Ahdistuksesta ja parisuhteista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisit ap lähestyä asiaa vielä siitä näkökulmasta, että miettisit mikä siinä pettämisessä oikeasti on niin kamalaa. Voisitko antaa miehellesi vaikka luvan käydä maksullisissa kerran pari vuoteen, niin saisi vieraan himonsa tyydytetyksi. Kaikkihan sitä vierasta aina joskus haluaa, mutta jotkut ei kuitenkaan viitsi lähteä pettämään.

Kirjoititko ihan vakavissasi tämän ehdotuksesi? 

No, vastaan joka tapauksessa. Pettämisestä tekee kamalaa se, että siihen kaikki loppuu. Yhteinen elämä, yhteinen tulevaisuus, yhteiset haaveet, yhteiset onnenhetket. Kaikki on silmänräpäyksessä ohi. Pettäminen on suhteen välitön ja yhtäkkiä tuleva kuolema. 

Ja seksin osalta tilanne on se, että minulla on korkea libido ja olen oikeastaan aina halunnut joka päivä. Eli en ole koskaan suhteessa ollessani pihdannut, minun kanssa ei mies joudu puutteessa elämään. Kirjoitit kuitenkin, että vieraan himo pitäisi saada tyydytettyä. Se ei kanssani onnistu. Minun kanssa pitää valita: on joko täysillä minun kanssa ja vain minun kanssa, tai sitten ei ollenkaan. Ymmärrän hyvin, että voi haaveilla vieraista ja fantasioida vieraista, se on ihan ok. Mutta jos vierasta haluaa tekojen tasolla, niin ei ole arvoiseni mies. Ap.

Siis tuohan juuri on sinun ongelmasi, että pelkäät pettämistä kuin ruttoa koska se päättää kaiken varmasti ja automaattisesti. Yritä päästä tuosta ajatuksesta eroon. Pettäminen on todella kova kolaus suhteelle ja toisinaan johtaa suhteen päättymiseen, mutta ei aina.

Voit siis aivan hyvin ajatella, että eteen päin mennään, ja jos ongelmia tulee niin katsotaan sitten miten niihin suhtaudutaan. Olen 100 % varma, että jos pääset ajatuksesta (siis pettäminen on suhteen varma kuolema) eroon, niin elämäsi muuttuu helpommaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisit ap lähestyä asiaa vielä siitä näkökulmasta, että miettisit mikä siinä pettämisessä oikeasti on niin kamalaa. Voisitko antaa miehellesi vaikka luvan käydä maksullisissa kerran pari vuoteen, niin saisi vieraan himonsa tyydytetyksi. Kaikkihan sitä vierasta aina joskus haluaa, mutta jotkut ei kuitenkaan viitsi lähteä pettämään.

Kirjoititko ihan vakavissasi tämän ehdotuksesi? 

No, vastaan joka tapauksessa. Pettämisestä tekee kamalaa se, että siihen kaikki loppuu. Yhteinen elämä, yhteinen tulevaisuus, yhteiset haaveet, yhteiset onnenhetket. Kaikki on silmänräpäyksessä ohi. Pettäminen on suhteen välitön ja yhtäkkiä tuleva kuolema. 

Ja seksin osalta tilanne on se, että minulla on korkea libido ja olen oikeastaan aina halunnut joka päivä. Eli en ole koskaan suhteessa ollessani pihdannut, minun kanssa ei mies joudu puutteessa elämään. Kirjoitit kuitenkin, että vieraan himo pitäisi saada tyydytettyä. Se ei kanssani onnistu. Minun kanssa pitää valita: on joko täysillä minun kanssa ja vain minun kanssa, tai sitten ei ollenkaan. Ymmärrän hyvin, että voi haaveilla vieraista ja fantasioida vieraista, se on ihan ok. Mutta jos vierasta haluaa tekojen tasolla, niin ei ole arvoiseni mies. Ap.

Siis tuohan juuri on sinun ongelmasi, että pelkäät pettämistä kuin ruttoa koska se päättää kaiken varmasti ja automaattisesti. Yritä päästä tuosta ajatuksesta eroon. Pettäminen on todella kova kolaus suhteelle ja toisinaan johtaa suhteen päättymiseen, mutta ei aina.

Voit siis aivan hyvin ajatella, että eteen päin mennään, ja jos ongelmia tulee niin katsotaan sitten miten niihin suhtaudutaan. Olen 100 % varma, että jos pääset ajatuksesta (siis pettäminen on suhteen varma kuolema) eroon, niin elämäsi muuttuu helpommaksi.

