Teinkö jotain väärää?
Tässä puheluni poikaystäväni kanssa, joka on melko herkkä.. Ihan aikuisia ihmisiä ollaan molemmat. Soitin siis hänelle.
Minä: Moi, mitä sä teet?
Hän: Pelaan
Minä: Vieläki? Nörtti (äänensävy oli neutraali, ja naurahdin, tarkoitin vitsillä)
Hän: Joo, no en oo pelannu pitkää aikaan, tai yli puolt tuntii monee viikkoo ennen tätä, sori
Minä: Nii, siis toi mitä sanoin oli vitsi ilmiselvästi? Ei mua haittaa et sä pelaat
Hän: Aa en ollu varma
Minä: Aijaa
*hiljaisuus*
Minä: Ootko loukkaantunu tai jotain?
Hän: Vähän joo, mut ei se mitää
Minä: Aha.. en tiiä mitä sanoo
Hän: Anteeks
Minä: Okei
*hiljaisuus*
Hän: Meen nyt, sori ku sanoin milt must tuntuu
Minä: Ei se oo mikää ongelma, moikka
Ja iskin luurin. En jaksa pyydellä anteeksi juuri nyt tai vakuuttaa, etten tarkoittanut mitään pahaa. Joka viikko hän siis loukkaantuu jostain ihan turhasta. Vai käyttäydyinkö jotenkin hölmösti? En todellakaan tarkoittanut mitään pahaa.
Kommentit (7)
Tuli vähän surku sun poikaystävän puolesta. Suotta pyysi anteeksi, sun sen sijaan olis mun mielestä pitänyt pyytää anteeksi.
Vierailija kirjoitti:
Tuli vähän surku sun poikaystävän puolesta. Suotta pyysi anteeksi, sun sen sijaan olis mun mielestä pitänyt pyytää anteeksi.
Sanon sille useasti aina, ettei tarvitse pyytää anteeksi. Ehkä me sit ollaan liian erilaisia. Hän soittaa mulle usein jos oon töissä ja tietää, että mulla on ruokatauot tiettyinä aikoina, ja hän on surullinen. Jos en voi puhua työaikana, niin hän sanoo kaikkea, että "minulla olisi aikaa sinulle jos tarvitsisit minua" ja jos loukkaannun siitä, ettei hän ymmärrä, että minulla on velvollisuuksia myös, niin hän alkaa itkemään. No jooh.. katellaan.
Hä? Mä taas tulkitsin kaksi ihmistä joilla vuorovaikutus ei kohtaa.
Ap heitti siinä vähän huulta ja poikaystävä loukkaantui. Loukkaantui mistä? En ymmärrä. Siitä vitsistä? No aika herkästi loukkaantuu.
Walking on eggshells... sellaista tulee elämäsi jatkuvasti olemaan tuollaisen poikaystävän kanssa. Pikkuhiljaa herkistyt jokaiselle hänen huokaukselleen tai hengenvedolleen ja pelkäät loukanneesi häntä. Huomaat, että et muuta teekään kuin pahoittelet että sanoit jotain, että et ymmärtänyt sanoa jotain, että teit tai jätit tekemättä jotain.
Juokse.
Valitettavasti saatan itsekin sanoa poikakaverille "juoppo" tms. Jos hän meneekin yksille kaverin kanssa tms. Mutta ei kyllä loukkaannu siitä, tietää etten tarkota ilkeesti.
Ootteko tuntenu pitkään, jos ette vaan tunne toistenne huumoria tarpeeksi hyvin?
N24
Vierailija kirjoitti:
Valitettavasti saatan itsekin sanoa poikakaverille "juoppo" tms. Jos hän meneekin yksille kaverin kanssa tms. Mutta ei kyllä loukkaannu siitä, tietää etten tarkota ilkeesti.
Ootteko tuntenu pitkään, jos ette vaan tunne toistenne huumoria tarpeeksi hyvin?
N24
Ollaan oltu yhdessä 7 kk ja tunnettu vuoden. Välillä tuntuu, että hän loukkaantuu ihan tarkotuksella.
Ymmärrän tavallaan sun poikaystävää, jos sulla on tapana huomautella asioista (vaikket tekiskään sitä tahallaan). Mun mielestä hän kuitenkin puhui avoimesti.