Miten arki muuttui koiran myötä?
Miten arki muuttui, miten vapaa-ajan vietto tai harrastukset?
Kommentit (12)
En omista koiraa mut oon huomannu et mihinkää ei voi mennä tai mitään tehdä ku se koira pitää ulkoiluttaa ja elämä aikatauluttaa sen mukaan tai ottaa se kuolaava otus kaikkialle mukaan ja omistajat haisee aina märälle koiralle. Syy miksi omistan kissoja, ne kun käy hiekkalaatikolla eikä ole kuolemanvakavaa jos en tule heti kotiin kun on kuivanappuloita ja vettä (joita ne ei ahmaise kaikkea kerralla kitusiinsa niinkuin koirat)
Aamuisin pitää herätä aikaisemmin, töistä suoraan kotiin. Omia harrastuskertoja vähensin viidestä kolmeen/ viikko, jotta ehdin touhuta koiran kanssa muutakin kuin pelkät ulkoilut. Siivota joutuu useammin koska koiran mukana tulee hiekkaa sisälle ja karvaa irtoaa toisinaan aika paljonkin. En kyllä haluaisi palata entiseen elämään, on se koira sen verran ihanaa seuraa.
Kolmonen sen tiivistikin täydellisesti :)
En mä enää muista. Olin 14v kun meille tuli koira, siitä vuoden päästä meille tuli toinen koira. Siitä lähtien mulla on ollut aina koira/koiria, nyt on vaan yksi. Niin ja tuo eka koira tuli siis aika tasan kohta 22 vuotta sitten. Vaikea kuvitella, millaista olis elämä ilman koiraa. Vois vaikka vähän aikaa kokeilla kun tästä nykyisestä joskus aika jättää. Se on nyt 9v, eli voi tässä mennä vielä aika monta vuotta.
Aikataulut, mut ne on aika iisit järjestää. Asenteesta kiinni.
Mut koirat kuolaa, kävelee kuratassuilla jos et joka välissä pese ja hyivittu pyyhkii perseen mattoon tai sohvaan vammanen virne naamalla.
Oksettaa ihan perhanasti kyläillä koirakodeissa ja istua lapsen kans karvalankamatolla, johon koira on ihan varmaan hinkannu kurapaskan jälkeen perseensä.
Oksentavat yleensä kalleimmalle matolle ja tuovat lintukirppuja sänkyyn.
Saimme uuden perheen jäsenen, karvaisen kylläkin. Monta kertaa viikossa kävelyitä koiran kanssa (meillä monta lenkittäjää).
Ihana, lämmin päiväunikaveri. Lomailemaan koiruli lähtee mielellään, mutta ulkomaille emme ota mukaan. Silloin koiralle tulee hoitaja kotiin.
Vierailija kirjoitti:
En omista koiraa mut oon huomannu et mihinkää ei voi mennä tai mitään tehdä ku se koira pitää ulkoiluttaa ja elämä aikatauluttaa sen mukaan tai ottaa se kuolaava otus kaikkialle mukaan ja omistajat haisee aina märälle koiralle. Syy miksi omistan kissoja, ne kun käy hiekkalaatikolla eikä ole kuolemanvakavaa jos en tule heti kotiin kun on kuivanappuloita ja vettä (joita ne ei ahmaise kaikkea kerralla kitusiinsa niinkuin koirat)
Hyvä että kuullaan kissanomistajan suusta totuuksia koiran kanssa elämisestä!
On koiria jotka ovat ns. vapaaruokinnalla, eli kulhossa nappuloita reilusti ja koira syö itsenäisesti sen mitä tarvitsee.
Sitoo todella paljon ja ulkoiltava on vähintään se kolme kertaa päivässä. Työpäivän jälkeen kiireellä kotiin, kauppareissut käytävä erikseen, ettei koiran yksinolo ja vessaväli veny liikaa.
Omia harrastuksia ei enää arkisin ole, eikä voi lähteä leffaan, tai minnekään, kun koira ollut jo päivän yksin.
Tilalle tullut yhteinen harrastus koiran kanssa.
Pidempiä illanviettoja tai vaikka toisessa kaupungissa olevaa koulutusta varten hommattava koiralle hoitaja. Sama tietysti lomamatkojen kanssa.
Siivota täytyy vähintään kerran viikossa. Eläinlääkäriin voi mennä isojakin summia yllättäen.
Jos koiralle tulee mahatauti, niin ulkona rampatun yön ja oksennusten siivoamisen jälkeen on pakko mennä väsyneenä töihin ja järjestettävä koiralle hoitaja. Ei siis saa jäädä sairaan kanssa kotiin, kuten lapsen kanssa, vaikka muuten tilanne ihan sama. :D
Kaikesta huolimatta en kadu koiran hankkimista. Se tuo valtavasti iloa ja merkityksellisyyttä elämään. Varmaan samalla tavalla kuin lapset joillekin, jotka niistä tykkäävät.
Teki elämästä hirveetä. Kunpa siitä pääsisi pian eroon.
Vierailija kirjoitti:
Aikataulut, mut ne on aika iisit järjestää. Asenteesta kiinni.
Mut koirat kuolaa, kävelee kuratassuilla jos et joka välissä pese ja hyivittu pyyhkii perseen mattoon tai sohvaan vammanen virne naamalla.
Oksettaa ihan perhanasti kyläillä koirakodeissa ja istua lapsen kans karvalankamatolla, johon koira on ihan varmaan hinkannu kurapaskan jälkeen perseensä.
Oksentavat yleensä kalleimmalle matolle ja tuovat lintukirppuja sänkyyn.
Kaikki koirat eivät tee tuota takapuolen hinkkaamista, eivätkä kuolaa. Eikä meillä ole tuotu sisään kirppujakaan ikinä. Punkkitarkastuksia täytyy kyllä tehdä keväästä syksyyn.
Koiraa ei tarvi myöskään päästää sänkyyn tai sohvalle. Tyytyväiseltä tuo silti elämäänsä vaikuttaa.
T. 9
Aikalailla hyvin näissä vastauksissa se jo tuleekin ilmi. Itse lisäisin vielä sen, että pikkupentuaikana ulkona ravaat koiran kanssa muutaman tunnin välein, että se oppii sisäsiistiksi ja pitää olla sellainen aika ottaa koira, että pieni pentu ei osaa automaattisesti olla yksin vaan sekin pitää sille opettaa, eikä toki ekojen viikkojen aikana ole vielä edes suotavaa jättää työpäivän ajaksi kotiin yksinään.
Vielä pari esimerkkiä noista eläinlääkärikuluista (tietysti hinnat vaihtelee paikoittain) esim. rokotukset neljän vuoden välein (kennelyskä tosin vuosittain) 50-70€, tarkastuskäynti ontumisen takia 100-300€, käynti oksentelun tai ripulin takia sis. nesteytykset ja lääkkeet 200-400€.
Ja tietysti sulla on aina joku, joka odottaa innolla kun tuut kotiin, käpertyy kainaloon kun sulla on paha mieli ja rakastaa sua koko sydämestään ehdoitta :) <3
Eikö kenelläkään ole hauvaa?