Mietittekö koskaan kuinka tylsää ja yksinkertaista esim. vanhempienne elämä on?

Joku voi olla samaa mieltä sinunkin elämästäsi?

Mä olen 28 ja mun elämä koostuu töistä ja tv:n katselusta. Illat menee tv:tä katsellessa, lauantaisin näen yhtä ja ainoaa ystävääni, sunnuntait makaan sängyssä ja katson tv:tä. Veikkaan että vanhemmillani on paljon mielenkiintoisempi elämä kuin mulla.

Ei, kyllä mun äitini on keksinyt työttömän elämäänsä myös ryyppäämisen ja sitä on harrastettu lähes päivittäin jo pari vuotta. Kännissä on kivempi katsella telkkariakin.

Minun elämäni on paljon tylsempää kuin vaikka anopin, joka käy harrastuksissa, ulkomailla, oopperassa, kasvattaa kukkia ja lukee kirjoja. On lähdössä kesällä luksusristeilylle välimerelle. Me mennään vain Ruotsin laivalle. Minun liikuntaharrastuksiini kuuluu lähinnä juoksulenkki kerran viikossa ja koiran ulkoilutus iltaisin. Käyn töissä arkipäivät ja iltaisin toimin kokkina, siivoojana, pyykkääjänä, harrastuskuskina ja yleisenä järjestyksenvalvojana. Harrastan urheiluseuran buffan pitämistä, mokkapalojen leipomista ja erään yhdistyksen kirjanpitoa ja laskunmaksua. Viikonloppuisin vien lapsia harrastuksiin, siivoan, kokkaan, käyn kaupassa, joskus vien lapsia uimaan, hiihtämään, elokuviin, isovanhempien luo ja teen pihatöitä jos ehdin. Hmmm... Mielenkiintoinen elämä.

Kyllä, isäni on muistisairas ja lähinnä katsoo televisiota ja nukkuu. Mutta kuka määrittelee toisen puolesta kenen elämä on elämisen arvoista?

Tylsä ja yksinkertainen elämä on ihanaa. Nuoruudessa ei ollut aikaa istuskella, lueskella.

Aina piti olla menossa.

Nyt nautin kun saan istuskella ja olla vaan

Ihanaa tylsistymistä.

Onhan ihminen voinut aikansa "viilettää  menemään"  ja nauttii nyt rauhasta ja siitä, ettei ole pako mennä yhtään mihinkään, ei pakko osallistua ja olla tehokas.

Niin, ei tämä minusta ole tylsää, vaan ihanaa, kun ei tarvitse mennä minnekään. Mä menin jo nuorena ihan riittävästi. Oon kyllä vasta 44, mutta kun on pieniä koululaisia, niin on ihan turha kuvitella, että elämässä voisi vain keskittyä itseensä.

Mun vanhemmat ja sukulaiset elää paljon rikkaampaa elämää kuin minä.

Minä olen meistä se sohvaperuna.

Ei tosiaan, ovat kulttuurin suurkuluttajia, käyvät elokuvissa, teatterissa, konserteissa ja käyvät säännöllisesti kirjastossa ja lukevat paljon. Ja äitini on intohimoinen neuloja ja ompelija ja isä kokkaa mielellään. Heillä on jokin projekti meneillään, nyt kun molemmat on jo eläkkeellä.

En osaa millään olla yhtä aktiivinen, työ vie paljon aikaa ja voimavaroja ja vaikka olen kuinka rajoittanut netin käyttöä, niin nytkin huomaan olevani täällä, kun lähden parin tunnin päästä töihin, vaikka yhtälailla olisin voinut ollut vanhempien tapaa ulkona lenkkeilemässä.

Ja mitä tulee tv- katseluun, ei vanhempani, enkä perheeni juuri tv katsella, kun harvoin.

Minä mietin usein kuinka tylsää ja yksinkertaista useimpien palstalaisten elämä on verrattuna omaan elämääni. Yhtä usein mietin, miksi ihmeessä luen näitä, kun oma elämäni on niin tyystin erilaista. Ja sitten taas palaan lukemaan ja ihmettelemään. Ehkä saan siitä jonkinlaista tyydytystä huomatessani kuinka upeasti omat asiani ovatkaan, vaikka kyllä tuedän sen muutenkin.

