Onko minulla alkoholiongelma?
Minulla oli n. 3 kk ajan ns. ryyppyputki. Tätä ennen olin ollut kännissä kerran elämäni aikana, ja sekin oli ollut ensimmäinen kertani. En koskaan pitänyt juomisesta. No, teki mieli juoda tammikuussa jostain syystä, ja join. Sitten join parin viikon ajan perjantai- ja lauantai-iltaisin. Määrä kuukauden kuluessa lisääntyi, välillä join arkisin. Kuukauden ajan join joka päivä, enemmän tai vähemmän, joskus jopa vähän ennen töitä (koska ahdisti sinne mennä). Yleensä pyrin känniin töiden jälkeen. Aika nopeasti aina sammuin, joten heräsin aamulla ihan hyvin töihin, huolehdin aina hygieniasta ja meikkasin - ja näin teen edelleen. Luultavasti ryyppäsin surullisen elämäntilanteeni takia.
Mutta noh, nyt olen saanut normalisoitua juomistani, ja koko viikon olin juomatta, paitsi perjantaina join kaksi lasillista mietoa 15% alkoholijuomaa, ja laseista puolet oli jäätä. Känniin en tullut, eikä tehnyt mielikään, toisin kuin ennen. Tänään join puolikkaan lasillisen samaista juomaa, puolet lasista oli jäitä. En haluaisi känniin, mutta tekisi mieli jotain alkoholijuomaa. Alko ei ole auki, joten vaihtoehtona olisi siideri tai olut kaupasta. Yhden tai kaksi ostaisin. Minulla olisi myös vodkaa kaapissa, mutta ei tee mieli sitä avata.
Olenko nyt alkoholisti, vai?
Kommentit (2)
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän toi nyt vähän erikoiselta kuulostaa. Ehkä sulle ei vain sovi alkoholi. Siis siinä mielessä, ettet pysty lopettamaan juomista. Parempi pidättäytyä kokonaan, jollet pysty olemaan juomatta. Yleensä alkoholiongelmaiset joutuvat tekemään erilaisia rajoitteita, koska esim. muutaman viinilasillisen ottaminen on mahdottomuus. Mielestäni siinä kohtaa on aika huolestuttavaa, jos juo suruun eikä iloon. Ja varsinkin jos joutuu keksimään erilaisia syitä juomiseen. Itselläni on (lievä) sosiaalisten tilanteiden pelko jota jossakin kohtaa "lääkitsin" juomalla. Juominen kuitenkin jäi, kun tästä jännityksestä pääsin eroon. En kyllä ikinä juonut yksin ja pystyin hyvin juomaan lasin tai kaksi ja lopettamaan siihen. Mutta eihän alkoholinkäyttöni silti millään tavalla normaalia ollut sen jonkin aikaa.
Olet kuitenkin vasta niin vähän aikaa juonut, että varmasti pääset tosta helposti eroon. Älä juo enää ja jos koet pakottavaa tarvetta juoda niin hae apua. Luultavasti sitä apua kannattaa jo nyt hakea tohin ahdistukseen ym.
Itsekin ns. lääkitsin sosiaalisten tilanteiden pelkoa juurikin juomalla, tai oikeastaan paniikkioireita. Kuulostaa hirveältä sanoa, mutta mielestäni alkoholi muutti tuossa lyhyessäkin ajassa käyttäytymismalliani parempaan suuntaan, olen hieman rohkeampi myös ilman sitä alkoholia. Ehkä kun olen tämän huomannut, en ole halunnutkaan tulla känniin. Mutta jos päätän, että en enää koskaa juo, pelkään, että 'repsahdan'. Perjantainakin kaksi lasia riitti, riittäisi varmaan vain yksi siideri tänäänkin. Jos osaan pysyä kohtuudessa, mitä vikaa juomisessa on? Ap
Kyllähän toi nyt vähän erikoiselta kuulostaa. Ehkä sulle ei vain sovi alkoholi. Siis siinä mielessä, ettet pysty lopettamaan juomista. Parempi pidättäytyä kokonaan, jollet pysty olemaan juomatta. Yleensä alkoholiongelmaiset joutuvat tekemään erilaisia rajoitteita, koska esim. muutaman viinilasillisen ottaminen on mahdottomuus. Mielestäni siinä kohtaa on aika huolestuttavaa, jos juo suruun eikä iloon. Ja varsinkin jos joutuu keksimään erilaisia syitä juomiseen. Itselläni on (lievä) sosiaalisten tilanteiden pelko jota jossakin kohtaa "lääkitsin" juomalla. Juominen kuitenkin jäi, kun tästä jännityksestä pääsin eroon. En kyllä ikinä juonut yksin ja pystyin hyvin juomaan lasin tai kaksi ja lopettamaan siihen. Mutta eihän alkoholinkäyttöni silti millään tavalla normaalia ollut sen jonkin aikaa.
Olet kuitenkin vasta niin vähän aikaa juonut, että varmasti pääset tosta helposti eroon. Älä juo enää ja jos koet pakottavaa tarvetta juoda niin hae apua. Luultavasti sitä apua kannattaa jo nyt hakea tohin ahdistukseen ym.