Äitini tärkein asia maailmassa on aina ollut työasiat. Hän puhuukin vain työnteosta, vaikka ikää jo 70v.

Tai sitten ei ole ollut opiskeluhaluja ja kykyjä, että pääsisit edes sinne työelämään loistamaan. Orientoitua, ei orjentoitua. Kyse on siis orientaatiosta, ei mistään orjuuteen liittyvästä.

Loistamaan? Heikko itsetunto?

Oma äitini on samanlainen. Hänestä työ on tärkein asia maailmassa.

minusta työ on tärkeä osa elämää, mutta ei ole tärkein.

Ilman ihmistä ei ole työtä, jota tehdä... joten ihmisen fyysisen ja psyykkisen hyvinvoinnin tulisi mennä työn edelle. Äitini ei ymmärrä tätä, vaikka kuinka hänelle yritän sitä sanoa. Hänelle työ on jopa niin tärkeätä, että kun sanoin hänelle kuolevani jos jään erääseen työpaikkaan, niin hän halusi minun jäävän sinne.

Äidilläni ei ollut yhtään empatiakykyä minua kohtaan.

Onko äitisi vielä työelämässä? Isäni on 72 ja töissä, hänellekin työ on ollut aina tärkeää. Ei osaa olla eläkkeellä. En näe siinä mitään väärää, kunhan ei rasita itseään ennenaikaiseen hautaan.

Aloittajan äiti on vielä ainakin työelämässä, ja hän luultavasti kuolee saappaat jalassa sinne. Ihmetyttää vain nämä hänen kaltaisensa, jotka jättävät sisarustensakkin hautajaiset väliin, koska pitää mennä töihin. Kummatkin kuoli viime vuonna.

Luulin, että minun äitini oli työorientoitunut. Hän toivoi minulta paljon. Minusta tuntui usein, että hän oli kiinnostuneempi työstäni kuin minä itse.

Mutta eläkkeelle hän lähti heti kun voi. Hän sanoi, ettei vanhoja arvostettu siinä työpaikassa, missä hän oli.

Työ työ työ

Muun laudalta se lyö

Enkä koskaan katso kelloa!

Lauloi Aku Ankka piirretyssä.