Ensin muutetaan vapaaehtoisesti syrjään asumaan ja sitten alkaa valitus
Ystäväperhe muutti muutama vuosi sitten asumaan pikkupaikkakunnalle, 1-2 h ajomatkan päähän kaikista sukulaisistaan ja ystävistään. Muistan kun parikin vuotta kuunneltiin sitä "maalaiselämän" romantisointia heidän suustaan ja jopa ilkkumista, että lälläslää meilläpä on siellä uudessa talossa "maalla" paljon tilaa ja on niin rauhallistakin ja te jäätte tänne kaupunkiin ahtaaseen ja pölyn keskelle kökkimään.
No, nyt on sitten tosiaan muutama vuosi jaksettu valittaa, kun ei enää näe ystäviä ja sukua niin usein. Kai tällä perheellä oli oletus, että muut alvariinsa ravaavat heidän luonaan kyläilemässä. Tai en tiedä ajattelivatko asiaa ollenkaan. Tällä viikolla perheen äiti avautui somessa oikein pitkän nyyhkytarinan siitä, kun heillä ei ole lapsenhoitoapua lähellä saatavilla, suku ja ystävät ovat unohtaneet heidät, päivähoitoon ja kouluun on pitkät matkat jne.
No, kai meille ystäville ja niille sukulaisille on eri asia kyläillä parin kilometrin kuin parin tunnin automatkan päässä? Onko ihme, jos ei tapaamiset järjesty enää niin usein? Ihan itse sinne maalle halusivat, ja varmasti siellä asumisessa on paljon hyviä puolia, mutta taisivat unohtaa miettiä niitä varjopuolia. Huomioitavaa tässä on, että mitään pakottavaa syytä (kuten uusi työpaikka, liian suuret asumiskulut tai liian pieni asunto) ei muutolle ollut. Kovin ihmetyttää, minkä takia omasta valinnasta täytyy nyt kaataa syyt muiden niskaan.
Kommentit (8)
Toivottavasti tulevat järkiinsä ja muuttavat takaisin ennen kuin lapsi tulee kouluikään
Ei ensimmäinen, eikä viimeinen ihminen - tai tässä tapauksessa perhe - joka ei osaa ajatella maalle muuton huonoja puolia. Tunnen itsekin yhden tapauksen, eräs nuori pariskunta. Häntä koipien välissä he palasivat about neljän vuoden jälkeen takaisin taajaamaan asumaan, koska ei se omakotitalon pitäminen maalla ollutkaan kivaa ja töihin ajaminen alkoi kyllästyttää. Eli jep... Eipä siitä voi kuin itseään syyttää, jos tieten tahtoen muuttaa kauas palveluista ja tutuista ihmisistä.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä ,että sait purkautua.
Itse en kadu ollenkaan maalle muuttoa.
Arki on niin kiireistä ja työtä on paljon ,että ei jaksa /ehdi juuri kyläilemään.Ymmärrän hyvin jos tuttavallasi on pieni perhe. Sillon jää niin paljon enempi vapaaaikaa ,että ehtii kyllästyä omaan arkeen.
Hyvä että sinun kohdalla ratkaisu muuttaa maalle on ollut oikea. En todellakaan tarkoittanutkaan sitä, että kenenkään ei pitäisi muuttaa pois kaupungista, vaan tietysti jokainen asuu, missä tykkää. Pitäisi vain osata realistisesti punnita ne asuinpaikan plussat ja miinukset. Jos asuu hiukan syrjemmällä, ei voi olettaa, että palvelut ja ihmiset ovat samaan tapaan vieressä kuin ennen.
Ap
Aika vähän ne ystävät on lastenhoidossa apuna kaupungissakaan! Enkä ymmärrä aikuisia, jotka jäävät roikkumaan vanhaan tuttavapiiriinsä sen sijaan, että etsisivät uudelta asuinpaikkakunnalta uudet kaverit. Tuskin kukaan Suomessa asuu niin, että lähinaapuriin on tunnin ajomatka!
Me muutimme maalle 10 vuotta sitten. Ystäviä ja sukulaisia on tunkemassa meille etenkin kesällä täysihoitoon. Kun teillä on sitä tilaa ja pihakin kuin leikkipuisto. Lyhyempien vierailujen aikana ovat aina ilahtuneita siitä, että parkkipaikka on kuistin vieressä, ei tarvitse maksaa euroakaan siitä, että autolle on vierailun ajaksi paikka.
Kannattaa jättää tuollaiset marmattajat omaan arvoonsa. Joillakin ihmisillä ei vain ole kykyä arvioida valintojeensa seurauksia ja muita on aina helppo syyllistää.
Voihan tämä perhe olla silti edelleen pääosin tyytyväinen uuteen ympäristöönsä, mutta tuo vierailemattomuus on vain yksi iso miinus.
Itse asun Helsingissä ja pystyn ainakin listaamaan sekä hyviä että huonoja puolia asuinympäristöstäni. Hyviä on aivan ehdottomasti enemmän, mutta en silti kiellä niiden huonojen olemassoloa vaikken toisaalta valitakaan.
Hyvä ,että sait purkautua.
Itse en kadu ollenkaan maalle muuttoa.
Arki on niin kiireistä ja työtä on paljon ,että ei jaksa /ehdi juuri kyläilemään.
Ymmärrän hyvin jos tuttavallasi on pieni perhe. Sillon jää niin paljon enempi vapaaaikaa ,että ehtii kyllästyä omaan arkeen.