En koskaan sopeutunut kenenkään kanssa.
Psykologin mukaan jo kouluiässä olin ns "ikäistäni vanhempi" mieleltäni.
Tämän takia en sopeutunut ikäisteni kanssa sillä näin ikäiseni liijan lapsellisina eikä kukaan heistä taas ymmärtänyt minua koska käyttäydyin ns "vanhemmasti"...
Ja taas minua vanhemmat ei tullu kanssani toimieen koska olin nuorempi vaikka mieleltäni olin samalla tasolla.
Tämän takia en sopeutunut koskaan kenenkään kanssa tulemaan toimeen.
Siksi olen syrjäytynyt.
Kommentit (5)
kyllä näin voi käydä, mutta voit vielä kohdata sinulle sopivia ihmisiä, koskaan kun ei tiedä
Vierailija kirjoitti:
kyllä näin voi käydä, mutta voit vielä kohdata sinulle sopivia ihmisiä, koskaan kun ei tiedä
Olen siis naimisissa itseäni vanhemman naisen kanssa. Mutta kavereita ei ole koska ikäiseni ovat liijan lapsellisia (ryyppingit ja bileet mielessä enimmäkseen) ja vanhemmat ajattelevat minua vielä poikana.
Olen myös naimisissa ja minulla on lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kyllä näin voi käydä, mutta voit vielä kohdata sinulle sopivia ihmisiä, koskaan kun ei tiedä
Olen siis naimisissa itseäni vanhemman naisen kanssa. Mutta kavereita ei ole koska ikäiseni ovat liijan lapsellisia (ryyppingit ja bileet mielessä enimmäkseen) ja vanhemmat ajattelevat minua vielä poikana.
Olen myös naimisissa ja minulla on lapsia.
Perhanan kirjotusvirhe!
NOin se menee lapsuudessa, mutta ei onneksi enää aikuisuudessa!
Tsemppiä, et ole yksin.