80-90 luvulla eläneet oliko sillon parempaa?

Olihan ysärillä ihan hauskaa, mutta ei mielestäni mikään kyllä ollut paremmin kuin nykyään... Rakastan nykyteknologian tuomaa elämän yleistä helppoutta, jotenkin tuntuu että jos olisi joutunut elämään aikuisena ysärillä niin olisin kuollut varmaan välittömästi. Elin tuolloin siis yläaste- ja lukioaikoja, kerkesin tulla täysi-ikäiseksi just ja just, poiketa Arkadiassa ja muissa legendaarisissa baareissa, mutta ei nekään mitenkään poikenneet nykypäivän menosta. Musiikkikin oli huonompaa. 

Kaipaan Lostaria, mutta se taisi olla 2000-luvun puolella jo?

Elämä oli kiireettömämpää ja yksinkertaisempaa. Virikkeitä ja yhdessäoloa piti keksiä ja harrastaa ihan itse, konkreettisesti, kun somea ei ollut tässä mittakaavassa.

Musiikki oli parempaa. Sitä ei toki pystynyt kuuntelemaan yhtä paljon ja helposti kuin nykyisin.

Oli paaaljon parempaa. Ihan joka asiassa.

Aika tietysti kultaa muistoja, mutta olihan silloinkin hyvät puolensa. Päällimmäisenä ehkä kuitenkin rauhallisempi elämä ennen kännykköitä, internettiä ja varsinkin somea. Jos voisin, niin palaisin 80 - 90-luvuille, jos saisin jatkaa saman ikäisenä ja saisin perheeni mukaan. Koen nykymaailman hirveän sekasortoisena ja ahdistavana.

Eipä ollut. 70-luvulla sen sijaan oli kaikki paremmin. Yleensäkin parempaa elämä on ollut, kun ei ollut nettiä.

Oikeastaan oli parempaa.

Töitä sai aina kun viitsi vain etsiä. Ruotsiinkin saattoi mennä tosta vaan, marssia paikalliseen työvoimatoimistoon ja seuraavana päivänä oli töissä ilman sen kummempaa kielitaitoa tai kokemusta.

Elämä oli aika huoletonta, mökin saattoi vuokrata ex tempore ja viettää kavereiden kanssa hauskan viikonlopun, huominen oli parempi kuin tänään.

Vierailija kirjoitti:

mökin saattoi vuokrata ex tempore ja viettää kavereiden kanssa hauskan viikonlopun

Jos et pysty tähän nyt niin onkohan vika kuitenkaan ajassamme?

Ydinsodan uhka ei ollut kiva. Eikä sekään, kun  Kommunistit yrittivät kaapata vallan Venäjällä Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen.

Balttian itsenäistyessä Suomessa pidäteltiin henkeä. Neuvostojoukot tappoivat 15 aseetonta siviiliä ja haavoittivast sataa Liettuassa. 

90-luvun lama ajoi yrittäjiä itsemurhaan 

Se velkaelo ennen 90-luvun lamaa ja romahdusta oli hulppeaa. 

Ruoka oli sikakallista. Huonolaatuista rehuperunaa sai oppilaitosten ruokaloissa. 

Ennen raha ei ollut niin paljon esillä kaikessa kuten nykyään. Ei ollut "sijoittajia". Pankkeja oli paljon ja ne oikeasti palvelivat. Oma pankkineiti oli tuttu ja hän tunsi asiasi. Urheiluseurat kasvattivat itse junioreitaan ja urheiltiin siksi, kun se oli hauskaa. Ajettiin vanhoilla ahtailla romuautoilla, mutta nautittiin kiireettömästä matkanteosta. Saatettiin ottaa jopa liftari mukaan matkan varrelta.

Oli turvallisempaa ja aina saattoi luottaa, että joku auttoi jos joutui pulaan. Lääkäriin pääsi kun vain marssi tk:seen tai soitti ja pyysi lääkärin soittoaikaa. Itse kuljin harrastuksiin aina yksin kävellen tai pyörällä, alaikäisestä lähtien, ei tarvinnut pelätä. Penskanakin rymyttiin kaikki pusikot ja autiotuvat, eikä tarvinnut pelätä hulluja. Ison kaupungin laidalla asuttiin.

