Miksi olette seksittömissä liitoissa?
Ihmettelen näitä, jotka suostuvat seksittömään liittoon. Ellei ole edes lapsia mikä pitäisi paria " yhdessä ja silti vaan tyydytään siihen kohtaloon ja valitetaan keskustelupalstoilla. Onko joku onnellinen seksittömässä liitossa? Siis vaikka sitä läheisyyttä kaipaisi. Eikö tuo ole sama asia kuin kämppiksen kanssa asuisi?
Kommentit (18)
No ainoat syyt ovat lapset ja muutaman vuoden ikäinen omakotitalo. Rakensin ison osan ja pidän sijainnista ja itse talosta paljon, ja valitettavasti ei tulot riitä yksin maksamaan kaikkea. Jos pystyisin maksamaan vaimon pihalle talosta, tekisin sen välittömästi.
Ei ole enää seksitön, mutta yhdessä vaiheessa vaikutti siltä, etten tule seksiä enää ikinä suhteessani saamaan.
Mieheni oli masentunut, mutta rakastin niin paljon että en tahtonut jättää tai pettää.
Lopulta meni reilu 1,5v seksittömässä suhteessa, mikä oli todella vaikeaa minulle! Olen seksuaalinen ihminen ja aikaisemmin seksiä oli ollut useasti viikossa.
En tiedä olisinko vuosikausia jaksanut, mutta nyt jaksoin, koska jaksoin uskoa että masennus helpottaa joskus.
Onneksi jaksoin, nyt meillä menee taas hienosti ja seksielämä palannut entiselleen!
Erosin itse seksittömästä liitosta kaksi vuotta sitten, mutta eipä sitä seksiä ole senkään jälkeen mistään ilmestynyt.
Ihan sama vaikka olisin pysynyt siinä.
Ihan hyvin voisin elää seksittömässä liitossa. Läheisyyttä voi olla ilman seksiäkin. Olen nyttenkin ihan onnellinen, mutta vielä onnellisempi olisin jos ei tarttis harrastaa sitä ollenkaan. Kiitos kysymästä.
Vierailija kirjoitti:
Onko joku onnellinen seksittömässä liitossa? Siis vaikka sitä läheisyyttä kaipaisi. Eikö tuo ole sama asia kuin kämppiksen kanssa asuisi?
Saako joku oikeasti läheisyyttä pelkästään seksistä? Meillä on ollut joskus hyvinkin pitkiä jaksoja ilman seksiä, syystä tai toisesta, mutta on läheisyyttä siitä huolimatta ollut: halailua, koskettelua, suukkoja, keskustelua. Kaikenlaista, mitä en todellakaan pelkän kämppiksen kanssa harrastaisi.
Odotan innolla aikaa, jolloin alkaa se seksitön vaihe. 23v. takana lasten isän kanssa ja seksiä on liikaa minun mielestäni. Olen lopun kyllästynyt ja odotan aikaa, jolloin se loppuisi. Pysyn liitossa koska kaikki on muuten hyvin ja kunnossa, lasken seksin kotitöihin.
Kuten monella muullakin, niin lapset ovat se ainoa syy. Tein uudenvuodenpäätöksen, että en tee aloitetta seksiin, vaan odotan tilannetta, jolloin vaimo haluaisi seksiä. Katsotaan tuleeko sellaista tänä vuonna lainkaan. Jos ei, niin ehkä sitten pitää ihan oikeasti miettiä uusia kuvioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko joku onnellinen seksittömässä liitossa? Siis vaikka sitä läheisyyttä kaipaisi. Eikö tuo ole sama asia kuin kämppiksen kanssa asuisi?
Saako joku oikeasti läheisyyttä pelkästään seksistä? Meillä on ollut joskus hyvinkin pitkiä jaksoja ilman seksiä, syystä tai toisesta, mutta on läheisyyttä siitä huolimatta ollut: halailua, koskettelua, suukkoja, keskustelua. Kaikenlaista, mitä en todellakaan pelkän kämppiksen kanssa harrastaisi.
Monesti tuo muukin hellyys jää pois, jos seksi loppuu.
Masennuslääkitys on vienyt halut, mutta onneksi minua ei ole vielä kengitty ulos. Toivottavasti joku päivä voin lopettaa lääkkeet ja palata minuksi.
