Lue keskustelun säännöt.
Onko muita 3-vuotiaita, jotka vielä ihan äidissä kiinni eikä muut lapset kiinnosta?
17.08.2007 |
Onkohan tämä ihan outo juttu... mulla on 3,5-vuotias poika, jota hoidan kotona. Paljon ollaan kahdestaan (mies tekee pitkiä työpäiviä) kotiympyröissä, tehdään kotihommia, leikitään ja ulkoillaan, mutta käydään kyllä kerhoissakin ja leikkipuistossa tottakai ym.
Poika on kotona ja tuttujen aikuisten (isovanhempien, tätien, setien, mun ja miehen kavereiden) kanssa TOSI vilkas, puhelias ja sosiaalinen, puhua pälpättää koko ajan, nauraa, ottaa kontaktia, vaatii leikkimään. Itsekseen ei viihdy lainkaan.
Mutta " vieraiden" kanssa menee ihan lukkoon, piiloutuu mun syliin ja on monesti jopa kiukkuinen, jos joku vieras tulee juttelemaan. Muut lapset ei kiinnosta YHTÄÄN. Ihan lähiympäristössä ei ole lapsikavereita (asutaan maalla), mutta nähdään kyllä joitakin tuttuja perheitä n. 1-2 krt viikossa. Poika suostuu leikkimään muiden kanssa vain jos äiti on mukana leikissä.
Kerhoihin saan maanitella, poika sanoo että siellä ei oo kivaa ja kaverit ei oo kivoja (kun yritän keksiä miten kivaa on saada kavereita ym)...
Parasta on jos saa olla " kotona äitin kanssa koko päivän" . Kummallista, kun sitähän me kuitenkin suurrimmaksi osaksi tehdään, joten ei todellakaan ole mitään ihmeellistä siinä.
Vielä 1-vuotiaaksi oli tosi sosiaalinen ja avoin vieraassakin ympäristössä, mutta etenkin 2,5-vuotiaasta alkaen on tullut yhä lisääntyvässä määrin ujoutta/jännittämistä/suoranaista pelkoa vieraiden ja jopa " tuttujen vieraiden" kanssa. Kasvuympäristössä ei ole tapahtunut mitään muutoksia... Olen aika ymmälläni.
Onkohan tämä ihan normaalia ja menneekö ajan kanssa ohi?? Meinaan että on jo aika pitkään kestänyt, kun ajattelin että on vain joku ohimenevä kausi. Pahenee, jos ollaan pitkään näkemättä muita, mutta toisaalta taas on aika vaikeaa käydä esim. kerhoissa, kun nytkin viimeksi kun käytiin, poika meni ihan syliini piiloon eikä suostunut tulemaan sylistäni pois yli puoleen tuntiin. Sen jälkeen leikki kyllä omia juttujaan, mutta mun piti olla puolen metrin pässä. Jos joku lapsi tuli lähelle, pakeni mun syliin:(
Kommentit (5)
Ei esim. uskalla puistossa mennä liukumäkeen tai hiekkalaatikkoon, jollei äiti tule viereen seisomaan. Seuraa kyllä mielellään muiden lapsien leikkejä mutta kauhistuu jos joku lapsi yrittää ottaa kontaktia. Epäilisin että kyse on siitä, ettei ole oikein koskaan oppinut olemaan muiden lasten kanssa, esim. heillä kotona ei koskaan vieraile muita samanikäisiä lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä lapsi voi olla hyvinkin kiinnostunut muista lapsista, mutta on sen verran ujo tai hitaasti syttyvä, ettei ehdi leikkiin mukaan ennen kuin tilanne onkin jo ohi.
Varmasti ikä on tuonut sen tilanteen esille, kun lapsi yksivuotiaana on alkanut ymmärtämään itsensä itsenäisenä ihmisenä tässä maailmassa. Toisaalta se ei ehkä ole mennyt ohi, jos äiti painostaa siihen, että pitäisi mennä muiden mukaan, vaikka lapsi itse ei ole valmis siihen.
Luepa kirjallisuutta temperamentistä ja itsetunnosta, jotta pystyt ymmärtämään ja tukemaan lastasi paremmin.
mielestäni tunnen kyllä lapseni melko hyvin ja olen lukenut temperamenttieroista. Nimenomaan olen kyllä häntä tukenut juuri sillä tavalla, että ei olla pakolla ängetty muiden sekaan, jos hän selkeästi kammoaa tilannetta ja tosiaan saa istua vaikkka koko päivän sylissäni ja tarkkailla muita, en painosta häntä menemään muiden sekaan. Enkä yritä sanallisesti " reipastaa" poikaa, lähinnä yritän positiivisella tavalla tuoda esiin niitä muiden kanssa leikkimisen hyviä puolia.
Mielestäni oma lapseni onkin mielenkiintoisella tavalla yhdistelmä tulista temperamenttia ja luontasiesti ujoa - itsekin olen tutussa seurassa tosi puhelias ja avoin, mutta isommassa porukassa vetäydyn syrjään. Poika ei ole siis luontaisesti arka, vaan jotenkin vaan menee tässä iässä nyt lukkkoon vieraiden kanssa. Ja sitä tässä nyt vähän ihmettelen, kun tämä ujostelu/jännittäminen on nyt vuoden verran ollut kuvioissa ja pahenee vaan.
Lähinnä pohdiskelen sitä, että onko kyse nyt siitä, että sittenkin ollaan yksinkertaisesti oltu liian vähän tekemisisssä muiden lasten kanssa, kuten joku edellä kirjoittikin siihen suuntaan, ja saattaisiko tilanne helpottua, jos vaan sitkeästi jatkettaisiin esim. kerhoissa, vaikka se tuntuisi ainakin alussa olevan pojalle vastenmielistä. Olisi kiva kuulla muiden " alkukainojen" lasten äitien kokemuksia aiheesta... ap
hän on tosi fiksu 5-vuotias, mutta isoissa ryhmissä menee ihan lukkoon. jännittää tosi kovin. pikkusisaruksen kanssa leikit sujuvat tosi hyvin. olen nyt tehnyt kovasti työtä sen kanssa, että olen hyväksynyt hänet tuollaisena arkana ja ujona. päiväkodissa on tullut kommenttia siitä, että lapsi viihtyy yksinään eikä tee alotteita. paine sosiaalisuuteen on jo kova. mietin itse, mitä tehdä? lastani en voi muuttaakaan. ja tädit eivät paljon panosta kun poika ei häiriköi.
Meidän sosiaalinen ja puhevalmis 3-v. menee aluksi ihan lukkoon toisten lasten kanssa. Sitten kun leikit vihdoin alkaa, menee usein tappeluksi tai erillään leikkimiseksi. Huomaa, ettei vielä vaan osaa ottaa kontaktia muihin lapsiin, ja vähän pelkääkin niitä. Mutta varmaan jo puolen vuoden päästä on aivan eri meininki, merkkejä siitä jo näkyykin.