Onko mt-potilaiden yksi ongelma siinä, että uskoo sen olevan ihmisen pysyvä tila?

Eli kun ihmisen mielenterveys pettää ja ottaa vallan uusi mielentila, niin miten valtava luja ote ja puristus siinä on, kun kaikki näyttää synkältä.

Ymmärsinköhän nyt aloituksen oikein, eli siis ihmiset ottavat mt-diagnoosin lopullisena ja parantumattomana tilana?

Toisaalta, jos esim. terveydenhuollon rekisterissä on maininta (vaikkapa niinkin luonnollsesta kuin menetysten seurauksena tulleesta) masennusepisodista, se seuraa hautaan asti. Riippuu tietysti sairauden asteesta mutta kerran mielenterveysongelma ja sitä epäillään aina. Rikollisetkin pääsevät rekisteristään helpommin eroon ja saavat puhtaat paperit ja mahdollisuuden uuteen alkuun.

Tuon tietäen ei ole mikään ihme jos joku ottaa siitä itselleen identiteetin.

Minun mt-ongelmani selvästi "elää" elämäntilanteen mukaan eli stressaantuneena pahenee ja ilman stressiä alkaa toipua. Kuitenkin on hankala järjestää tarpeeksi epästressistä ympäristöä ja tilannetta jos ei ole saanut turvaverkkoa mistään. Siksi sitä tavallaan vaipuu epätoivoon ja ajatukseen että ei koskaan pääse siitä irti, koska siihen vaikuttaa niin monet asiat. Ja varsinkin sairaana on hankala lähteä uudelleen rakentamaan kaikkea tyhjästä.

Jos on vaikka 20 vuotta kärsinyt masennuksesta, aika pysyvältä se tuntuu...

Monelle masentuneelle uskomukset ovat ehdottomia,eli kyllä.

Mutta kyllä niitäkin voi ja pystyy muuttamaan

Vierailija kirjoitti:

Ymmärsinköhän nyt aloituksen oikein, eli siis ihmiset ottavat mt-diagnoosin lopullisena ja parantumattomana tilana?

Toisaalta, jos esim. terveydenhuollon rekisterissä on maininta (vaikkapa niinkin luonnollsesta kuin menetysten seurauksena tulleesta) masennusepisodista, se seuraa hautaan asti. Riippuu tietysti sairauden asteesta mutta kerran mielenterveysongelma ja sitä epäillään aina. Rikollisetkin pääsevät rekisteristään helpommin eroon ja saavat puhtaat paperit ja mahdollisuuden uuteen alkuun.

Tuon tietäen ei ole mikään ihme jos joku ottaa siitä itselleen identiteetin.

"Ymmärsinköhän nyt aloituksen oikein, eli siis ihmiset ottavat mt-diagnoosin lopullisena ja parantumattomana tilana?"  Uskoo että samainen mielentila ja maailmankatsomus säilyy optimaallisena elämän loppuun saakka. Sitä tarkoitin. Mielenkiintoista huomata se, että monesti lähdetään liikkeelle ääriesimerkeillä. Sillä saadaan keskustelu nopeasti tyrehtymään.

Itse ainakin menetän helposti kosketuksen normaaliin tunnespektriin kun masennus tai ahdistuneisuus alkaa ottaa valtaa. Itsellä on ollut vaihtelevia masennuskausia viimeiset kymmenen vuotta ja pääosin se on hallinnassa, mutta kuormittavat tekijät aiheuttavat minulle normaalia vahvemman reaktion ja voi helpommin pidempään jatkuessa valuttaa kohti masennusta. Kun olen masentunut tai pidemmän aikaa ahdistunut alkaa hämärtyä ja unohtua se että tämä olo ei jatku ikuisesti vaan vain jonkun aikaa ja sitten olo on taas hyvä. Pystyn kuitenkin aika hyvin jo tässä vaiheessa hallitsemaan tunteita ja näkemään masennus ja ahdistus tilanteissa itseni vähän niin kuin ulkoapäin ja rationalisoida tilannetta.

Ensimmäisen kerran sairastuessani unohdin kokonaan miltä normaalit tunteet ja elämä tuntui, jolloin koin syyllisyyttä että en jaksa toimia. Luulin silloin että kyseiset tunteet olivat normaaleja ja vain itse olin "huono" kun ne vaikuttivat minuun nikn vahvasti. Parantuessani koin valaistuksen ja ymmärsin miltä terveenä olevine tuntuu ja se tunne oli yksi elämäni vahvimmista tunteista sillä vasta silloin ymmärsin miksi muille asiat oli niin paljon helpompia ja olin tavattoman onnellinen etten ollut tappanut itseäni.

Joten kyllä ainakin itsellä pahin asia on se loputtomuuden kokeminen ja se että alkaa unohtaa miltä elämä tuntuu ilman masennusta tai ahdistusta.

Vierailija kirjoitti:

Monelle masentuneelle uskomukset ovat ehdottomia,eli kyllä.

Mutta kyllä niitäkin voi ja pystyy muuttamaan

En allekirjoita tätä täysin koska esm. burnoutit ja ihan tavan masennuskin aiheuttavat tarpeeksi pitkään jatkuessaan ihan konkreettista tuhoa aivoissa. Silloin ei ole enää kyse "uskomuksista" tai asenteista.