Lue keskustelun säännöt.
Olen uskovainen ja ihastunut
22.03.2017 |
ollut jo pidempään ihastunut yhteen meidän seurakuntalaiseen...Aina kun katseemme kohtaa...(huoh...)
En osaa lähestyä häntä enää, kun oon aiemmin yrittänyt, mutta en tiedä yhtään mitä hän musta aattelee tai aatteleeko yleensäkkään mitään...
Hän on lähemmäs kymmenen vuotta itseäni vanhempi. Ei ehkä komein mies, mutta minä näenkin hänessä paljon enemmän kuin pelkän ulkokuoren. Ja niin toivoisin että hänkin näkisi minussa, ei vain ulkokuorta, vaan sen miten rakastan Jeesusta..Toivoisin että saisin tämän miehen kanssa palvella Jeesusta.
Miten ihmeessä saisin tietää, onko hänellä mitään tunteita itseäni kohtaan??
Kommentit (11)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa kilauttaa pirulle, sillä on hyvät vakoojat.
Miten usko liittyy tähän ylipäänsä? En oikein käsitä. Mikä este se on ihmissuhteen synnylle? Miksi sen pitää olla aina ongelma? Eikö sen pitäisi olla lisärvo?
Koska mä vaan oon niin varma, että jos me päädytään yhteen, niin se on Jumalan johdatusta. Mä haluan miehen, joka on Jumalan valitsema mulle. En hakkaa enää päätä seinään miesten suhteen. Mutta miten uskallan enää lähestyä tuota miestä, kun en tiedä mitä hän aattelee siitä kun oon yrittänyt lähestyä jo aiemmin..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuten itse sanoit, eihän sun tarvikaan tietää, kun jumala johdattaa. Go with the flow!
Niin...oon jo joskus viime vuoden syksynä ihastunut ja välillä sain unohdettua tän tyypin, mutta heti kun tuli kadulla vastaan, niin taas aattelen vaan häntä. Ja kun hän soittaa bändissä ja käyvät seurakunnissa soittamassa, niin pakko päästä kuuntelemaan. Ja viimeksi kun hän näki että tulin paikalle niin nolostuin kun aattelin että hän tajuaa että hänen takiaan tulin...
En uskalla katsoo häneen kun aattelen että paljastan liikaa itestäni..
Mutta jos hän on Jumalan johdattama, niin silloinhan hänelläki on jotain tunteita mua kohtaan? Mutta miten me koskaan päädytään yhteen, kun ei edes koskaan jutella...ainoastaan hän aina moikkaa kun tulee vastaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Auttako yhtään jos alat ajattelemaan omilla aivoillasi ja jätät tuon jeesustelun pois tuosta kuviosta?
Minä erosin kirkosta viime vuonna ja aikansa kesti kun pääsin jumalanperkeleestä irti, nyt mulla on jo hyvä olo itteni kanssa ja näen kirkkaasti sen, että maksoin tuhansia euroja veroja sellaisen yhteisön yllä pitoon, jolla on aivan käsittämättömän ajasta jäänyt tapa suhtautua asioihin.
Mulla ei ole kyllä seurustelukumppania eikä oikein ihastuksiakaa, mutta enpä niistä myöskään jumalaa syytä tai sitä hänen ansiokseen lue. Summa summarum, mene juttelemaan sille miehelle ja puhu jostain muusta kuin yhteisestä jumalastanne. Yllätyt.
Vierailija kirjoitti:
Auttako yhtään jos alat ajattelemaan omilla aivoillasi ja jätät tuon jeesustelun pois tuosta kuviosta?
Minä erosin kirkosta viime vuonna ja aikansa kesti kun pääsin jumalanperkeleestä irti, nyt mulla on jo hyvä olo itteni kanssa ja näen kirkkaasti sen, että maksoin tuhansia euroja veroja sellaisen yhteisön yllä pitoon, jolla on aivan käsittämättömän ajasta jäänyt tapa suhtautua asioihin.
Mulla ei ole kyllä seurustelukumppania eikä oikein ihastuksiakaa, mutta enpä niistä myöskään jumalaa syytä tai sitä hänen ansiokseen lue. Summa summarum, mene juttelemaan sille miehelle ja puhu jostain muusta kuin yhteisestä jumalastanne. Yllätyt.
Typerä vastaus. En tarvi vastauksia jumalattomilta, jotka eivät tunne elävää Vapahtajaa. Kaikkein parastahan tässä on juuri se, että tämä kyseinen mies on uskossa ja hänestä näkee sen myös. Jeesuksen rakkaus loistaa hänestä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos uskoo aikuisena satuolentoihin, tai yleensäkin yliluonnolliseen, niin kyseessä ei ole penaalin terävin kynä.
Miten te muut uskovat olette päätyneet kumppaninne kanssa yhteen...?