Lue keskustelun säännöt.
Minulla ei ole läheisiä ystäviä, enkä uskalla enää tutustuakaan uusiin ihmisiin
02.04.2017 |
Lukioon asti minulla oli paljon ystäviä, mm. naapurintyttö, monta hyvää ystävää harrastuksissa, yksi oikein läheinen ystävä koulussa. Lukioon mennessä tämä oikein hyvä ystävä lähti toiseen, erikoislukioon, ja siihen loppui yhteys. Hän sentään sanoi suoraan, ettei ehdi pitää yhteyttä, kun on saanut niin paljon muita ystäviä. Itkin sitä monta viikkoa. Naapurintyttö (jonka kanssa oli tunnettu vauvasta asti), lähti lukion 2. luokalla ulkomaille opiskelijavaihtoon, ja takaisin tultuaan ei halunnut tunteakaan. Nyt hän on menestynyt ihminen, asuu ulkomailla komeasti. Lukion jälkeen kuitenkin sain opiskellessa pari uutta, oikein hyvää ystävää. Ihmeellistä on, että minä olen vuosia soitellut heille, käynyt kesäisin tapaamassa heitä jopa 500 km päässä, osallistunut polttareihin ja häihin, järjestänyt jopa 10 vuoden päästä valmistumisesta yhteisristeilyn, ja kukaan ei oma-aloitteisesti ole soitellut minulle useampaan vuoteen, kukaan ei ole kutsuista huolimatta tullut kylään ja muutenkin vastaus on aina, että olin juuri aikeissa ottaa yhteyttä. Niin, miksei sitten ole ottaneet? Joulukortti kerran vuodessa ei ole ystävyyttä. Kun sain esikoisen, menin vauvakerhoon, josta löysin lenkki/kahvikaverin. Oltiin pari vuotta tekemisissä viikoittain. Nyt kun molempien esikoiset on 10-vuotiaita, yhteydenpito on sellaista pinnallista, että käydään leffassa joskus, hän on kutsunut vaate- ja kynttiläkutsuille joskus, mutta hirveän harvoin ehtii tavata. Kerran soitin, hän oli huonossa paikassa ja sanoi soittavansa illalla, ei soittanut ja odotin koko illan, laitoin illalla vielä tekstarin, ei vastannut. Ymmärrän, että kaikilla on kiireinen elämä, mutta olen menettänyt uskoni ystävyyteen, ainakaan sellaiseen tiiviiseen ja syvälliseen. Odotankohan minä liikaa ystävyydeltä, onko ystävyys muillakin noin lyhytkestoista ja vaihtelevaa, olenko itse ystävänä liian takertuva vai olenko vain sattumalta törmännyt ihmisiin, jotka eivät kykene vuosikymmeniä kestäviin ystävyyssuhteisiin?!
Kommentit (26)
Onhan se harmillista tottakai. Mutta valitettavasti ihan normaalia. Asia jonka varmasti jokainen havaitsee jossakin kohtaa elämää. Joskus ne harrastus- ym. opiskelijakaverit vain jäävät, kun elämäntilanne muuttuu. Jos sinä et olisi pitänyt yhteyttä niin olisko nämä ystävyydet säilyneet näinkään pitkään?
Tosiystävyydessä molemmat ovat halukkaita pitämään yhteyttä. Eli luultavasti sinä olet pitänyt näitä ihmisiä läheisimpänä, kuin mitä sinä olet heille. Luultavasti heillä on kenties sinua läheisimpiä ystäviä ja ystävyys sinun kansasi on pinnallisempaa. Tai sitten takerrut näihin ystäviin, vaikket itsekään pidä heitä niin läheisinä, kun sinulla ei ole muitakaan?
En halua kuulostaa ilkeältä mutta pisti vain silmään tuo, että "oletkohan vain sattumalta törmännyt ihmisiin, jotka eivät kykene vuosikymmeniä kestäviin ystävyyksiin." Tuskin kyse on kykenemisestä. Ei ystävyys ole mitään sellaista, että kerron kun alkaa ystäväksi niin pitää sitoutua siihen loppuelämäksi. Ystävyys lähtee molempien halusta. Jos toinen ei pidä niin paljoa yhteyttä niin selkeästi hän ei halua sinun kanssasi niin läheistä suhdetta. Eri asia tietysti, jos on vaikea elämäntilanne tms. Toivottavasti löydät uusia ystäviä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Odotat varmaan liikaa ja tunnut takiaiselta.