Joo, kyllä mietin. En itse jaksaisi elää ollenkaan samalla tavalla, mutta onneksi eo tarvitse.

Vierailija kirjoitti:

Mun vanhemmat ja sukulaiset elää paljon rikkaampaa elämää kuin minä.

Minä olen meistä se sohvaperuna.

Sama juttu. Vanhemmilla on vaikka millaisia kulttuuriaktiviteetteja ja järjestävät illanistujaisia. Mä ryyppään viikonloput itsemurhayksiössäni ja odotan maanantaita

No mun mielestä 90 % ihmistä elämä on tosi tylsää verrattuna mun elämään. Mutta mitäpä se mulle kuuluu; jokainen saa elää niin kuin itse haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Tylsä ja yksinkertainen elämä on ihanaa. Nuoruudessa ei ollut aikaa istuskella, lueskella.

Aina piti olla menossa.

Nyt nautin kun saan istuskella ja olla vaan

Ihanaa tylsistymistä.

Ajattelen ihan samoin! Mikä parempaa, kuin työpäivän, ruoanlaiton ja koirien lenkittämisen jälkeen mennä sohvalle viltin alle hetkeksi telkkaria katsomaan tai lukemaan. Naurattaa ajatus, että lasten mielestä äiti elää varmaan maailman tylsintä elämää (no toki teen muutakin, mutta usein arki-iltaisin kuitenkin noin), vaikka tämä on juuri sitä mitä olen kaivannut. 

Niiden elämä on paljon vauhdikkaampaa kuin minun..

Minun elämäni on niin tylsää, että siitä on vaikea kenenkään panna paremmaksi. Arkipäiväni koostuvat siitä, että aamulla menen töihin, iltapäivällä tulen takaisin, käyn kaupassa jos täytyy käydä, teen ruokaa, siivoan sen mitä siivottavaa on, käyn lenkillä ellei taivaalta sentään ihan sammakoita sada, loppuillan istun tietokoneella tai telkkarin ääressä. Tätä samaa kaavaa toistan viitenä päivänä viikossa lähes minuutin tarkkuudella. Viikonloppuina saatan repäistä ja mennä saunaan ja ottaa pari sidukkaa keskellä päivää!

Elämä voi olla rikasta ja täyttä ilman, että laukkaa koko ajan jossain aktiviteeteissa. Mutta kieltämättä erään tuttavaparin elämä vaikuttaa kuolettavan tylsältä. Eivät ikinä matkusta, viettävät kaikki lomat kotona, mitä nyt sisarustensa mökeillä piiipahtavat. Telkkari aina auki. Miehellä ei ole omia ystäviä enää ollenkaan, vaimolla pari, mutta heitäkin tapaa harvakseltaan. Rehellisesti sanoen on niin naivi ihminen, etten minä ainakaan halua häntä kovin usein tavata. Mies ei juuri mitään puhukaan, jokaisen sanan saa kiskomalla kiskoa ja silloinkin vaimo yleensä ennättää jo puhua miehensä puolesta. Lapset ovat aikuisia, mutta jos kysyt mitä sinulle/teille kuuluu, nainen selittää aina lasten kuulumiset ja lähettää heti WA-vietiä, jos lapsille jotain tapahtuu tyyliin "X lähtee viikonloppuna risteilylle kavereiden kanssa" ja miljoona hymiötä perään. 

Minusta tämän parin tylsyys syntyy siitä, että he eivät ole kovin älykkäitä. Eivät ikinä opiskele mitään uutta, eivät innostu mistään uudesta harrastuksesta, joka vaatisi vähän jotain ponnistelua, eivät lue mitään, mikä herättäisi heissä ajatuksia jne. 

On, mulla on 40v kaveri joka istuu sohvalla päivät ja katsoo tv:tä.

Muutaman kerran viikossa käy kaupassa ja kävelyllä.