Älkää erottako sisaruksia jos eroatte itse

Älä sinä komentele siinä!

Vierailija kirjoitti:

Älä sinä komentele siinä!

Tää oli tällanen huudahduksenomaisesti esitetty vetoomus

Mun serkut sai aikanaan itse päättää. Nuorempi asui sitten äidin kanssa ja vanhempi isällään.

Joo mä en voi tajuta tota. Mun isä kun eros exästään aikoinaan niin toinen piti toisen pojan ja toinen toisen. Noh, mä en ikinä tuntenut sitten toista puoliveljeäni, muutaman kerran vaan pikaisesti tapasin ja sitten se kuoli. Olisin jo lapsena häneen kovasti halunnut tutustua. Uskon että elossa oleva veljeni on kärsinyt tästä todella paljon vaikka aikuisiällä enemmän tekemisissä sitten olivatkin. Veli oli n.20-23 vuotias kuollessaan ja minä tuolloin kuudennella. En edes piru viekööt hänen ikäänsä tiedä.

Eikö sisarus tehdä usein tueksi, turvaksi ja leikkikaveriksi. Miten se tilanne muka muuttuu jos vanhemmat eroavat? Päinvastoin sillonhan sisaruksen merkitys monesti korostuu. Perhe hajoaa, mutta sisarus on siinä vertaistukena.

Mulla sama. Sisko ja veli isälle, itse äidille. Lopputuloksena en tunne sukua (äidin puolelta ei sukua elossa) enkä sisaruksia. He ovat taas hyvissä väleissä keskenään, hyvissä ja läheisissä väleissä suvun kanssa. Itse olen eristetty, tuntematon ja yksin. Olen yrittänyt luoda suhteita uudestaan, mutta eivät halua. En kuulu perheeseen.

Eroavat vanhemmat aika harvoin ajattelee asioita lasten kannalta. Itsekkäästi vaan mietitään sitä omaa napaa ja joskus myös sitä, kuinka asiat saisi mahdollisimman ikäviksi ja hankaliksi sille toiselle vanhemmalle.

Miten se sitten käytännössä toimii? Joka toinen viikonloppu läpsystä lasten vaihto?

Tietyn ikäiset lapset voivat itse esittää toiveita asumisen suhteen. Meillä poika halusi jäädä isänsä kanssa ja tyttö olla minun kanssa. Lapset tapaavat toisensa joka viikonloppu ja lomat viettävät samassa paikassa. Lapset tapaavat molempien sukulaisia kuyen ennen eroakin. Ja lapsemme voivat hyvin, ovat tasapainoisia ja asiat on hyvin.

Varmaan sitten riippuu pitkälti vanhemmista, miten asiat sujuu.

Vierailija kirjoitti:

Mulla sama. Sisko ja veli isälle, itse äidille. Lopputuloksena en tunne sukua (äidin puolelta ei sukua elossa) enkä sisaruksia. He ovat taas hyvissä väleissä keskenään, hyvissä ja läheisissä väleissä suvun kanssa. Itse olen eristetty, tuntematon ja yksin. Olen yrittänyt luoda suhteita uudestaan, mutta eivät halua. En kuulu perheeseen.

Olen pahoillani. Mielestäni vanhempasi tekivät julman teon.

Minä jatkaisin sinuna yrittämistä ja yrittäisin tavata sisaruksia. Uskon, että he kaipaavat sinua jossain vaiheessa. Ehkä heillä on väitetty, ettet sinä halunnut pitää yhteyttä tms.

Vierailija kirjoitti:

Eroavat vanhemmat aika harvoin ajattelee asioita lasten kannalta. Itsekkäästi vaan mietitään sitä omaa napaa ja joskus myös sitä, kuinka asiat saisi mahdollisimman ikäviksi ja hankaliksi sille toiselle vanhemmalle.

Mihin tämä väite perustuu? Mulla on aivna päinvastainen kokemus. Vanhemat miettivät paljonkin miten asiat järjestää ja miten lasten asiat  hoidetaan jatkossa. Miten kumpikin vanhempi saa edelleen luoda suhdetta lapsiin.... Ero kyllä aina poikkeuksetta aiheuttaa ikäviäkin tilanteita. Kaikkea ei voi jörjestää ihanteellisesti, mutta edes parhaalla mahdollisella tavalla. Omassa kaveripiirissäni näin. Sitten paljon kuulen puhuttavan että tutun tuttu, tyäkaverin sisko, äidin ystävän lapsen parhaan kaverin exän.... erossa kaikki meni vituralleen ja vanhemmat vian tappelivat ja lapset vain kärsivät....

Vierailija kirjoitti:

Mun serkut sai aikanaan itse päättää. Nuorempi asui sitten äidin kanssa ja vanhempi isällään.