Tsemppiä sulle, löydät varmasti vielä uusia ystäviä,mutta avoimella mielellä täytyy olla ja tunnut olevankin. Vanhemmiten on vähän vaikeampi löytää tosiystäviä, mutta kyllä niitäkin löytyy, älä lannistu!
Vierailija kirjoitti:
Odotat varmaan liikaa ja tunnut takiaiselta.
Miksi sulla menee niin huonosti että yrität masentaa toisia??? Huono itsetunto ehkä?
Suurin osa ei välitä sinusta paskaakaan ja hengaa kanssasi vain niin kauan kuin jotenkin hyötyvät sinusta. Tullut koettua liian monta kertaa. Oikeita ystäviä on vaikea löytää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Odotat varmaan liikaa ja tunnut takiaiselta.
Miksi sulla menee niin huonosti että yrität masentaa toisia??? Huono itsetunto ehkä?
Minua ei ole tuettu ja puolustettu itselleni tärkeissä asioissa, kuten ystävyyteen, vaan haukuttu ennemminkin.
Kuulostaa hyvin tutulle. Olisi kiva vaihtaa ajatuksia mutta kun ei tähän palstalle arvaa s.postiosoitetta laittaa kun monenlaista viheltäjää liikkellä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Odotat varmaan liikaa ja tunnut takiaiselta.
Miksi sulla menee niin huonosti että yrität masentaa toisia??? Huono itsetunto ehkä?
Minua ei ole tuettu ja puolustettu itselleni tärkeissä asioissa, kuten ystävyyteen, vaan haukuttu ennemminkin.
Totta, se on aika väärin ollutkin. Tsemppiä sulle, opettele pitämään puoliasi, kuten nyt teitkin. Kyllä Sinä osaat kaveri! :)
Ne jotka sua on haukkuneet, ei osanneet paremmin. Olet kiva joten ala reippaasti pitämään itsestäsi. Olet hyvä, vaikken edes tunne sua. Sulla on sydän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellä on samat tuntemukset mutta olen lapseton 26v opiskelija. Minulla on ollut läheisiä ystäviä mutta yksi heistä alkoi seurustella ja alkoi kulkemaan poikaystävänsä kavereiden kanssa ja omat ystävät unohtuivat. Toiseen jouduin katkaisemaan välit valehtelun ja muiden epämukavien asioiden vuoksi. Yksi hyvä ystävä muutti ulkomaille (hyvin kauas, käy suomessa noin parin vuoden välein), ollaan yhteydessä ja välit hyvät mutta ei se ole sama asia kuin läheinen ystävä täällä suomessa. Viimeinen hyvä ystävä muutti toiselle paikkakunnalle, joten emme näe enää niin usein ja yhteydenpito on jäänyt hänen muutettuaan. Paljon on hyvän päivän tuttuja ja kavereita mutta tuntuu ettei kukaan kaipaa enää niitä parhaita ystäviä vaan kaikilla on paljon pintapuolisia kavereita... Omasta miehestä on tullut paras kaverini ja teemmekin paljon asioita yhdessä, mikä ei toisaalta haittaa :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Odotat varmaan liikaa ja tunnut takiaiselta.
Miksi sulla menee niin huonosti että yrität masentaa toisia??? Huono itsetunto ehkä?
Minua ei ole tuettu ja puolustettu itselleni tärkeissä asioissa, kuten ystävyyteen, vaan haukuttu ennemminkin.
Totta, se on aika väärin ollutkin. Tsemppiä sulle, opettele pitämään puoliasi, kuten nyt teitkin. Kyllä Sinä osaat kaveri! :)
Ne jotka sua on haukkuneet, ei osanneet paremmin. Olet kiva joten ala reippaasti pitämään itsestäsi. Olet hyvä, vaikken edes tunne sua. Sulla on sydän.
Kiitos
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onhan se harmillista tottakai. Mutta valitettavasti ihan normaalia. Asia jonka varmasti jokainen havaitsee jossakin kohtaa elämää. Joskus ne harrastus- ym. opiskelijakaverit vain jäävät, kun elämäntilanne muuttuu. Jos sinä et olisi pitänyt yhteyttä niin olisko nämä ystävyydet säilyneet näinkään pitkään?