Mutta minähän haluan, että suhde päättyy jos pettää. Minun arvojen mukaan petturi ei ansaitse suhdetta, eikä petetyn kannata uhrata elämäänsä petturille. En minä kyllä ymmärrä että miksi lähtisin arvomaailmaani muuttamaan. Tai jos lähtisin, niin miten se edes tehtäisiin? Kun kyse on niin syvään juurtuneesta arvokysymyksestä. Ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehenä minulla on kokemusta kaltaisesta parisuhteesta, jossa puolisoni alkoi kokemaan ahdistusta samasta syystä ja kohdisti sen vihana minua kohtaan, uhkaili erolla ja käänsi koko parisuhteen negatiivisuuden kierteeseen. Lopulta kaikki johti siihen mitä hän itse eniten pelkäsi eli pettämiseen. En jäänyt kiinni mutta epäilyksen siemen mursi luottamuksen lopullisesti. Itse olen vasta myöhemmin ymmärtänyt tämän johtuneen hänen aikaisemmista kokemuksistaan lapsuudessa sekä aikaisemmasta suhteestaan, jossa mies petti häntä ja jäi lopulta kiinni suhteesta toiseen naiseen.

Haluaisin kertoa sinulle että sinun on käsiteltävä pelkosi ennen parisuhdetta, muuten asia vain seuraa sinua ja odottaa uutta tulemista. Terapia voisi auttaa. Parisuhde ei voi toimia ilman heittäytymistä ja toiseen luottamista. Toivottavasti saat asian kuntoon osaltasi ja löydät miehen joka on täysin luottamuksesi arvoinen.

Minun käyttäytymisestä ei näy pettämispelkoni. En kysele seurustelukumppanien menemisistä, en soittele perään koskaan jos he ovat vaikka baarissa, en jankkaa mitenkään pettämisaiheista. Jos näen että he katsovat innoissaan kadulla nättejä naisia, en sano siitä mitään. En kysele epävarmana että "tykkäätkö varmasti minusta" tai että "ethän jätä minua". En ole kertaakaan elämässäni uhannut itse erolla tai saanut raivareita miesten menemisistä tms (luulen että viittaat siihen kun sanoit että eksäsi kohdisti pelkonsa vihana sinua kohtaan). Luulen, että nämä kumppanini eivät edes tiedä ahdistuksestani, koska se ei näy minusta enkä halua siitä puhua, koska tiedän että se on typerä ahdistus. Uskon, että he ovat ajatelleet minun luottavan heihin ihan normaalilla tavalla, ainakaan kukaan ei ole koskaan mitään vihjannut että ajattelisi minun olevan mustasukkainen tms. Ap.

Jatkan vielä ap:lle. Ei se minun puolisoni käyttäytyminen heijastanut suoranaisesti pettämispelkoa tai mustasukkaisuutta, ei perääni ole koskaan soitettu tms. Käyttäytyminen purkautui esiin muissa yhteyksissä kun muutoinkin kuohui yli. Kyseessä oli siis piilevät tuntemukset jotka vain painetilanteissa tuli esiin. Kommunikaatiovaikeudet lisäksi paheni asiaa. Tulkitsin viestisi pohjavirran kumpuavan samoista lähteistä kuin omassa kokemuksessani.

Hmm. Haluaisin tietää tästä eksäsi kuviosta lisää. Ja siitä, että miksi tuollainen tilanne sai sinut sitten pettämään häntä? Ap.

Pettäminen ehkä johtui positiivisen huomion ja läheisyyden puutteesta. Ehkä minulla oli tarve osoittaa itselleni olevani haluttu. Tilanne meni siis meillä aika huonoksi. Teoriani on se että hänen pelkonsa jätetyksi tulemisesta (sen tyyppisiä kokemuksia varhaislapsuudessa, ei kuitenkaan mitään todella draagista sekä aiemmat kokemukset parisuhteesta) johtivat siihen että hän asetti tilanteen itselleen edulliseksi, sellaiseksi ettei häntä vaan jätetä, joten hän jättää ensin välttää sen ettei itse enää särkyisi.

Eli teit puolisollesi juuri sen mitä hän eniten pelkäsi. Miksi et ensin lopettanut suhdetta, ja sitten vasta etsinyt uutta naista? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisit ap lähestyä asiaa vielä siitä näkökulmasta, että miettisit mikä siinä pettämisessä oikeasti on niin kamalaa. Voisitko antaa miehellesi vaikka luvan käydä maksullisissa kerran pari vuoteen, niin saisi vieraan himonsa tyydytetyksi. Kaikkihan sitä vierasta aina joskus haluaa, mutta jotkut ei kuitenkaan viitsi lähteä pettämään.

