Lue keskustelun säännöt.
Ainoat lapset, missä tilanteissa olette toivoneet että teillä olisi sisaruksia?
29.03.2017 |
Itse olen ainoa lapsi, 70-luvulla syntynyt. En erityisesti kaivannut sisaruksia lapsena, koska tykkäsin touhuta yksinään kaikenlaista ja minut myös ohjattiin sellaiseen, että pitää olla näkymätön ja kiltti hahmo joka ei häiritse vanhempien tärkeitä touhuja. Vasta aikuisiällä olen miettinyt, että jos olisi sisaruksia, olisi kiva keskustella lapsuuden kodin ilmapiiristä ja vanhempien suhteesta. Sellaisista asioista, joita kukaan ulkopuolinen ei tiedä.
Samoin olen miettinyt sitä, kun he ovat kuvailleet minua: "sinä olet sellainen ja tällainen persoonaltasi". Jos olisi sisarus, hän ehkä ajattelisi eri tavalla asioista tai ainakin niistä olisi mielenkiintoista keskustella.
Ja sitten vielä se, että kun jompi kumpi heistä kuolee, tulee olemaan jotenkin kauhea vastuu kun toinen jää melko yksin. Asun eri paikkakunnalla kuin vanhemmat, eikä minulla ole lapsia. He ovat niin tottuneet asumaan keskenään, samassa talossa vuosikymmeniä samoin rutiinein. Ei heidänkään avioliitto mikään supertäydellinen ole ollut, mutta varmasti he ovat tottuneet toisiinsa ja toistensa tapoihin, millä on paljon merkitystä arkipäivässä.
Kommentit (8)
Mun mies on ainoa lapsi ja on sanonut ettei lapsena ns hyvinä aikoina kaivanut sisaruksia, mutta sitten kun elämä alkoi potkia päähän, isä yritti tappaa, äiti kuoli syöpään, isovanhemmat (toimivat sijaisvanhempina) tekivät itsarit yhteistuumin, niin silloin olisi ollut kiva kun olisi ollut joku jonka kanssa jakaa asioita. Vasta aikuisena on siis kaivannut sisausta, ei vielä silloin lapsena / nuorena kun noi pahat asiat tapahtui.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
- Kun asuin ulkomailla ja vanhemmillani oli minua kauhea ikävä. Olisi ollut kivaa jos Suomessa olisi ollut sisaruksia, jotka olisivat tuoneet heille iloa ja tekemistä elämään.
- Kun isäni kuoli ja tuntuu, että äiti on nyt niin kamalan yksin vaikka paljon näemme. Olisi kivaa jos olisi sisaruksia ja joilla kenties vielä lapsia, jotta nämä toisivat äidilleni tekemistä ja ajattelemista. Itselläni ei ole lapsia useiden vuosien yrittämisestä huolimatta.
Niin sanotusti itseäni varten en ole ikinä sisaruksia kaivannut. Toisaalta myös kun olen nähnyt miten eriarvoisesti mieheni äiti kohtelee lapsiaan, ja on selvää että rakkauden määrä ei todellakaan ole vakio kaikille, niin on ollut helpottavaa ajatella, miten paljon ja täysillä omat vanhempani ovat aina rakastaneet minua. Ei ole tarvinnut vertailla tai tuntea kateutta rakkaudesta.
Lapsena kaipasin sisarusta muutaman otteeseen jouluna ja pääsiäisenä.
Aikuisena silloin, kun sain lapsia ja nyt, kun elämä on täysin sotkussa.
Tulevaisuudessa tulen todennäköisesti kaipaamaan sisarusta, kun äidistä aika jättää.
No jos joku sanoi että mennään siskon kanssa ostoksille ja siskon bileissä oli kivaa ja tapasin siskon luokan poikia.
Kaikki mitä siskon kautta on tehnyt tai tutustunut , niin nuorempana olisi toivonut, että olisi sisko kun ei ollut kavereita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isän kuoltua oli aikalailla järjestelemistä, silloin olis ollut kiva olla joku auttamassa ja jakamassa hommia. Ja olis ihan kiva että äitiä kävisi joku muukin katsomassa hoitokodissa, aika rankkaa juosta siellä yhtenään ja muutenkin pitää yhteyttä.
Lapsena en kaivannut, mutta nyt parikymppisenä olen miettinyt, että olisi kivaa jos olisi sisko tai veli. Jonka kanssa voisi jutella ja viettää aikaa.
Poikaystäväni on myös periaatteessa "ainoa lapsi", sillä hän syntyi siinä vaiheessa kun hänen isosiskonsa ja isoveljensä oli jo parikymppisiä. Nyt kun hän itse on 20, sisarukset ovat jo 40. Niin eivät tavallaan ole samalla aaltopituudella. Mutta tulevat kuitenkin loistavasti toimeen keskenään. Poikaystävästäni tuli eno 8kk ikäisenä.
Mun mies on ainoa lapsi. Se ei itse kaipaa sisaruksia. Mä kaipaisin että sillä on sisaruksia, koska hän on anopin ainoa poika, ja se on kamalaa jos ainoa poika ei ole paikalla ihan joka juhlassa ja kahvihetkessä ja tilaisuudessa ja mä oikeasti luulen, että jos anopilla ois enemmän lapsia, se jotenkin ottais rennommin. Tosin ei se varmaan oikeasti mitään takaisi.