Mulla menee itseeni hermo!!!Aina huudan lapsille ja hermoilen...

Nyt lääkitys ja elämä taas hymyilee.

ja hermoilen lapsilleni mutta en hae apua koska todellisuudessa se ei ketään kiinnosta vaikka karjunkin pennuilleni.

Kyllä mullakin pinna palaa lapsiin, joskus enemmän joskus vähemmän mutta en kyllä mitään pillereitä ala popsimaan....

Pitäisikö kaikilla siis olla lehmän hermot ja ihaa-aasin rauhallisuus??

Keinojahan on monia: ennen huutamista miettii misi huutaisi, auttaako se jotain. Tai huutaa äänettömästi päänsä sisällä ja käy sitten selvittämään asiaa. Tai karsii etukäteen kielletyt asia, ja antaa itsellensä luvan huutaa niistä ja päättää miten muut asiat selvittää. Esim. sanoo lapselle odota, haen kynän ja paperin (sillä välin ehdit rauhoittua) ja kirjoitat kaikki ongelmät ylös ranskalaisilla viivoilla.



Väsynyt, stressaantunut ja/ tai masentunut ihminen reagoi voimakkaammin kuin virkeä, iloinen ja rento. Mutta reagoiminen voi olla myös täysin opittu reaktio.

Olkaa armollisia itsellenne. Kaikilla palaa pinna joskus ja itse ainakin

hyvällä omallatunnolla olen välillä hermostunut. Voihan sitä pytää anteeksi ja hermostuminen tietyissä rajoissa on täysin inhimillistä!

mutta onneksi käyn psykoterapiassa ja voin sielläkin tätä asiaa miettiä. nyt ainakin YRITÄN tehdä sille jotain, vaikka laihoin tuloksin vielä. muutenkin luonteeltani olen joko pelkkää aurinkoa, tai ihan kauheeta raivoa.

tsemppiä kaikille. vaikeita kohtia on paljon täällä elämässä. lapsena sitä toivoi olevansa aikuinen, mutta voi miten hankalaa tää usein on...