80-luku oli parempaa, elämässä kaikki oli mahdollista, yhtä nousukiitoa, 90-luvulla tuli lama, työttömiä, jos oli töitä, pelkäsi niiden loppua.

Minulle 90-luku oli ruuhkavuodet, joista en muista kuin että välillä tulin töistä tyhjään kotiin unohtaneena että lapset piti hakea jostain, vanhemmiltani, apelta, siskolta, kaverilta. Itse vuorotöissä ja lasten isällä usein matkatöitä, mitään vuorohoitoa ei meidän kunnassa ollut. Loppu 90-luvun kuskasin lapsia harrastuksiin töiden jälkeen, en ollut enää vuorotöissä.

70-luku oli parasta. Vapaata, aatteellista, varakasta aikaa. Sinne haluaisin palata, en ankeille 80-90-luvuille.

Silloin oli ABBA! Voi taivas sitä sperman määrää, mikä on lentänyt nuoren ja hehkeän Agnethan kuvia katsellessa!

T. nuorukainen 80-luvulta

Vierailija kirjoitti:

---

Oma pankkineiti oli tuttu ja hän tunsi asiasi.

Niin tunsi sitten puoli pitäjääkin 😖

90-luvulla oli parempaa musiikkia kuin nyt, esim Nirvana ja grunge. Naiset sai olla fiksuja ja feministejä ja pukeutua flanellipaitaan ja maihareihin. Ei tarvinnut esitellä peppuaan somessa eikä luonnollisesti käydä salilla. Ei ollut näin pinnallista.

Ei ollut tekoripsiä tai -tukkaa.

Onneksi en joutunut olemaan teini somen aikana. Selfieitä tosin otettiin ihan taviskameralla ja kehitettiin valokuvaamossa. Myös passikuva-automaatteihin mentiin ottamaan kaverilauman kanssa ryhmäselfieitä. Ei tarvinnut vaan miettiä jakelun laajuutta tai saako tykkäämisiä kun kuva oli omassa lompakossa tai teinikalenterissa.

Vanhempien raivon sai kyllä tuntea kun lankapuhelimen johtoa venytettiin jotta se yltti omaan huoneeseen oven alta ja mikään muu puhelu ei päässyt muulle perheelle läpi kun itse turisi kavereille tuntikaupalla. Kavereiden kanssa soiteltiin senssilinjoille missä oli aina läähättäjiä.

Muotia seurattiin kavereiden isosiskoilta, bändejä Suosikista. Harrastuksena partio, laskettelu ja joku joukkuepeli tai yleisurheilu mutta harrastusmäärät/kerrat viikossa urheilussa murto-osa nykylasten määristä. Alkoholikokeilut ja etenkin tupakointi jo heti yläasteella oli nykyistä yleisempää. Kavereiden kanssa hengailu tapahtui pääosin ulkona tai nuokkarilla. Joskus sai hakea vuokraan vhs-leffoja tai pääsi jopa leffaan, tietokonepelejä/commondore oli harvalla, elektroniikkapeli kaikilla.

No minä olen -70 syntynyt eli nuo vuosikymmenet ovat hyvin muistissa. Jos joku kysyisi, millaista oli 70-luvulla, en osaisi kovin hyvin vastata. Jostain hipeistä tai taistolaisista tai ETYK:stä ei olisi muistikuvaa, vaikka 70-luku liitetään juuri niihin. Toisaalta, Lasse Virenin voitot Montrealissa kyllä katsoin vanhempien kanssa mustavalkotelkusta.

