Lue keskustelun säännöt.
Kukaan ollut samassa tilanteessa? Auttakaa!
N 84
22.03.2017 |
Pakko purkaa jonnekin tätä tilannetta kun pyörii vaan päässä, eikä jätä rauhaan.
Asun parisuhteessa miehen kanssa, joka on mukava, kiltti ja yhteisiä melenkiinnon kohteita on paljon. Odotan ja ikävöin miestä aina kun hän on työmatkoillaan jne.
Tutustuin kuitenkin vuosia sitten mieheen, jonka kanssa synkkasi kaverimielessä hyvin. Olen lapseton, hänellä lapsia, eri harrastukset jne. En nähnyt meissä niin paljon yhteistä, että olisin halunnut edetä seurusteluun.
Olemme siitä asti hyvin satunnaisesti tavanneet ja joskus soitelleet. Kuitenkin hän vetäytyi hieman kun aloin avopuolisoni kanssa. Hän taisi myöntääkin, että olisi voinut suhdetta aloittaa aikoinaan.
Huomasin kuitenkin ajattelevani tätä kaverimiestä yhä usemmin noin parin vuoden seurustelun jälkeen. Nyt haaveilen päivittäin.
Yritin pitää usean kk ajan väliä, että en ota yhteyttä häneen. Ei auttanut. Tunne vaan voimistuu. Mitä teen kerronko miehelle tilanteesta? Entä kaveriehelle? Eroanko vai jäänkö vaan odottaan tunteen laantumista?
Kommentit (8)
En kertoisi miehelle jos vain ajattelet toista.
Kaikki me joskun ajatellaan vanhoja juttuja, minä ainakin :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aivan samantekevää, niin kauankuin lapset eivät siitä kärsi. Tahdotko saada lapsia? Jos tahdot, niin kumman kanssa? Ole vain sen miehen kanssa, joka sopisi myös lapsillesi isäksi.
Kuulostaa siltä, että kun arki onadtunut (hyväänkn) parisuhteeseen, niin sitä alkaa alitajuisesti miettiä, että tässäkö tää nyt oli ja kartoittaa muita vaihtoehtoja elämässä. Onko käynyt niin, että olet ihastunut mielikuvaan toisesta miehestä? Vai mikä hänessä nyt on niin muuttunut, että onkin yhtäkkiä parisuhdemateriaalia vaikkei aiemmin ollut? Imarteleeko mahdollinen huomio, joka uuden parisuhteen alkuhuumaan liittyy? Yritä tunnistaa, oletko oikeadti ihastunut tuohon mieheen, vai mielikuvaan uudesta, iganadta ja alati huomioivasta puolisosta (jota hänkään ei enää parin vuoden päästä ole).
Sinä olet ihastunut haavekuvaan. Olet mielessäsi luonut tuosta kaverimiehestä täydellisen. Harmaa arki on ehkä jo koittanut nykyisessä parisuhteessa, ja aivosi kaipaisivat "uutta huumaa". Ihan turhaa luopua hyvästä parisuhteesta sen takia. Samalla tavalla se arki koittaa kaikissa suhteissa. Ja ihastumisia tulee aina.
En usko, että tulen koskaan haluamaan lapsia. Toisaalta, olen ollut lasten kanssa paljon tekemisissä, eli varsinkaan isompia lapsi "pelkää".
Olen oppinut luottamaan tähän kaveriin ja tuntemaan hänet hyvin.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla oli samanlainen tilanne ja olin tulla hulluksi ajatusteni kanssa. Kerran kuitenkin kaverini käyttäytyi aivan ääliöllä tavalla miestäni kohtaan ja tunteet katosivat sinä samassa. Näin mieheni kultaisuuden ja ihanuuden uudessa valossa ja tajusin ihastuneeni vain mielikuvaan kaveristani. Onneksi en lähtenyt kaverini matkaan...
Oletko suhteessasi muutenkin se joka tarvitsisi enemmän tilaa ja etäisyyttä?
Jo kyllä, niin parisuhdetyylisi on välttelevä. Aina kun tulet läheisemmäksi miehesi kanssa, sinun on vastapainoksi otettava enemmän etäisyyttä. Tämä saattaa lopulta johtaa eroon.
Ihastuksesi kohde ei ole se jutun juju, vaan se että vaikka tarvitset läheisyyttä ihan kuten kaikki muutkin ihmiset, myös pelkäät ja vieroksut sitä. Jos nyt saisit olla yhdessä tuon unelmiesi kohteen kanssa kävisi sinulle aivan samoin hänenkin kanssaan.
Suosittelen terapiaa/pariterapiaa. Voi olla että nykyinen suhteeis ei ole pelastettavissa, mutta loppuelämäsi ehkä vielä on.
Selvästi sun nykyisen suhteen alkuhuuma on tasaantunut ja arki alkaa tuntua tasaisen harmaalta.
Tämä toinen mies oli ilmeisesti vapaa silloin kun tapasitte? Voittehan te olla edelleen kavereita?