Lue keskustelun säännöt.
Mikä ihme mua vaivaa? :( (Sisältää avautumisen)
11.04.2017 |
Realistinen esimerkki "normaalista" viikostani.
Maanantai: Olen todella väsynyt ja en jaksaisi mennä kouluun, raahaudun kuitenkin paikalle ja lähden keksen päivän itkien ja väsyneenä pois. Loppu päivän makaan sängyssä ja unta saan yöllä ehkä 4 aikaan. Klo: 2 saan päähäni, että lopetan koulun ja kirjoitan asiasta sähköpostin opettajalleni. Googletan eri ammateista ja kiinnostun ammatista josta en tiedä oikein mitään, laitan tälle koululle viestiä ja tiedustelen vapaita opiskelupaikkoja.
Tiistai: Opettajani yrittää soittaa, en vastaa. Toisen koulun opettaja vastaa kyselyyni ja sovimme tapaamisesta, olen todella innoissani ja ilmoitan nykyiselle opelleni, että vaihdan alaa.
Keskiviikko: Leijailen pilvissä ja odottelen, että uuden koulun haastattelu tulee. Olen täynnä energiaa ja touhuan koko päivän.
Torstai: Menen uuden koulun haastatteluun ja havahdun, että en todellakaan halua sinne vaan vanha kouluni on parempi. Haastattelun jälkeen juoksen itkien kotiin ja laitan opettajalle viestiä, että en haluakkaan lopettaa opintoja, koen valtavaa helpotusta kun opettaja ilmoittaa, että voin jatkaa opintojani.
Perjantai: Menen täynnä energiaa kouluun jonka halusin keskeyttää vain pari päivää aiemmin. Olen pilvissä ja energinen koko päivän.
Lauantai: Hyvä fiilis jatkuu, touhuan energisenä koko päivän.
Sunnuntai: Ahdistus alkaa hiipiä mieleeni, en jaksaisi mennä huomenna kouluun. Haluaisin vaihtaa alaa. Itkettää ja pelottaa.
Maananatai: En mene kouluun ja olen yhtä hukassa kuin edellisellä viikolla.
Tämä oli vain yksi esimerkki. Välillä haluan päästä töihin ja elää "normaalia arkea", seuraavana päivänä tuntuu, että haluan olla vain kotona koko elämäni. Välillä koen, että haluan olla lääkäri, välillä siistijä.
Välillä suunnittelen tulevaisuutta mieheni kanssa ja haluan yhteisen kodin, seuraavana päivänä haluankin asua vuokralla.
Tänään haluan 4 lasta, huomenna en todellakaan halua kapsia.
Lista olisi loputon. Mikä ihme mulla on? :(
Kommentit (9)
XX kromosomiyhdistelmä? Varsinkin teini-iän kanssa hankala yhdistelmä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jonkinlainen keskittymishäiriö? Minäkin ailahtelen samalla tavoin, ja tilanne on pahentunut iän myötä. Sain Voxra-nimisen lääkkeen, ja kuuria on nyt mennyt jo pari kuukautta. Kykyni keskittyä lukemiseen on parantunut. Sen sijaan saatan tällä viikolla haluta bussikuskiksi ja ensi viikolla laulajaksi. Vanha ammattini on oikeastaan lakannut olemasta, joten uusi pitää nyt joka tapauksessa hankkia. Lääkäri on lähettämässä minut johonkin tutkimuksiin, mutta jotenkin kehtaan epäillä, että sielläkin onnistun vaikuttamaan vakuuttavalta. Minulla on oleva hienot perustelut sille, miksi haluan juuri laborantiksi, ja moiseen kouluun minut sitten passitetaan. Siellä opinsaunassa olen sitten sitä mieltä, että minusta tulee puuseppä.
Saa nähdä, auttavatko nuo tropit... vähän epäilen, mutta syödään niitä nyt, kun muutakaan keinoa ei tunnu olevan.
Ruokavalio, eihän sisällä valtavasti sokeria ja huonoja rasvoja, kuten margariineja ja teollisesti prosessoituja rasvoja.
Kasvikset ovat niin terveellisiä, että niitä kannattaa syödä ja paljon :)
Tsemppiä 😄
No tietämättä sinusta mitään muuta, niin tuossa on epävakaas persoonallisuushäiriön piirteitä, taustalla voi myös olla masennus.
Menepä omalääkärillesi keskustelemaan.
Ehkä et kestä sitä, että normaali arki on välillä aika puurtamista, vaan heti kun tulee ensimmäinen pienenpieni vastoinkäyminen, luovutat ja päätät, että pakko vetää uusiksi koko elämä. Lisäksi olet todella impulsiivinen ja pistät heti toimeksi ja alat järjestellä asioita. Keskivertoihminen ei varmaan keskellä yötä lähettelisi sähköposteja, vaan punnitsisi alan vaihdon hyviä ja huonoja puolia viikkoja, kuukausia, jopa pari vuottakin ennen kuin ryhtyisi oikeasti toimeen. Sitten tulee uusi vastoinkäyminen ja vedät heti saman kuvion uusiksi. Tuollainen tyyli käy kyllä aika raskaaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet ihankuin yksi ystäväni, lienetkö jopa hän? En osaa sen kummemmin auttaa, paitsi kertomalla että teitä taitaa olla useampikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä oon tollanen ja mulla se johtuu dissosiaatiohäiriöstä, mutta se voi ilmetä monella muullakin tavalla eikä välttämättä just tolla joten voi olla melkein mitä vaan! Kunhan sanoin koska oon ite esimerkki siitä että sekin on vaihtoehto. Omalla kohdalla auttaa terapia ja se, että opettelen erottamaan pysyvät fiilikset pelkästä impulsiivisuudesta enkä mene liian nopeasti tunteen mukaan.
Olen itse samanlainen, mikään ajatus, haave tai suunnitelma ei ole kestävä vaan mielialani vievät minua.