Mutta itse kysymykseen: 80-luvun alku oli aika tylsää joskin turvallista aikaa. Sellaista kuin (alemman) keskiluokan perheissä siihen aikaan varmaan oli pienehkössä kaupungissa. Omakotitalo, ei mikään lukaali, perheessä yksi auto, vanhemmat, jotka pula-aikaakin omakohtaisesti eläneinä kannustivat koulunkäyntiin. jne. Kylmä sota eskaloitui hetkeksi taas jossain vaiheessa 80-luvun alkupuolta. Ikivanha Breznev kuoli ja tilalle tuli haukkoja, Amerikassa oli valtaan tullut kovan linjan Reagan (vrt. Trump). Teini-ikäisten keskuudessa puhuttiin Euro-ohjuksista ja että kohta pitää alkaa kaivaa pommisuojaa, kun Suomi räjähtää ilmaan. Paljon enemmän puhuttiin kyllä jostain ihan muusta ja harmittomammasta. 1980-luvun loppupuoli oli iloista nousukautta. Koti vaurastui, tehtiin isoja remontteja, vaihdettiin autoa jne. Nuorten elämä kansainvälistyi, yläasteella ja lukiossa haluttiin opiskella eurooppalaisia kieliä, käytiin kesätöissä ja sitten Interraililla. Vaihto-oppilasvuosi (yleensä USA:ssa) oli joidenkin juttu ja omilla lukioluokilla oli aina vaihto-oppilaita muualta. Oma elämänura kehotettiin valitsemaan (niin kotoa kuin koulusta käsin) omien tuntemuksien mukaan. Kaikkihan oli mahdollista. Vanhemmat, ja heidän ikäluokkaansa edustaneet opettajat, olivat eläneet aika huiman nousun sota- tai pula-ajasta avoimen talouden alkuvuosiin.

90-luvun alussa romahti. Työpaikkoja ja kokonaisia aloja katosi, mikä oli kova isku varsinkin toisille ammattikoulun käyneille, kun oman alan työpaikkoja ei enää kertakaikkiaan ollut. Monella oli kuitenkin selkäytimessä jokin kotiperäinen selviytymisen vietti, ja vuosikymmenen alun lamavuodet sinniteltiin. Kaikilla ei siihen kuitenkaan ollut mahdollisuutta, mitä hintaa edelleen maksetaan n:nen polven syrjäytymisissä. 90-luvun alkuvuosien eräänlainen turvasäilö olivat yliopisto-opinnot. Niillä oli joltinenkin arvostus. Monet aistivat ajan hengen ja suuntautuivat tavalla tai toisella tietotekniikkaan. Se oli hyvä kortti, kun Nokian johdolla alkoi uusi nousukausi. Kevät 1995, "den glider in" on tänään paljolti junttihuumoria, mutta se on myös yksi ajankuva. Se jäi pitkäksi aikaa symboloimaan yhteiskunnan käännettä lamasta nousukauteen varmaankin samaan tapaan kuin aikanaan Helsingin olympialaiset. Jos kännykät veivätkin Suomen nousuun, niin oli oikeastaan ihan sama, mitä tietotekniikan aluetta osasi - aina oli hyvin tai ainakin kohtuullisesti palkattua työtä tarjolla. Nuoren aikuisen oli 90-luvulla oikeastaan ihan hyvä opiskella, haistella tuulia ja siirtyä töihin. Löytää elämänkumppani ja perustaa koti. Asiat olivat lopulta aika yksinkertaisia.

Nykyään ei ole enää niin yksinkertaista. Olemmeko me, yksinkertaiseen mutta helppoon elämään lapsuudessamme ja varhaisnuoruudessamme tottuneet, se sukupolvi, joka on pilannut toivon jälkipolvilta? Joku voi sanoa, että oman nuoruutemme aikaan osuneet kaksi nousukautta (80-luvun lopun jupit ja 90-luvun lopun ict) tekivät meistä perusteettomia optimisteja. Toiset syyttävät, että kansainvälisyyshuumassamme myimme maamme EU:lle, pakolaisille, Putinille tai milloin kellekin.

Olen syntynyt-72, ja elänyt teinivuodet 80- luvulla. Oli juu kylmä sota yms., mutta elämä toiveikasta, vähemmän pinnallista, yksinkertaisempaa..

Maailma on mennyt kaoottisemmaksi koko ajan, olen onnellinen että sain elää nuoruuden kasarilla, turvallisen sellaisen.