Kirjoititko ihan vakavissasi tämän ehdotuksesi? 

No, vastaan joka tapauksessa. Pettämisestä tekee kamalaa se, että siihen kaikki loppuu. Yhteinen elämä, yhteinen tulevaisuus, yhteiset haaveet, yhteiset onnenhetket. Kaikki on silmänräpäyksessä ohi. Pettäminen on suhteen välitön ja yhtäkkiä tuleva kuolema. 

Ja seksin osalta tilanne on se, että minulla on korkea libido ja olen oikeastaan aina halunnut joka päivä. Eli en ole koskaan suhteessa ollessani pihdannut, minun kanssa ei mies joudu puutteessa elämään. Kirjoitit kuitenkin, että vieraan himo pitäisi saada tyydytettyä. Se ei kanssani onnistu. Minun kanssa pitää valita: on joko täysillä minun kanssa ja vain minun kanssa, tai sitten ei ollenkaan. Ymmärrän hyvin, että voi haaveilla vieraista ja fantasioida vieraista, se on ihan ok. Mutta jos vierasta haluaa tekojen tasolla, niin ei ole arvoiseni mies. Ap.

Siis tuohan juuri on sinun ongelmasi, että pelkäät pettämistä kuin ruttoa koska se päättää kaiken varmasti ja automaattisesti. Yritä päästä tuosta ajatuksesta eroon. Pettäminen on todella kova kolaus suhteelle ja toisinaan johtaa suhteen päättymiseen, mutta ei aina.

Voit siis aivan hyvin ajatella, että eteen päin mennään, ja jos ongelmia tulee niin katsotaan sitten miten niihin suhtaudutaan. Olen 100 % varma, että jos pääset ajatuksesta (siis pettäminen on suhteen varma kuolema) eroon, niin elämäsi muuttuu helpommaksi.

Mutta minähän haluan, että suhde päättyy jos pettää. Minun arvojen mukaan petturi ei ansaitse suhdetta, eikä petetyn kannata uhrata elämäänsä petturille. En minä kyllä ymmärrä että miksi lähtisin arvomaailmaani muuttamaan. Tai jos lähtisin, niin miten se edes tehtäisiin? Kun kyse on niin syvään juurtuneesta arvokysymyksestä. Ap.

Niin minähän sanoin, että se on juuri ongelmasi. Minusta asiat eivät todellakaan ole niin mustavalkoisia. Toista voi pettää niin monella tavalla. Ja minusta toinen tapa on tuomittavanmpi kuin toinen. Ajatellaampa nyt vaikka tilannetta, että toinen osapuoli määrätietoisesti etsisi itselleen vierasta ja vakaasti asiaa harkiten pettäisi tai, että jossain tilanteessa tolkuttomassa humalassa hairahtuisi kun se vieras aktiivisesti viettelisi. Molemmissa on kyse pettämisestä ja molemmat tapaukset ovat tuomittavia, mutta miksi sinun pitäisi heti päättää suhde jos toinen on poikkeuksellisessa tilanteessa tolkuttomassa humalassa vaikka suudellut vierasta ja hän tästä sinulle katuvaisena kertoisi itse ja pyytelisi anteeksi?

Miten sitten voisit muuttaa arvomaailmaasi??? Lueskele vaikka juttuja, jossa pariskunta on selvinnyt pettämis kriisistä. Käy läpi tilanteita, joissa pettäminen olisi anteeksi annettavaa, eli mieti mahdollisimman "lieviä" pettämistailanteita.

Ja siis en tarkoita sitä, että sinun pitäisi muuttaa mieltäsi niin, että kaikki pettäminen on anteeksi annettavaa, vaan sitä, että ajattelet että oikei jos meitä joskus kohtaa pettäminen niin katsotaan sitten mitä tapahtuu, eikä murehdita asiaa etukäteen.

Itse ajattelen niin, että minusta olisi loukkaavaa jos kumppanini ajattelisi minusta niin että jos kerran pettäisin häntä (edes jollain "lievällä" tavalla) niin hän heti jättisi minut. Ajattelen siis, että enkä minä ja suhteemme ole hänelle niin arvokkaita, että hän olisi valmis (edes yrittämään) selviämään vastoinkäymisistä

up

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisit ap lähestyä asiaa vielä siitä näkökulmasta, että miettisit mikä siinä pettämisessä oikeasti on niin kamalaa. Voisitko antaa miehellesi vaikka luvan käydä maksullisissa kerran pari vuoteen, niin saisi vieraan himonsa tyydytetyksi. Kaikkihan sitä vierasta aina joskus haluaa, mutta jotkut ei kuitenkaan viitsi lähteä pettämään.

