Mietittekö koskaan kuinka tylsää ja yksinkertaista esim. vanhempienne elämä on?

Paljon vauhdikkaampaa heidän elämänsä on kuin minun elämäni. Ovat vaativassa,hyväpalkkaisessa työssä,on omakotitalo jota laittaa,rahaa matkustella ja ostaa mitä haluaa.

En tuomitsisi ihmisiä, joiden elämästä tiedät vain hyvin pienen osan.

Toinen on kuollut ja toinen on eläkkeellä ja harrastaa kaikennäköistä ja juoksee maratoneja ja matkustelee ympäri maailmaa. 

En, koska heillä ei välttämättä ole ollenkaan tylsää. Itse elän sillä tavalla että monien menevien, ekstroverttien ihmisten mielestä elämäni olisi ihan äärimmäisen tylsää. En käy juuri koskaan missään paitsi duunissa, en harrasta ihmissuhteita, en pari- enkä kaverisuhteita, en harrasta mitään erityistä jne. 

Mutta ei minulla ole tylsää! Nautin elämästäni täysillä, kaikista pienistä arjen asioista. Siksi juuri en kaipaakaan mitään isompaa kun ne pienet jutut jo tuottaa mulle niin paljon nautintoa. Ja toisaalta, mulla on tämä introverttien perus-ominaisuus että aivot toimivat jo "tyhjäkäynnilläkin" hyvin aktiivisesti, joten kaikki siihen päälle on jo stressin aiheuttajaa, siinä missä erilaisille ihmisille se tyhjäkäynti on niin tyhjää käymistä että alkaa pitkästyttää ja tulla levottomaksi. Mulla ei koskaan, mun mieleni luo kokonaisia sisäisiä maailmoja kun en tee mitään ;)

Katsotaas...mun 66v isä on opetellut keski-ikäisenä soittamaan instrumenttia ja soittaa nyt useissa bändeissä. Käy festareilla, konserteissa ja musiikkileireillä, opiskelee kieliä ja matkustelee. Lukee paljon kauno- ja tietokirjallisuutta. Hoitaa omaa kasvimaataan.

Äiti 61v on vielä työelämässä, matkustelee vielä enemmän uuden miehensä kanssa, hoitaa puutarhaa, kunnostaa mökkiä perinnemenetelmin, hoitaa lapsenlapsia 4kpl, harrastaa kulttuuria.

Mä olen oikein tyytyväinen omaan elämääni, mutta välillä tuntuu että vanhemmilla on vielä rikkaampi ja monipuolisempi elämä. Ja hyvä niin, ovat sen kyllä ansainneet.

Oma elämä kyllä tuntuu enemmän tylsältä ja yksinkertaselta kuin niiden.