Tämä ei ole niin yksinkertaista kuin luulisi. Monet ovat sanoneet, että "halusivat" olla sen toisen vanhemman kanssa, kun sisarus valitsi toisen. Että esim. oikeasti olisi halunnut äidille mutta valitsi isän, " ettei isän tarvitse olla yksin".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eroavat vanhemmat aika harvoin ajattelee asioita lasten kannalta. Itsekkäästi vaan mietitään sitä omaa napaa ja joskus myös sitä, kuinka asiat saisi mahdollisimman ikäviksi ja hankaliksi sille toiselle vanhemmalle.

Mihin tämä väite perustuu? Mulla on aivna päinvastainen kokemus. Vanhemat miettivät paljonkin miten asiat järjestää ja miten lasten asiat  hoidetaan jatkossa. Miten kumpikin vanhempi saa edelleen luoda suhdetta lapsiin.... Ero kyllä aina poikkeuksetta aiheuttaa ikäviäkin tilanteita. Kaikkea ei voi jörjestää ihanteellisesti, mutta edes parhaalla mahdollisella tavalla. Omassa kaveripiirissäni näin. Sitten paljon kuulen puhuttavan että tutun tuttu, tyäkaverin sisko, äidin ystävän lapsen parhaan kaverin exän.... erossa kaikki meni vituralleen ja vanhemmat vian tappelivat ja lapset vain kärsivät....

No, kyllä se monesti noin on, että oma napa tärkein. Teen työtä eroperheiden kanssa joten en ihan mutu-tuntumalla näin sano.

Ja missä vaiheessa lapsi oikeasti on kypsä valitsemaan eron sisaruksesta? Lapsi ei välttämättä ymmärrä omaa parastaan.

Vanhemmat yrittävät päästä helpolla ja laittavat lapset tekemään isoja valintoja. Ja kun ei ne lapset ajattele niin kuin aikuiset, vaan voivat tehdä tosiaan päätöksensä sen perusteella, mikä on hyvä vanhemmille eikä sillä perusteella, että mikä on itselle paras. Jos olette valmiita tekemään päätöksen erosta, pitäisi osata kantaa vastuu myös lapsista ja tehdä heitä koskevat päätökset ja seistä niiden takana, eikä sälyttää tätä valinnan taakkaa tilanteeseen syyttömille lapsille.

on oikeastaan lapsen etu jos erotapauksessa vanhemmat jakavat lapset, etenkin jos lapset niin haluavat. Koska silloin esimerkiksi 2 lapsisessa perheessä kummankin vanhemman luona lapsi saa vanhemman jakamattoman huomion. Vanhemmat hyötyvät tästä siten että kummankaan ei tartte maksaa elatusmaksuja.

Vierailija kirjoitti:

on oikeastaan lapsen etu jos erotapauksessa vanhemmat jakavat lapset, etenkin jos lapset niin haluavat. Koska silloin esimerkiksi 2 lapsisessa perheessä kummankin vanhemman luona lapsi saa vanhemman jakamattoman huomion. Vanhemmat hyötyvät tästä siten että kummankaan ei tartte maksaa elatusmaksuja.

Entä se sisarussuhde? Eikö noilla perusteilla ois kannattanut alunperinkin tehdä vain yksi lapsi? Monesti lisälapsia tehdään, jotta se yksi ei jäisi ainokaiseksi ja perustellaan sillä. Erotilanteessa perusteet sitten voikin vetää viemäristä ja alkaa ajatella että ainokaisen asema onkin yhtäkkiä lapselle sittenkin se paras. Kuulostaa vähän itsepetokselta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

on oikeastaan lapsen etu jos erotapauksessa vanhemmat jakavat lapset, etenkin jos lapset niin haluavat. Koska silloin esimerkiksi 2 lapsisessa perheessä kummankin vanhemman luona lapsi saa vanhemman jakamattoman huomion. Vanhemmat hyötyvät tästä siten että kummankaan ei tartte maksaa elatusmaksuja.

Entä se sisarussuhde? Eikö noilla perusteilla ois kannattanut alunperinkin tehdä vain yksi lapsi? Monesti lisälapsia tehdään, jotta se yksi ei jäisi ainokaiseksi ja perustellaan sillä. Erotilanteessa perusteet sitten voikin vetää viemäristä ja alkaa ajatella että ainokaisen asema onkin yhtäkkiä lapselle sittenkin se paras. Kuulostaa vähän itsepetokselta?

Ei toista lasta hankita sitä ensimmäistä varten vaan siksi että olisi enemmän jälkeläisiä kuin se yksi ja näin muunmuasa suurempi todennäköisyys tulla isovanhemmaksi.