Lasten takia. Ja tosiaan miehen psyykkinen sairaus yksi iso syy siihen, ettei seksi suju. Jonkin aikaa olen valmis vielä odottamaan, paraneeko tilanne. En loputtomiin.
Seksi ei tuo mulle läheisyyden tunnetta. Seksin jälkeinen haliminen ja kainalossa olo kylläkin. Seksitön suhde ei todellakaan oo sama asia kuin kämppäkaveruus. Ei kämppäkaveria halailla, pussailla, eikä pyytää tulla kainaloon katsomaan leffaa. Eikä myöskään rapsutella, silitellä tai sanota rakastavansa. Eikä aina ole ollut seksitöntä, se johtuu olosuhteista. Olen ollut myös suhteessa jossa oli seksiä muttei läheisyyttä ja se oli hirveää. En vaihtaisi mistään hinnasta. Itsetyydytys on keksitty mutta parasta kaveria ei noin vain löydä.
Vierailija kirjoitti:
Ihan hyvin voisin elää seksittömässä liitossa. Läheisyyttä voi olla ilman seksiäkin. Olen nyttenkin ihan onnellinen, mutta vielä onnellisempi olisin jos ei tarttis harrastaa sitä ollenkaan. Kiitos kysymästä.
Käsittääkseni seksitön liitto on aina myös läheisyydetön. Ei ole enää koskettelua, hellyyttä eikä mitään yhteistä. Näin ainakin omassa liitossani.
Lasten takia. Luultavasti lähtisin jos saisin haluamani miehen. Kivittäkää vaan, mutta näin on...
Vierailija kirjoitti:
Masennuslääkitys on vienyt halut, mutta onneksi minua ei ole vielä kengitty ulos. Toivottavasti joku päivä voin lopettaa lääkkeet ja palata minuksi.
Saisikohan noita lääkkeitä panetuksen vähentämiseksi. Jollain konstilla pitäisi päästä näistä haluista eroon.
Sanoppas se sitä tässä itsekin aina välillä ihmettelen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Masennuslääkitys on vienyt halut, mutta onneksi minua ei ole vielä kengitty ulos. Toivottavasti joku päivä voin lopettaa lääkkeet ja palata minuksi.
Saisikohan noita lääkkeitä panetuksen vähentämiseksi. Jollain konstilla pitäisi päästä näistä haluista eroon.
Vihjaiset vaan lekurille, että masentaa niin pirusti. Lääkkeet on täällä aina ratkaisu siihen kun terapiaan ei kai ole varaa.
Me ollaan kohta 6v oltu miehen kanssa yhdessä. Mies on varmaan aseksuaali, koska ei tunnu välittävän seksistä. Suhteen alussa sitä kyllä oli ihan kivasti. Kerran miehellä seisokki lopahti ja sen jälkeen alkoi ongelmat.
Mies sanoo että se johtuu tuosta, kun hän pelkää ettei enään tuon tapahtuman jälkeen saa seisokkia pysymään, niin ei kuulemma uskalla oikein edes seksiä kokeilla enään.
Viimeksi meillä oli seksiä varmaan joulukuussa. Mies ei myöskään hyväile mua juuri koskaan, kyllä tissiä ja persettä koskettelee ja muuten tykkää läheisyydestä, mutta ei esim. hyväile mun alapäätä.
Oon nuori, 27v ja mies 39v että kyllä välillä mietin, tätäkö tää loppu elämä on.
Musta tuntuu että oon turtunu tähän seksittömyyteen tai sen vähäisyyteen. Tuntuu, että omatkin halut on kadonneet täysin. Jos mieli tekee, tyydytän itse itseäni.
Vieraissa en aio enkä halua käydä, koska en halua pettää. On tämä kyllä tympeää.. :( Tuntuu että ollaan jotain kavereita vain, tuntuu oudolta että kaks seurustelevaista ja saman katon alla asuvaa, toisiaan rakastavaa ihmistä ei sekstaile.
Mies ei näe tässä ongelmaa. Sanoo kyllä että toki joskus tekee mieli, mutta ei tee kuitenkaan ikinä alotteita ja selvästikin pystyy elämään ilman seksiä vaikka loppu elämänsä.
Mä olen just niiden lasten takia. En minkään muun. Ja en ole onnellinen. Enää. Alussa ei haitannut, mutta nyt vuosia jatkuneena on alkanut haitata.