Kirjoititko ihan vakavissasi tämän ehdotuksesi? 

No, vastaan joka tapauksessa. Pettämisestä tekee kamalaa se, että siihen kaikki loppuu. Yhteinen elämä, yhteinen tulevaisuus, yhteiset haaveet, yhteiset onnenhetket. Kaikki on silmänräpäyksessä ohi. Pettäminen on suhteen välitön ja yhtäkkiä tuleva kuolema. 

Ja seksin osalta tilanne on se, että minulla on korkea libido ja olen oikeastaan aina halunnut joka päivä. Eli en ole koskaan suhteessa ollessani pihdannut, minun kanssa ei mies joudu puutteessa elämään. Kirjoitit kuitenkin, että vieraan himo pitäisi saada tyydytettyä. Se ei kanssani onnistu. Minun kanssa pitää valita: on joko täysillä minun kanssa ja vain minun kanssa, tai sitten ei ollenkaan. Ymmärrän hyvin, että voi haaveilla vieraista ja fantasioida vieraista, se on ihan ok. Mutta jos vierasta haluaa tekojen tasolla, niin ei ole arvoiseni mies. Ap.

Siis tuohan juuri on sinun ongelmasi, että pelkäät pettämistä kuin ruttoa koska se päättää kaiken varmasti ja automaattisesti. Yritä päästä tuosta ajatuksesta eroon. Pettäminen on todella kova kolaus suhteelle ja toisinaan johtaa suhteen päättymiseen, mutta ei aina.

Voit siis aivan hyvin ajatella, että eteen päin mennään, ja jos ongelmia tulee niin katsotaan sitten miten niihin suhtaudutaan. Olen 100 % varma, että jos pääset ajatuksesta (siis pettäminen on suhteen varma kuolema) eroon, niin elämäsi muuttuu helpommaksi.

Mutta minähän haluan, että suhde päättyy jos pettää. Minun arvojen mukaan petturi ei ansaitse suhdetta, eikä petetyn kannata uhrata elämäänsä petturille. En minä kyllä ymmärrä että miksi lähtisin arvomaailmaani muuttamaan. Tai jos lähtisin, niin miten se edes tehtäisiin? Kun kyse on niin syvään juurtuneesta arvokysymyksestä. Ap.

Niin minähän sanoin, että se on juuri ongelmasi. Minusta asiat eivät todellakaan ole niin mustavalkoisia. Toista voi pettää niin monella tavalla. Ja minusta toinen tapa on tuomittavanmpi kuin toinen. Ajatellaampa nyt vaikka tilannetta, että toinen osapuoli määrätietoisesti etsisi itselleen vierasta ja vakaasti asiaa harkiten pettäisi tai, että jossain tilanteessa tolkuttomassa humalassa hairahtuisi kun se vieras aktiivisesti viettelisi. Molemmissa on kyse pettämisestä ja molemmat tapaukset ovat tuomittavia, mutta miksi sinun pitäisi heti päättää suhde jos toinen on poikkeuksellisessa tilanteessa tolkuttomassa humalassa vaikka suudellut vierasta ja hän tästä sinulle katuvaisena kertoisi itse ja pyytelisi anteeksi?

Miten sitten voisit muuttaa arvomaailmaasi??? Lueskele vaikka juttuja, jossa pariskunta on selvinnyt pettämis kriisistä. Käy läpi tilanteita, joissa pettäminen olisi anteeksi annettavaa, eli mieti mahdollisimman "lieviä" pettämistailanteita.

Ja siis en tarkoita sitä, että sinun pitäisi muuttaa mieltäsi niin, että kaikki pettäminen on anteeksi annettavaa, vaan sitä, että ajattelet että oikei jos meitä joskus kohtaa pettäminen niin katsotaan sitten mitä tapahtuu, eikä murehdita asiaa etukäteen.

