Paraniko vai huononiko elämänlaatusi eron jälkeen?

Eli ongelmia oli siis vähemmän kuin ennen, tai ne vaihtui toisiin?

jatkaa ap

Ei tarvi sietää kännisen toilailuja, valheita yms



Rahan kanssa on paljon tiukempaa, mutta se on pientä siihen että muuten tuntuu hyvälle

Ensin luulin että parani. Pääsin hetkeksi siitä ahdistuksesta, vanhasta kuonasta ja kaunasta. Ajattelin että voin nyt aloittaa puhtaalta pöydältä. Mutta ajan mittaan totuus valkeni. Ei ne jutut mihinkään kadonneet. Jouduin ne kantamaan sitten yksin kun en enää parisuhteessa ollut. Pariterapia ja liiton jatkuminen olisi ollut paras ratkaisu mutta silloin ei ollut voimaa siihen.



En valita ainakaan ääneen. Ihan ok nytkin menee. Elämä on elämää.

Jos se ei liittynyt mieheen, niin tietenkään se ei häviä kun miehestä eroaa. Mutta jos ahdistus johtuu miehen valheista, niin miksi se ei päättyisi kun on sinkku (paitsi tietysti jos on yhteisten lasten kanssa sotkuja.

ero ei johtunut siitä että mies olisi auheuttanut jonkinlaista mielipahaa, vaan siitä että minä en kyennyt siihen suhteeseen. En halunnut käyttää lapsia tekosyynä jatkamiselle onnettomassa ja rakkaudettomassa suhteessa, vaikka mies oli loistoisä, kunnollinen ja varakas. Nyt on loistava etäisä. Taloudellinen romahdus minulla tapahtui, mutta on se sen arvoista.

varsinkin kun näen kumppanini enää hyvänä isänä ja kämppäkaverina.

Ei ero tee ihmisestä huonoa.

parani ja paljon! Myös rahallisesti ;) mutta se ei todellakaan ole mikään syy.

rha asiat tiukemmalla, mutta henkinen jaksaminen parempaa



tosin tiedän myös naisia, jotka ovat henkisesti romahtaneet eron jälkeen...

--------

kannattaa laskea edut ja haitat ennen kuin eroaa

ja olla varma omasta jaksamisestaan ja talouden kestämisestä



jos mies ei maksa elatustukea- niin valtion elatustuki kannattaa hakea heti eron alusta asti



ps. seksitön liittokin voi olla lasten huoltajuuden kannalta ok

Luulin liitossa eläessäni että ongelmat johtuu miehestä, vasta vuosien jälkeen tajusin etteivät johtuneetkaan -> ja että ne samat ongelmat on mulla edelleen jäljellä. Eli kyse olikin oman persoonan ongelmista, ei miehen vaikka niin luulin. Ja ihan normaali ihminen olen kuitenkin, en narsisti tms.



7

narsisteista yleensä erotaan ennemmin tai myöhemmin...

Oli sellaista yleistä turhautumista, riitoja, kiukkua, toinen ärsytti. Oli pienet lapset ja talo rakenteilla jne. perinteiset kun ero tuli. Erotessani olin sitä mieltä, että mieheni on täysi sika ja ääliö ja en kestä elää hänen kanssaan.



Vuosien mittaan ajatukset ja tunteet tasaantui ja ymmärsin että vika olikin a) elämäntilanteessa joka oli rankka b) omassa kärsimättömyydessäni siihen tilanteeseen nähden. Ja ymmärsin, että jos itse(kin) olisin ollut viisaampi, olisimme jatkaneet pikku hiljaa paranevassa parisuhteessa eteenpäin. Tähän ei ollut taitoa eikä voimaa siis silloin.



7

esim. laihduttaa langanlaihaksi...



kai sitä nyt oma itsensä saa olla, vaikka olisi eronnutkin

muita syitä esim. uskottomuus, haluttomuus, kyllästyneisyys toiseen, jaksamattomuus satsata, tunne siitä että toinen on väärä minulle, liiallinen kaverillisuus (ei aikoihin pussailtu tai sanottu mä rakastan sua), aika huono keskusteluyhteys, yhteisen ja myös oman ajan puute.

-ap

siitä yhteisen tai oman ajan puutteesta.



Käykää vaikka pariterapiassa tai perheneuvolassa puhumassa ja selkeyttämässä ajatuksia ennen eroa.