En tiedä olenko onnellinen

No minä ainakin tiedän, etten ole onnellinen. Mutta olen tyytyväinen. Ja olen tyytyväinen siihen, että olen tyytyväinen. Sitten, kun olen onnellinen, niin ainakin tiedän sen. En voi enkä halua olla onnellinen koko ajan, turtuuhan siihen. Sitten on taas vain tyytyväinen. Nyt on tasaista ja hyvää, ei mitään suurta aihetta onneen, mutta paljon aiheita olla tyytyväinen. Sitten joskus taas huomaa olevansa onnellinen ja voi paistatella siinä tunteessa.

Onnellisuus on sitä että osaa elää hetkessä vailla huolia.

Nyt meen syömää kakkua ja nautin siitä hemmetin paljon.

up

Täällä myös toinen "liikaa ajattelija". Pohdin kaikkea mahdollista koko ajan. Mietin, murehdin, ajattelen ja analysoin. Etenkin kaikkia omia tuntemuksia. Pää on ollut välillä kuin tulessa, kun ajatukset laukkaavaat, mutta useimmiten kiertävät kehää. Tuntuu, että pää/aivot/ajattelupaikka halkeaa. Sydän tykyttää.

Lopulta tämä kaikki johti siihen, että vaan itken. Onneton olen ollut, ja masentunut. Heräsin aamuisin suremaan ja itkemään. Mieliala on ollut todella, todella matala. Olen ollut valmis jättämään kaiken taakseni lopullisesti. Olen pilannut omaa elämääni sekä toisten. Myrkyllisillä, pahoilla, kielteisillä ajatuksilla!

Muutos kuitenkin tapahtui hiljattain. Jostain syystä päätin mielessäni, että "uskon että asiat järjestyvät". Päätin, että rupean toimimaan - ajatukset ja ajettelu, etenkin kaiken analysoiminen hevonhelvettiin. Siirrän vain kaiken päässä pyörivän taka-alalle.

Minulla on runsaasti aikaa mietiskellä kaikkea, koska olen vailla työtä. Mutta päivissä on puuhaa - siis tekemistä. Keskitän kaiken huomioni tehtäviin, vaikkakin kotihommiin.

Olen erittäin kiinnostunut mindfullness-tekniikasta. Haluan opetella tekniikan, jolla saan ajatukset - nuo häiritsevät - ikään kuin automaattisesti pois mielestä.

Tiedän jo jotain tästä "tekniikasta". Kesäisin teen pihahommia  - ja se jos mikä sammuttaa ajatukset. Keskityn vain käsillä tehtäviin juttuihin.

Minä tiedän olevani onnellinen. Sitten kun olen onneton, niin myönnän itselleni sen. Olen surullinen, koska työasiani eivät ole vielä selvinneet. Mutta muutoin kaikki on hyvin. MInulla koti ja ruokaa. Perhe. Läheiset. Elämä on tässä ja nyt.

Kakunsyöjälle suurkiitos! ;D Mahtava pointti!!

Määrittelen onnellisuuden pitkäaikaiseksi tyytyväisyydeksi olosuhdetekijöihin, jotka ovat objektiivisia ja naturalistisia. Joku voi määritellä onnellisuuden eri tavoin, esim. vain hyväksi fiilikseksi.

Jos haluat tietää, oletko onnellinen ja kuinka onnellinen olet, minun määritelmäni mukaan voit selvittää sen! Vastaa kysymyksiin:

1. Oletko terve?

2. (Jos olet naimaikäinen) Oletko naimisissa?

3. Onko sinulla biologisia jälkeläisiä?

4. Onko taloudellinen tilanteesi riittävä (kattaa vähintään perustarpeet ja pikku virkistykset)?

5. Onko sinulla ansiotyö?

6. Onko sinulla ystäviä?

7. Onko sinulla jokin "maailmanselitys" (vastaa esim. elämän tarkoitusta koskeviin kysymyksiin), joka on sosiaalisesti jaettavissa ja siten objektiivisesti mielekäs?

Minulle onnellisuus on hyvä fiilis. Tällä hetkellä minulla on hyvä fiilis. Parin tunnin päästä ehkä ei. Miksi onnellisuuden pitäisi olla pitkäaikainen tila?

Fiiliksiin ei kannata liikaa keskittyä. Niitä tulee ja menee. Sen sijaan voi miettiä, vastaako elämä omia arvoja, onko se sen näköistä, että sen tunnistaa omakseen. Jos sinulle on tärkeää viettää aikaa ystävien seurassa, vietätkö? Jos sinulle on tärkeää olla rakastava puoliso, osoitatko sen? Jos oppiminen on keskeinen arvosi, toteutitko sitä viime viikolla?

Kestävä onnellisuus (eudaimonia) syntyy ennen muuta tiedosta, että oma elämä on sellaista kuin pitääkin.

up

Vierailija kirjoitti:

Fiiliksiin ei kannata liikaa keskittyä. Niitä tulee ja menee. Sen sijaan voi miettiä, vastaako elämä omia arvoja, onko se sen näköistä, että sen tunnistaa omakseen. Jos sinulle on tärkeää viettää aikaa ystävien seurassa, vietätkö? Jos sinulle on tärkeää olla rakastava puoliso, osoitatko sen? Jos oppiminen on keskeinen arvosi, toteutitko sitä viime viikolla?

Kestävä onnellisuus (eudaimonia) syntyy ennen muuta tiedosta, että oma elämä on sellaista kuin pitääkin.

Arvoperustainen onnellisuuden määritelmä on hieno ja käypä sinänsä. Koska olen kristitty, en kuitenkaan (enää) käytä sitä, koska löysin Raamatusta toisenlaisen semantiikan.

En enää edes muista, millaista on olla onnellinen! Uskon, että vielä joskus koen olevani onnellinen vaikka nyt edelleen rämmin elämäni suurimmassa suossa. Olen menettänyt aivan kaiken, lapseni, rahat, terveyden yms. Katto on vielä pari viikkoa ylläni, sitten joudun  virallisesti kodittomaksi. Ainoa mitä mulla on, niin on työ, mutta yyteet uhkaa viedä senkin. Jep jep.

Sana kirjoitti:

Määrittelen onnellisuuden pitkäaikaiseksi tyytyväisyydeksi olosuhdetekijöihin, jotka ovat objektiivisia ja naturalistisia. Joku voi määritellä onnellisuuden eri tavoin, esim. vain hyväksi fiilikseksi.

Jos haluat tietää, oletko onnellinen ja kuinka onnellinen olet, minun määritelmäni mukaan voit selvittää sen! Vastaa kysymyksiin:

1. Oletko terve?

2. (Jos olet naimaikäinen) Oletko naimisissa?

3. Onko sinulla biologisia jälkeläisiä?

4. Onko taloudellinen tilanteesi riittävä (kattaa vähintään perustarpeet ja pikku virkistykset)?

5. Onko sinulla ansiotyö?

6. Onko sinulla ystäviä?

7. Onko sinulla jokin "maailmanselitys" (vastaa esim. elämän tarkoitusta koskeviin kysymyksiin), joka on sosiaalisesti jaettavissa ja siten objektiivisesti mielekäs?

Itselläni ei ole näistä mitään muuta kuin ansiotyö ja riittävä taloudellinen tilanne, mutta koen itseni hyvin onnelliseksi ihmiseksi. Onni on mulle sisältä tuleva rauhan ja elävyyden tunne, joka on varsin riippumaton ulkoisista olosuhteista.