Itse ajattelen niin, että minusta olisi loukkaavaa jos kumppanini ajattelisi minusta niin että jos kerran pettäisin häntä (edes jollain "lievällä" tavalla) niin hän heti jättisi minut. Ajattelen siis, että enkä minä ja suhteemme ole hänelle niin arvokkaita, että hän olisi valmis (edes yrittämään) selviämään vastoinkäymisistä

Tavallaan ymmärrän ajattelutapasi. Mutta olen joskus kauan sitten antanut anteeksi yhden pettämisen, juuri sellaisen hairahduksen, jota mies katui ihan todella paljon. Ja minä kadun edelleen, vielä vuosienkin jälkeen, että annoin sen anteeksi. Koska suhde ei ikinä täysin toipunut siitä pettämisestä. Luottamukseen jäi särö. Minun olisi pitänyt lopettaa se suhde heti silloin siihen. Koska viisi vuotta myöhemmin sama kumppani petti uudelleen.  Eli mitä opin? Opin että jätä heti, lopeta suhde heti. Ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehenä minulla on kokemusta kaltaisesta parisuhteesta, jossa puolisoni alkoi kokemaan ahdistusta samasta syystä ja kohdisti sen vihana minua kohtaan, uhkaili erolla ja käänsi koko parisuhteen negatiivisuuden kierteeseen. Lopulta kaikki johti siihen mitä hän itse eniten pelkäsi eli pettämiseen. En jäänyt kiinni mutta epäilyksen siemen mursi luottamuksen lopullisesti. Itse olen vasta myöhemmin ymmärtänyt tämän johtuneen hänen aikaisemmista kokemuksistaan lapsuudessa sekä aikaisemmasta suhteestaan, jossa mies petti häntä ja jäi lopulta kiinni suhteesta toiseen naiseen.

Haluaisin kertoa sinulle että sinun on käsiteltävä pelkosi ennen parisuhdetta, muuten asia vain seuraa sinua ja odottaa uutta tulemista. Terapia voisi auttaa. Parisuhde ei voi toimia ilman heittäytymistä ja toiseen luottamista. Toivottavasti saat asian kuntoon osaltasi ja löydät miehen joka on täysin luottamuksesi arvoinen.

Minun käyttäytymisestä ei näy pettämispelkoni. En kysele seurustelukumppanien menemisistä, en soittele perään koskaan jos he ovat vaikka baarissa, en jankkaa mitenkään pettämisaiheista. Jos näen että he katsovat innoissaan kadulla nättejä naisia, en sano siitä mitään. En kysele epävarmana että "tykkäätkö varmasti minusta" tai että "ethän jätä minua". En ole kertaakaan elämässäni uhannut itse erolla tai saanut raivareita miesten menemisistä tms (luulen että viittaat siihen kun sanoit että eksäsi kohdisti pelkonsa vihana sinua kohtaan). Luulen, että nämä kumppanini eivät edes tiedä ahdistuksestani, koska se ei näy minusta enkä halua siitä puhua, koska tiedän että se on typerä ahdistus. Uskon, että he ovat ajatelleet minun luottavan heihin ihan normaalilla tavalla, ainakaan kukaan ei ole koskaan mitään vihjannut että ajattelisi minun olevan mustasukkainen tms. Ap.

Puhut kuin tuo olisi hyvä asia. Se on kuitenkin asia, jonka olet visusti salannut kumppaneiltasi, vaikka se on koko ajan jäytänyt sinua, ja lopulta ajanut sinut eroihin.

Ei noin. Pitää itse tunnistaa, missä vika, niin kuin olet tehnytkin. Käy muutama kerta siellä terapeutilla puhumasta tästä, ja mieti mistä pelkosi kumpuaa.

Sitten kun seuraavan kerran seurustelet, KERRO avoimesti kumppanille, että sinulla on tällaista aiheetonta pelkoa, jolle et välillä voi mitään. Niin se ei ole sinun salainen oma mörkö, vaan jotain jota yhdessä käsittelette ja hoidatte.

Tässä se näkyy mitä pettäminen tekee sille pettämisen uhrille :( .

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehenä minulla on kokemusta kaltaisesta parisuhteesta, jossa puolisoni alkoi kokemaan ahdistusta samasta syystä ja kohdisti sen vihana minua kohtaan, uhkaili erolla ja käänsi koko parisuhteen negatiivisuuden kierteeseen. Lopulta kaikki johti siihen mitä hän itse eniten pelkäsi eli pettämiseen. En jäänyt kiinni mutta epäilyksen siemen mursi luottamuksen lopullisesti. Itse olen vasta myöhemmin ymmärtänyt tämän johtuneen hänen aikaisemmista kokemuksistaan lapsuudessa sekä aikaisemmasta suhteestaan, jossa mies petti häntä ja jäi lopulta kiinni suhteesta toiseen naiseen.

Haluaisin kertoa sinulle että sinun on käsiteltävä pelkosi ennen parisuhdetta, muuten asia vain seuraa sinua ja odottaa uutta tulemista. Terapia voisi auttaa. Parisuhde ei voi toimia ilman heittäytymistä ja toiseen luottamista. Toivottavasti saat asian kuntoon osaltasi ja löydät miehen joka on täysin luottamuksesi arvoinen.