Tosiystävyydessä molemmat ovat halukkaita pitämään yhteyttä. Eli luultavasti sinä olet pitänyt näitä ihmisiä läheisimpänä, kuin mitä sinä olet heille. Luultavasti heillä on kenties sinua läheisimpiä ystäviä ja ystävyys sinun kansasi on pinnallisempaa. Tai sitten takerrut näihin ystäviin, vaikket itsekään pidä heitä niin läheisinä, kun sinulla ei ole muitakaan?En halua kuulostaa ilkeältä mutta pisti vain silmään tuo, että "oletkohan vain sattumalta törmännyt ihmisiin, jotka eivät kykene vuosikymmeniä kestäviin ystävyyksiin." Tuskin kyse on kykenemisestä. Ei ystävyys ole mitään sellaista, että kerron kun alkaa ystäväksi niin pitää sitoutua siihen loppuelämäksi. Ystävyys lähtee molempien halusta. Jos toinen ei pidä niin paljoa yhteyttä niin selkeästi hän ei halua sinun kanssasi niin läheistä suhdetta. Eri asia tietysti, jos on vaikea elämäntilanne tms. Toivottavasti löydät uusia ystäviä!
Tämä vähän ohis, mutta on ihmisiä, jotka eivät kykene pitkiin ystävyyssuhteisiin. Siskoni on ollut aina sitä ihmistyyppiä. Uusia parhaita ystäviä oli ja meni koko lapsuuden ja nuoruuden. Joka päiväkodissa, koulussa ja jopa työpaikoissa sama meno. Koulussa oli varaa vaihdella bestiksiä, kun antoi vaikka penaalin tai tarjosi jäätelön jollekin ja esitti ylintä ystävää. Olen itse useamman kerran joutunut vastaamaan jonkun hylätyn kaverin puheluun tai viestiin. "Hei, onkohan x suuttunut minulle jostain? Ei vastaa mitään viesteihin..." Yhteen aikaan pyöritti melkoista kaveripiiriä, milloin oli Mallu se bestis ja sitten taas Ninni pelkästään ja Mallua haukuttiin ja kiusattiin selän takana. Kun Ninni alkoi seurustella liian ihanan miehen kanssa, siskoni tuli kateelliseksi ja liittoutui Ninnin ystävien kanssa tätä vastaan. Kyseessä ei ollut mikään tarhaikäisten riita, vaan olivat jo täysi-ikäisiä. Pahinta on seurata vierestä, kun oma sisko on käsittämätön kusipää.
Helsingissä ihmisiin tutustuminen taas kestää tosi kauan. Vaikka asuttaisiin lähekkäin, on vaikea saada toista ystäväksi. Pinnallisia kaverisuhteita on kaikilla (myös minulla), mutta monet ovat varautuneita. Ei ole hyväksyttävää purkaa sydäntään toiselle, tai jos se tapahtuu kerran, ei se välttämättä johda lujaan ystävyyteen. Olen muuttanut pikkukaupungista toiseen monta kertaa, mutta missään ei ole ollut niin vaikeaa löytää oikeita ystäviä kuin Helsingissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan se harmillista tottakai. Mutta valitettavasti ihan normaalia. Asia jonka varmasti jokainen havaitsee jossakin kohtaa elämää. Joskus ne harrastus- ym. opiskelijakaverit vain jäävät, kun elämäntilanne muuttuu. Jos sinä et olisi pitänyt yhteyttä niin olisko nämä ystävyydet säilyneet näinkään pitkään?
Tosiystävyydessä molemmat ovat halukkaita pitämään yhteyttä. Eli luultavasti sinä olet pitänyt näitä ihmisiä läheisimpänä, kuin mitä sinä olet heille. Luultavasti heillä on kenties sinua läheisimpiä ystäviä ja ystävyys sinun kansasi on pinnallisempaa. Tai sitten takerrut näihin ystäviin, vaikket itsekään pidä heitä niin läheisinä, kun sinulla ei ole muitakaan?En halua kuulostaa ilkeältä mutta pisti vain silmään tuo, että "oletkohan vain sattumalta törmännyt ihmisiin, jotka eivät kykene vuosikymmeniä kestäviin ystävyyksiin." Tuskin kyse on kykenemisestä. Ei ystävyys ole mitään sellaista, että kerron kun alkaa ystäväksi niin pitää sitoutua siihen loppuelämäksi. Ystävyys lähtee molempien halusta. Jos toinen ei pidä niin paljoa yhteyttä niin selkeästi hän ei halua sinun kanssasi niin läheistä suhdetta. Eri asia tietysti, jos on vaikea elämäntilanne tms. Toivottavasti löydät uusia ystäviä!
