheluita heidän kanssaan. Itselläni on miehiä ystävinä, ja siitä tiedän, että voi oikein hyvin olla ihan vain ystävä. Enkä ole mennyt vaikeaksi, jos joku seurustelukumppani on sattunut mainitsemaan vaikkapa uusia naispuoleisia työkavereita ja lounaita heidän kanssaan. Ahdistukseni ei liity tuollaisiin asioihin. Se on enemmän jotain minun turvattomuuden tunnetta suhteessa ylipäätään. Ap.
Pelkö petetyksi tai hylätyksi tulemisesta ei automaattisesti tarkoita samaa kuin että olisi mustasukkainen.
Mikset hakisi ammattiapua, kun kerran jo tunnistat, että ongelma on omassa ajattelutavassasi? Joskus myös sinkun on mahdollista saada seurakuntien ilmaista perheterapiaa (ei ole uskonnollista), vaikka lähtökohtaisesti se on tarkoitettu jo parisuhteessa oleville. Mutta jos olet työssäkäyvä, niin jo 2-3 keskustelua psykoterapeutin kanssa voisi myös avata solmuja eikä tulisi kohtuuttoman kalliiksi.