Minun käyttäytymisestä ei näy pettämispelkoni. En kysele seurustelukumppanien menemisistä, en soittele perään koskaan jos he ovat vaikka baarissa, en jankkaa mitenkään pettämisaiheista. Jos näen että he katsovat innoissaan kadulla nättejä naisia, en sano siitä mitään. En kysele epävarmana että "tykkäätkö varmasti minusta" tai että "ethän jätä minua". En ole kertaakaan elämässäni uhannut itse erolla tai saanut raivareita miesten menemisistä tms (luulen että viittaat siihen kun sanoit että eksäsi kohdisti pelkonsa vihana sinua kohtaan). Luulen, että nämä kumppanini eivät edes tiedä ahdistuksestani, koska se ei näy minusta enkä halua siitä puhua, koska tiedän että se on typerä ahdistus. Uskon, että he ovat ajatelleet minun luottavan heihin ihan normaalilla tavalla, ainakaan kukaan ei ole koskaan mitään vihjannut että ajattelisi minun olevan mustasukkainen tms. Ap.

Puhut kuin tuo olisi hyvä asia. Se on kuitenkin asia, jonka olet visusti salannut kumppaneiltasi, vaikka se on koko ajan jäytänyt sinua, ja lopulta ajanut sinut eroihin.

Ei noin. Pitää itse tunnistaa, missä vika, niin kuin olet tehnytkin. Käy muutama kerta siellä terapeutilla puhumasta tästä, ja mieti mistä pelkosi kumpuaa.

Sitten kun seuraavan kerran seurustelet, KERRO avoimesti kumppanille, että sinulla on tällaista aiheetonta pelkoa, jolle et välillä voi mitään. Niin se ei ole sinun salainen oma mörkö, vaan jotain jota yhdessä käsittelette ja hoidatte.

Tiedän, että pelon salaaminen on huono idea. Mutta olen kahdessa suhteessa kertonut avoimesti pelostani. Selittänyt sen johtuvan aiempien suhteiden pettämisistä, ja niistä on jäänyt haavoja ja pelkoja. Ja juuri niissä kahdessa suhteessa, jossa kerroin miehelle peloistani (häntä mitenkään tietenkään syyllistämättä), tulin sitten uudelleen "puoliksi petetyksi", eli juuri nuo kaksi miestä sitten selkäni takana piti seksiviestittely-peliä vieraiden naisten kanssa ym ym. Eli olen kaksi kertaa kokeillut tuota mitä ehdotit, ja molemmilla kerroilla siitä luottamuksesta kiitokseksi on se luottamus petetty. Ap.

Vierailija kirjoitti:

Pelkään että mieheni ei oikeasti pidä minusta ja haaveilee muista. Jatkuvasti suutun ja masennun (en kerro hänelle) pienistäkin asioista. Miehen ilme näyttää hetken aikaa hieman vihaiselta, mainitsee puheessaan naisen nimen, sanoo jotain positiivista jostain naisesta (ei kommentoi koskaan ulkonäköä), lyö oven kiinni liian kovaa (=vihaa minua niin paljon että on kiire lähteä), kertoo innostuneena tekemisestä jota suunnittelee kavereiden kanssa (=katuu että seurustelee) jne. Noin tyhmät asiat saavat minut kiukkuiseksi. Tunne valtaa pään ja se tuntuu kauhealta. Mitään syytä näille epäilyille ei ole. Järki ajoittain tajuaa että mieheni on kanssani tosissaan. 

Läheisriippuvainen. Alkoholistiperheen lapsi? Tauotta ylitulkitsee toisen mielialoja, ja luulee että ne kaikki liittyy itseen. Selviytymismekanismi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehenä minulla on kokemusta kaltaisesta parisuhteesta, jossa puolisoni alkoi kokemaan ahdistusta samasta syystä ja kohdisti sen vihana minua kohtaan, uhkaili erolla ja käänsi koko parisuhteen negatiivisuuden kierteeseen. Lopulta kaikki johti siihen mitä hän itse eniten pelkäsi eli pettämiseen. En jäänyt kiinni mutta epäilyksen siemen mursi luottamuksen lopullisesti. Itse olen vasta myöhemmin ymmärtänyt tämän johtuneen hänen aikaisemmista kokemuksistaan lapsuudessa sekä aikaisemmasta suhteestaan, jossa mies petti häntä ja jäi lopulta kiinni suhteesta toiseen naiseen.

