Miten te jaksatte?

No hei!

Selllaista kyselen että ne jotka minun laillani tekivät hieman vääriä koulutus- ja uravalintoja aikoinaan?
Jahkailivat ihmissuhteiden kanssa tai tekivät aivan vääriä ratkaisuja ja ovat nyt yksin tai täysin väärässä parisuhteessa? Joilla alkaa olla kilsoja liikaa mittarissa ja trippiä ei saa nollattua vaikka ostaa pullon Kossua(isonkin) eikä löydy nuoruudenlähdettä eikä aikakonetta. Edes sielun myyminen pahalle ei auta kun ei se sitä osta. Se saa niitä ilmaiseksi niin paljon kuin haluaa(vitsi). Miten te jaksatte tästä eteenpäin vaan pyristellä?
Itse siis 46v mies. Yksinäinen ja erakoituminen uhkailee, koputtelee jo oven takana. Olisin jo varmaan alkoholisoitunut aikoja sitten mutta on kova itsekuri ja treenaaminen pelastanut siltä onneksi. Mutta kaikki kulkee kokoajan samaa merkityksettömyyden rataa. Aina on tehtävä valinta että möllötellä yksin kotona tai sitten lähteä yksin liikenteeseen kun aniharvoin muita saa mukaan kun muilla perheet tai suhteet.
Jos ajatellaan että olen nirso ym. niin on totta että kuvittelin ehkä liikaa aikanaan että löytyy se just oikea vaikka olis pitänyt ajatella että tässä se on "oikein" minulle niin kuin muutkin teki. Tietysti osa on sitten pikku oluissa sanonut että " ei oikeen ollutkaan", mutta mutta.

Miten te olette siis ajatelleet, korjanneet tai saaneet parannuksen tällaiseen asiaan? Vai oletteko?

Kiitos teille ja voimia.