Tyttö 16v uhkaa että jos en anna ottaa tattaa, hön teetättää sen kaverillaan

Anna ottaa vaan kaverillaan kärsii sitten siitä rumasta tatuoinnista loppuelämän. Tyttö kohta aikuinen niin tehköön omat päätökset

"Tattaa".....

Tatta höö!👻

Anna ottaa tatuointi. Oppiipahan siitä kun on ruma räiskäle ihossa.

Itsekkin nuorempana napa-ja kieliläviostystä vinguin ja isä ei millään antanut periksi, joten huijasin äidiltä luvan. (olivat eronneet ajat sitten) Noh.. sain lävistykseni ja pari vuotta myöhemmin otin pois kun ikenet vetäytyi ja napakoru kasvoi ulos ja jätti ruman arven. Mutta en olisi teininä uskonut millään. :D

Empä ainakaan koskaan ottanut muita lävistyksiä/tatuointeja tai sellaista. Nuorten pitää itse oppia virheistään.

Katso, että tatskantekijä on oikeinkirjoitustaitoinen (jos ottaa jonkun tekstin) toisin kuin ap.

Raskasmetalleja ihon alle liukenemaan veren- ja imunestekiertoon?  Ruoista vahditaan lisäaineita, vaikka ne menevät suoliston läpi, mutta ihon alle jätettävät maalit on ok?

Tatta..

Peräseinäjoellako tämä? Vai missä muualla käytetään tatuoinnista yhtä vammaista sanaa kuin tatta?

Annoin alapeukun ihan vaan tuon tatta sanan takia.

Varmaan siellä samassa paikassa, missä hän on = hön.

Katsokaa muutama jakso Bad ink -sarjaa ja puhukaa asiasta rauhallisesti.

Ottaa tattaa hön.

Onks se ruotsia vai mitä vittua.

No et ainakaan anna sille lupaa ottaa tatuointia. Etkä maksata laserpoistoa.

Vierailija kirjoitti:

Ottaa tattaa hön.

Onks se ruotsia vai mitä vittua.

😅😅😅

Mua ei teinit kiristäis. Eli  ei lupaa missään tapauksessa.

Sano että sossut tulee ja ottaa sen huostaan jos toteuttaa tatan. Vai sitäkö hän haluaakin?

Tatta korostaa ihanasti tyttösi wt-taustaa. Omena ei kauas puusta putoa.

Semmoista sanaa ei olekaan kuin teetättää.

Itseä auttoi teininä, kun isäpuoli otti järkevämmän kontaktin kuin hulluna raivoava äiti. En sano, että olisit itse sellainen mutta kokeile isäpuoleni lähestymistapaa jos et ole jo sitä tehnyt:

Isäpuoli kertoi omista toilailuistaan ja muistutti, että vaikka olin fiksu ja mukava teinityttö, eivät aivoni vielä olleet kehittyneet ymmärtämään seurauksia loppuun asti. Hän myös pehmensi tuota sanomalla, että tottakai tuntuu että ymmärrän jo kaiken mutta oikeasti en vielä ihan, vaikkakin melkein. Se, että hän piti minua edes "melkein aikuisena" tuntui mukavalta sen sijaan, että olisi pidetty lapsena kunnes täytin 18.

Hän varoitti, että oikeasti tuskin vielä tiedän mitä haluan iholleni loppuelämäkseni ja että poistaminen on paitsi kallista, myös hyvin kivuliasta, sillä hän tiesi kipukynnykseni olevan matala kun olen aina ollut hirmu itkupilli kun vähänkin kolhaisen johonkin itseäni. :D

Lopuksi hän sanoi, että tottakai voin itse kustantaa itselleni tatuoinnin tai lävistyksen tai mitä vaan kun olen täysi-ikäinen ja että siihen ei ole kuin pari vuotta. Että minun kannattaisi nauttia ajasta kun voin vielä suunnitella rauhassa sillä välin kun minua suojellaan tekemästä liian tyhmiä päätöksiä hätäisesti, sillä teinit juuri ovat välillä hätäisiä. Hän myös sanoi kerran ollessani 14, että jos haluan saman tatuoinnin vielä 4v päästä niin sitten sen voi hyvillä mielin ottaa eikä tarvitse pelätä katumista, ja että hän sen voisi jopa antaa synttärilahjaksi.

Noh, täyttäessäni 18 en halunnut tatuointia enää - kiinnostukseni yhtäkään designia kohtaan ei ikinä kestänyt kauempaa kuin pari kuukautta. En ole edelleenkään tatuoitu ja olen iloinen, että minulle selitettiin kunnolla miksi se oli kiellettyä lapsena. :)

Vierailija kirjoitti:

Itseä auttoi teininä, kun isäpuoli otti järkevämmän kontaktin kuin hulluna raivoava äiti. En sano, että olisit itse sellainen mutta kokeile isäpuoleni lähestymistapaa jos et ole jo sitä tehnyt:

Isäpuoli kertoi omista toilailuistaan ja muistutti, että vaikka olin fiksu ja mukava teinityttö, eivät aivoni vielä olleet kehittyneet ymmärtämään seurauksia loppuun asti. Hän myös pehmensi tuota sanomalla, että tottakai tuntuu että ymmärrän jo kaiken mutta oikeasti en vielä ihan, vaikkakin melkein. Se, että hän piti minua edes "melkein aikuisena" tuntui mukavalta sen sijaan, että olisi pidetty lapsena kunnes täytin 18.

Hän varoitti, että oikeasti tuskin vielä tiedän mitä haluan iholleni loppuelämäkseni ja että poistaminen on paitsi kallista, myös hyvin kivuliasta, sillä hän tiesi kipukynnykseni olevan matala kun olen aina ollut hirmu itkupilli kun vähänkin kolhaisen johonkin itseäni. :D

Lopuksi hän sanoi, että tottakai voin itse kustantaa itselleni tatuoinnin tai lävistyksen tai mitä vaan kun olen täysi-ikäinen ja että siihen ei ole kuin pari vuotta. Että minun kannattaisi nauttia ajasta kun voin vielä suunnitella rauhassa sillä välin kun minua suojellaan tekemästä liian tyhmiä päätöksiä hätäisesti, sillä teinit juuri ovat välillä hätäisiä. Hän myös sanoi kerran ollessani 14, että jos haluan saman tatuoinnin vielä 4v päästä niin sitten sen voi hyvillä mielin ottaa eikä tarvitse pelätä katumista, ja että hän sen voisi jopa antaa synttärilahjaksi.

Noh, täyttäessäni 18 en halunnut tatuointia enää - kiinnostukseni yhtäkään designia kohtaan ei ikinä kestänyt kauempaa kuin pari kuukautta. En ole edelleenkään tatuoitu ja olen iloinen, että minulle selitettiin kunnolla miksi se oli kiellettyä lapsena. :)

TL;DR