Haluaisin kertoa sinulle että sinun on käsiteltävä pelkosi ennen parisuhdetta, muuten asia vain seuraa sinua ja odottaa uutta tulemista. Terapia voisi auttaa. Parisuhde ei voi toimia ilman heittäytymistä ja toiseen luottamista. Toivottavasti saat asian kuntoon osaltasi ja löydät miehen joka on täysin luottamuksesi arvoinen.

Minun käyttäytymisestä ei näy pettämispelkoni. En kysele seurustelukumppanien menemisistä, en soittele perään koskaan jos he ovat vaikka baarissa, en jankkaa mitenkään pettämisaiheista. Jos näen että he katsovat innoissaan kadulla nättejä naisia, en sano siitä mitään. En kysele epävarmana että "tykkäätkö varmasti minusta" tai että "ethän jätä minua". En ole kertaakaan elämässäni uhannut itse erolla tai saanut raivareita miesten menemisistä tms (luulen että viittaat siihen kun sanoit että eksäsi kohdisti pelkonsa vihana sinua kohtaan). Luulen, että nämä kumppanini eivät edes tiedä ahdistuksestani, koska se ei näy minusta enkä halua siitä puhua, koska tiedän että se on typerä ahdistus. Uskon, että he ovat ajatelleet minun luottavan heihin ihan normaalilla tavalla, ainakaan kukaan ei ole koskaan mitään vihjannut että ajattelisi minun olevan mustasukkainen tms. Ap.

Puhut kuin tuo olisi hyvä asia. Se on kuitenkin asia, jonka olet visusti salannut kumppaneiltasi, vaikka se on koko ajan jäytänyt sinua, ja lopulta ajanut sinut eroihin.

Ei noin. Pitää itse tunnistaa, missä vika, niin kuin olet tehnytkin. Käy muutama kerta siellä terapeutilla puhumasta tästä, ja mieti mistä pelkosi kumpuaa.

Sitten kun seuraavan kerran seurustelet, KERRO avoimesti kumppanille, että sinulla on tällaista aiheetonta pelkoa, jolle et välillä voi mitään. Niin se ei ole sinun salainen oma mörkö, vaan jotain jota yhdessä käsittelette ja hoidatte.

Ja siis. Ennen ensimmäistä petetyksi joutumista en pelännyt pettämistä enkä hylätyksi tulemista. Olin ihan tavallinen nuori nainen, joka oli onnellinen ja tasapainoinen siinä parisuhteessa. Nuo pelkoni johtuvat siitä, että olen useissa suhteissa joutunut petetyksi. Ja aina yrittänyt heittäytyä uudelleen ja luottaa uudelleen, ja saanut uudelleen "turpiini". En jotenkin osaa enää niistä toipua. En tiedä miten niitä voisi käsitellä. Olen käynyt pari kertaa terapeutilla, mutta ei se auttanut. Ap.

Olenko tosiaan lähes ainoa, joka kokee näin? Ap.

Vierailija kirjoitti:

Olenko tosiaan lähes ainoa, joka kokee näin? Ap.

Kirjoitin nuo viestit, joissa suosittelin sinua olemaan murehtimatta etukäteen asiaa ja "psyykkaamaan" itseäsi siihen, että ei pettäminen välttämättä päätä suhdetta. Aloituksessasi et sanallakaan maininnut siitä, että olet tullut petetyski. Kerroit, että kaikki miehet ovat olleet hyviä. Nyt sitten kerrot, että sinua on petetty 3 kertaa eri suhteissa ja sitten vielä yksi suhteesi on päättnyt toisen naisen takia.... Eli tavallaan 4 suhdettasi on päättynyt vieraan naisen takia... Okei, nyt voi olla vähän vaikempaa keskiä mikä sinua auttaisia. Noiden tarumojen purkaminen ammattilaisen kanssa varmaan auttaisi ja tietysti myös se, että et murehtisi asiaa etukäteen. Jos suhde päättyy niin sitten se päättyy, mutta yritä nauttia ja elää hetkessä. Tämä on varmaan ainut tapa miten saat elmääsi laatua.

Toinen vaihtoehto on, että ellelet sinkkuna ja nautit vain joistain keyistä säädöistä, etkä yritäkkään mitään vakavaa suhdetta kenenkään kanssa. Tätä en henkilökohtaisesti suosittele, mutta onhan se silti vaihtoehto.

Kolmas vaihtoehto on, jonkin lainen "avoin suhde", eli että hyväksyt sen, että mies saa tehdä jotain tiettyjen sovittujen rajojen puitteissa. Vaikka sitten kerran vuodessa käydä maksullisissa. Tällainen diili vie varmasti monelta mieheltä halun/tarpeen hakea vierasta ja jos voit tämän järjestelyn hyväksyä, niin sittenhän tuo pelkäämäs riski olii hallussa. Tietysti otat samalla myös itsellesi luvan tehdä jotain mitä haluat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olenko tosiaan lähes ainoa, joka kokee näin? Ap.

