Keski-ikäinen ja vanhemmat

Niin, miten on?

Mä en ymmärrä, miten vanhempaa voi ajatella turhana tai hyödyllisenä. Vanhempi on ja niin kauan kuin se on, on suhde vanhemman ja lapsen välillä itsestään selvä.

Olen usein yhteydessä äitiini ja jossain määrin myös häneen sidottu, sillä hän tarvitsee jo jonkun verran huolenpitoa. Isäni valitettavasti on kuollut joitain vuosia sitten.

Pahalta kuulostaa, että joku ihminen on turha. Itse en ajatteli vanhemmistani noin, vaikka jokaisella omat vikansa onkin. - toinen 45v

Voihan omaa tilaa ottaa itsekin, ei tarvitse olla toisen muuttamisesta tai muunlaisesta lähdöstä kiinni. On hyvä selvittää, mitä niiden narujen takaa löytyy, joista toinen voi vedellä miten sattuu.

Niiden takaa löytyy neurologisia ja mielenterveyden ongelmia, joita olen katsonut syntymästäni asti. Välillä oli helpompaa, mutta vanhuus rapauttaa. Myös leskeytyminen ja eläkkeelle lähtö samaan aikaan sai pöntön sekaisin.

Eräänkin yhteisen matkan jälkeen MINUT olisi saanut kuskata hoitoon, niin stressaantunut olin. Alle kouluikäisenä olen ollut pahojen oireiden takia itse hoidossa, eikä minusta löytynyt muuta vikaa kuin mahdottomat kotiolot. Nuorena juoksin suden suuhun, kun hän pakko-oireissaan tyrkytti minulle täysin väärän miehen jonka tiesin sairaaksi ja jota hän ei itsekään lopulta sietänyt. Kumpikin repi minusta henkisiä paloja.

Hän pääsi itse hankalammasta omaisestaan ( toinen, hänelle mieluisempi kuoli jo ammoin) eroon luonnollista tietä 40-vuotiaana, ja alkoi suorastaan kukoistaa.

Hienoa että teillä on ja on ollut normaalit välit. Olen vain mielestäni jo siinä iässä, että nyt on minun vuoroni. Hänellä on seurustelukaveri katsomassa perään ja tasoittamassa mieltä, mikä on hyvä. Siskoni kanssa olemme melkein syöneet kynnet kyynärpäihin asti erilaisia maanisia oikkuja ja huonoja päätöksiä katsellessa.

Vierailija kirjoitti:

Pahalta kuulostaa, että joku ihminen on turha. Itse en ajatteli vanhemmistani noin, vaikka jokaisella omat vikansa onkin. - toinen 45v

Varmaan heillä on raha-asiat ok, asuminen samoin, ja mt-ongelmia ei ole?

Minulla on lievästi dementoitunut äiti, joka on laitoshoidossa, ja omillaan asuva isä. Isän kanssa ollaan tekemisissä kerran tai pari kuussa. Äitiä käyn katsomassa ehkä neljä kertaa vuodessa.

Tunnen syyllisyyttä siitä että käyn äitini luona niin harvoin ja tiedän että osa sukulaisista paheksuu. En kuitenkaan ymmärrä, miksi minun tulisi siellä velvollisuuden tunnosta rampata, kun siellä käyminen ahdistaa ja kun ei me oltu läheisiä silloinkaan kun äiti oli terve. Eikä meillä oikein ole juteltavaa, ainut mitä hän aina jankkaa on että minun pitäisi kuljettaa häntä sukuloimaan sinne tänne ja tuonne. Ei riitä se että minä olen siinä, vaan olen vain matkalippu kyläilemään.

Ymmärrän hyvin tuon aloittajan helpotuksen.

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pahalta kuulostaa, että joku ihminen on turha. Itse en ajatteli vanhemmistani noin, vaikka jokaisella omat vikansa onkin. - toinen 45v

Varmaan heillä on raha-asiat ok, asuminen samoin, ja mt-ongelmia ei ole?

Ei ole, aika harvalla tuon ikäisellä on, mutta miten se tähän liittyy?

Vierailija kirjoitti:

Mä en ymmärrä, miten vanhempaa voi ajatella turhana tai hyödyllisenä. Vanhempi on ja niin kauan kuin se on, on suhde vanhemman ja lapsen välillä itsestään selvä.

Olen usein yhteydessä äitiini ja jossain määrin myös häneen sidottu, sillä hän tarvitsee jo jonkun verran huolenpitoa. Isäni valitettavasti on kuollut joitain vuosia sitten.

Pärjään ilman, en tarvitse. Ei tee enää mieli jatkaa yhteisiä juttujamme, joita tietenkin on myös ollut. Vain kysyä tarkennusta joihinkin vanhoihin asioihin, joita en tiedä mutta kiinnostaa. Olen aikuinen. Voisin jo olla isovanhempi, sammaleen alin kerros.

Mielestäni tämä on myös luonnon luomaa saattohoitoa, ettei luopuminen olisi niin rankkaa.Toisen vanhemman menettäminen kirpaisi, vaikka se oli odotettua.

En minä tätä hänelle sano. Pidän välimme omalta osaltani sujuvina, niin että jos hän ymmärtää pyytää apua, yritän järjestää. Kun vuode ja vaipat kutsuvat, se on tavallaan helpottavaa sekin. Saamme vihdoinkin apua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pahalta kuulostaa, että joku ihminen on turha. Itse en ajatteli vanhemmistani noin, vaikka jokaisella omat vikansa onkin. - toinen 45v

Varmaan heillä on raha-asiat ok, asuminen samoin, ja mt-ongelmia ei ole?

Ei ole, aika harvalla tuon ikäisellä on, mutta miten se tähän liittyy?

Luitko mitä kirjoitin elämästäni ja suhteestamme?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pahalta kuulostaa, että joku ihminen on turha. Itse en ajatteli vanhemmistani noin, vaikka jokaisella omat vikansa onkin. - toinen 45v

Varmaan heillä on raha-asiat ok, asuminen samoin, ja mt-ongelmia ei ole?

Ei ole, aika harvalla tuon ikäisellä on, mutta miten se tähän liittyy?

Luitko mitä kirjoitin elämästäni ja suhteestamme?

Luin, ja mun mielestä se saa sut kuulostamaan kammottavalta ihmiseltä. Suhde suhun pitää koko ajan jotenkin ansaita, uudelleen ja uudlleen, jatkuvasti, jopa näidn perustavaa laatuaolevien suhteiden kohdalla. Siitä pitäisi olla sulle jotain hyötyä. Sua kiinnostaa vain sinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pahalta kuulostaa, että joku ihminen on turha. Itse en ajatteli vanhemmistani noin, vaikka jokaisella omat vikansa onkin. - toinen 45v

Varmaan heillä on raha-asiat ok, asuminen samoin, ja mt-ongelmia ei ole?

Ei ole, aika harvalla tuon ikäisellä on, mutta miten se tähän liittyy?

Luitko mitä kirjoitin elämästäni ja suhteestamme?

Luin, ja mun mielestä se saa sut kuulostamaan kammottavalta ihmiseltä. Suhde suhun pitää koko ajan jotenkin ansaita, uudelleen ja uudlleen, jatkuvasti, jopa näidn perustavaa laatuaolevien suhteiden kohdalla. Siitä pitäisi olla sulle jotain hyötyä. Sua kiinnostaa vain sinä.

Et joko ymmärrä lukemaasi tai olet häijy trolli. En keskustele enää kanssasi. Kiitos.