Lue keskustelun säännöt.
Minkäköhän diagnoosin saisin?
31.03.2017 |
Minulla on selvästi mielenterveydellisiä ongelmia. En hyväksy itseäni aikuisena naisena ja olen erittäin herkkä myös muiden kritiikille. Haluaisin olla taas lapsi, josta vanhemmat huolehtivat. Maailma on mielestäni paha paikka ja haluaisin, että joku pitäisi minua sylissään ja kertoisi, että hän huolehtii minusta. En siis ole ilmeisesti kypsynyt aikuiseksi koskaan. Katselen Ylen elävän arkiston videoita ja etsin vanhoja kuvia netistä. Haluaisin mennä ajassa taaksepäin. Haluaisin muuttaa elämääni paljonkin. Kadun monia asioita.
Olen pian 40-vuotias nainen. Tätäkään tosiasiaa en pysty hyväksymään. Miehelleni en uskalla puhua tästä, vaikka välillä ahdistaakin todella paljon. Teini-iässä elin todella villiä elämää ja pakenin todellisuutta. Jokin kypsymisen vaihe on ilmeisesti jäänyt väliin kokonaan.
Eihän tämä ole mikään maailman karmein asia, mutta jokin mielenterveyden häiriö/sairaus kuitenkin. Ihan oikeasti muistelen jatkuvasti sitä, miten lapsena teimme lomamatkoja vanhempieni kanssa tai miten leikimme kavereiden kanssa pihalla. Haluaisin mennä tänäkin iltana nukkumaan omaan huoneeseeni vanhempieni kotona ja herätä aamulla siellä, lapsena.
Tiedän, tämä on todella hölmöä. Samalla myös todella ahdistavaa. Mitäköhän mielenterveyden ammattilainen sanoisi tilanteestani ja tunteistani?
Kommentit (8)
Tuntuu siltä, että kaikki muut ikäiseni ovat jollain tavalla aikuisia, mutta itse olen jäänyt lapseksi. Haluan vain herätä lapsuuteeni ja mennä ulos leikkimään metsään tai vain kävellä 1980-luvun kaduilla. Haluaisin mennä koulun pihalle keinumaan ja olla koko kesän lomalla.
Helpottaa kuulla, että jollain toisellakin on tämän suuntaisia ajatuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taitaa arkesi olla liian ankeaa? All work no play?
Usko huviksi niin kyllä on nuitskin nelikymppisiä jotka ei tunne kasvaneensa aikuiseksi. Tai ehkä se on enemmänkin hämmästystä siitä että näin epävarmojako lapsena jumalan kaltaisiksi koetut aikuiset onkin? Turvattomuuden tunne ei ole paranemaan vaan pahenemaan päin sit mukaa kun oma kuolemattomuuden illuusio karisee 😃. Ja realismi lisääntyy sen suhteen mihin asioihin voi oikeasti vaikuttaa ja mihin ei.
Ei tähän ole mitään diagnoosia. Olet vain kypsymätön
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi olla jokin c klusterin persoonallisuushäiriö
Oletko riippuvainen muista ihmisistä?
Mulla samanlaisia ajatuksia. Näin neljänkympin kynnyksellä tuntuu, ettei jaksa tätä oravanpyörää, kiirettä ja vastuuta joka vie kaiken ajan elämästä. Huomaan että en ole enää nuori ja mietin tätäkö tämä elämä sitten olikin. Olen myös miettinyt lapsuutta paljon, kun voisi olla vailla huolen häivää, elää päivä kerrallaan ja joku muu huolehtisi minusta.
En tiedä diagnoosista, mutta itsellä ihan samat tuntemukset..