Kirjoitin nuo viestit, joissa suosittelin sinua olemaan murehtimatta etukäteen asiaa ja "psyykkaamaan" itseäsi siihen, että ei pettäminen välttämättä päätä suhdetta. Aloituksessasi et sanallakaan maininnut siitä, että olet tullut petetyski. Kerroit, että kaikki miehet ovat olleet hyviä. Nyt sitten kerrot, että sinua on petetty 3 kertaa eri suhteissa ja sitten vielä yksi suhteesi on päättnyt toisen naisen takia.... Eli tavallaan 4 suhdettasi on päättynyt vieraan naisen takia... Okei, nyt voi olla vähän vaikempaa keskiä mikä sinua auttaisia. Noiden tarumojen purkaminen ammattilaisen kanssa varmaan auttaisi ja tietysti myös se, että et murehtisi asiaa etukäteen. Jos suhde päättyy niin sitten se päättyy, mutta yritä nauttia ja elää hetkessä. Tämä on varmaan ainut tapa miten saat elmääsi laatua.

Toinen vaihtoehto on, että ellelet sinkkuna ja nautit vain joistain keyistä säädöistä, etkä yritäkkään mitään vakavaa suhdetta kenenkään kanssa. Tätä en henkilökohtaisesti suosittele, mutta onhan se silti vaihtoehto.

Kolmas vaihtoehto on, jonkin lainen "avoin suhde", eli että hyväksyt sen, että mies saa tehdä jotain tiettyjen sovittujen rajojen puitteissa. Vaikka sitten kerran vuodessa käydä maksullisissa. Tällainen diili vie varmasti monelta mieheltä halun/tarpeen hakea vierasta ja jos voit tämän järjestelyn hyväksyä, niin sittenhän tuo pelkäämäs riski olii hallussa. Tietysti otat samalla myös itsellesi luvan tehdä jotain mitä haluat.

Kiitos sinulle, arvostan kun viitsit vastailla tähän ketjuuni. En muistanut aloitusviestiini kertoa, että minua on petetty useamman miehen taholta, yritin kuitenkin aloitusviestiäni täydentää siinä ekalla sivulla kertomalla noista pettämiskokemuksista.

Jäin miettimään esille nostamaasi ristiriitaa kirjoituksessani. Siis että minua on petetty, mutta kuitenkin kirjoitin että "kaikki miehet ovat olleet hyviä". Hyvä huomio sinulta tuo ristiriita. Ajattelen, että kaikki miehet ovat olleet hyviä siihen saakka kunnes ovat pettäneet. Mitään muuta väkivaltaa tai hyväksikäyttöä en ole kokenut, enpä juuri valehteluakaan. Minun silmissäni nuo kaikki eksät ovat edelleen hyviä ihmisiä, mutta ihmisiä jotka ovat tehneet pahan virheet ja kohdelleet minua törkeästi pettämällä. Mutta minulle ihmisen yksi teko ei kuitenkaan ole sama asia kuin se koko ihminen. Ihan hyvä ihminen voi mielestäni sortua yhteen kamalaan tekoon. 

Jäin miettimään myös tuota avoin suhde -ideaasi. Tiedätkö mitä? Olen kahdessa suhteessani kysynyt, että mitä mieltä mies olisi siitä, että jos minä saisin hakea nautintoa kolmannen osapuolen kanssa (tietysti idealla, että sama olisi sallittua sille miehelle myös). Jokainen mies on kauhistunut ehdotustani, ja pitänyt sitä törkeänä. Eli kokemukseni mukaan miehet ei suostu sellaiseen avoimeen suhteeseen, jossa myös naisella on oikeus "käydä vieraissa". Haluan selventää vielä, että miesten pettämiset ei ole johtuneet tuosta ehdotuksestani, sillä ekan kerran ehdotin sitä itse sen jälkeen kun minua oli petetty (se hairahdus), ja olin antanut sen pettämisen anteeksi. Toisessa suhteessa, jossa tuota ehdotin, ei ollut pettämistä, se suhde päättyi muista syistä.

Olen kuitenkin sitä mieltä, että rakkaus on jotain syvää yhteyttä kahden ihmisen välillä, ja siihen ei mahdu kolmansia osapuolia, siksi en kannata sinänsä avointa suhdetta itse.

Ap.

up.