Tämä vähän ohis, mutta on ihmisiä, jotka eivät kykene pitkiin ystävyyssuhteisiin. Siskoni on ollut aina sitä ihmistyyppiä. Uusia parhaita ystäviä oli ja meni koko lapsuuden ja nuoruuden. Joka päiväkodissa, koulussa ja jopa työpaikoissa sama meno. Koulussa oli varaa vaihdella bestiksiä, kun antoi vaikka penaalin tai tarjosi jäätelön jollekin ja esitti ylintä ystävää. Olen itse useamman kerran joutunut vastaamaan jonkun hylätyn kaverin puheluun tai viestiin. "Hei, onkohan x suuttunut minulle jostain? Ei vastaa mitään viesteihin..." Yhteen aikaan pyöritti melkoista kaveripiiriä, milloin oli Mallu se bestis ja sitten taas Ninni pelkästään ja Mallua haukuttiin ja kiusattiin selän takana. Kun Ninni alkoi seurustella liian ihanan miehen kanssa, siskoni tuli kateelliseksi ja liittoutui Ninnin ystävien kanssa tätä vastaan. Kyseessä ei ollut mikään tarhaikäisten riita, vaan olivat jo täysi-ikäisiä. Pahinta on seurata vierestä, kun oma sisko on käsittämätön kusipää.
Tällaiset ihmiset pitävät ystäviä lähinnä kertakäyttökamana. Kun uusi kiinnostavampi tapaus tulee kohdalle niin vanhan voi heittää nurkkaan. Mutta ap olisi varmasti ajat sitten jo "jätetty", jos tosta olisi kyse. Eikä tossa mielestäni ole kyse ettei kykene pitkiin ystävyyssuhteisiin, vaan ettei kykene ystävyyssuhteisiin ollenkaan, koska ei arvosta ihmisiä, vaan eletään omien impulssien mukaan. Mielestäni olisi esim. tosi hassua kuulla joltakin vanhalta kaverilta etten kykene pitkiin ystävyysuhteisiin, koska ystävyytemme on hiipunut. Mielestäni tollasta termiä ei varsinaisesti ole olemassakaan. Siinä on kyse vain siitä, että kahden ihmisen intressit ja motiivit ystävyydelle eivät kenties enää kohtaa.
Jotkut eivät löydä elinikänään yhtään hyvää ystävää. Läheiset suhteet rajoittuvat omaan perheeseen.
Kuulostaa tavalliselta tilanteelta ap. Ihmiset on laiskoja pitämään yhteyttä ja monilla ihmissuhteet vaihtuu pitkin elämää, pidetään yhteyttä niihin, joihin sillä hetkellä on helppoa yhteyksissä olla (esim. samojen opiskelu-, työ-, harrastusjuttujen kautta).
Sitten vanhana surkutellaan kun ei kukaan käy katsomassa.
Vastaus kysymykseen: kyllä, ystävyys on muillakin samalla tavalla vaihtelevaa. Mummollani oli pari hyvää ystävätärtä kotikylästään, joihin piti yhteyttä kuolemaan saakka. Hän oli jopa kummina molempien esikoislapsille. Ei nykyisin taida enää olla sellaisia ystävyyksiä.
On myös syitä, joiden takia pitää tietoisesti pyrkiä eroon entisistä ystävistä (en tarkoita ap:n tapausta). Jos aikoo elämässä eteenpäin ja toisia kiinnostavat lähinnä juopottelut, itse pitää tehdä ratkaisunsa, ja tämä koskee myös naisia.
Ajattele, että Ystävä saa paikan. Ystävän paikka vapaana. Minäkin tein näin, kun vanha ystävä- ja tuttavapiiri jäi.
Itse asiassa yhtä seikkaa voisit jo miettiä nyt. K u n löydät uuden ystävän - mitä teet, kun joku vanhoista tuttavista ottaa yhteyttä, tarvitsee sinua. Nimittäin näinkin voi käydä.
Pinnallisia ne on suhteet työpaikallakin. Olet jonkun kanssa läheinen työkaveri monta vuotta, mutta kun jompi kumpi vaihtaa työpaikkaa, yhteydenpito katkeaa muutamassa kuukaudessa.