Parisuhteet, joissa ei mennä naimisiin

Koska en arvosta avioliittoa tipan vertaa. Eron saa helposti jos haluaa. Paperisota tietysti riesana.

Kyllä mä haluaisin naimisiin, ja mieskin (ymmärtääkseni), mutta ei ole saanut varsinaisesti kosittua (sitä odotellessa.....)

Vierailija kirjoitti:

Kuinka minusta tuntuu, että siellä taustalla on melkein aina joku syy, ettei sitten kuitenkaan haluta sitoutua lopullisesti vaan pitää vähän jalkaa oven välissä..? Vaikka olisi lapsiakin tullut ja yhteiseloa vuosikausia yhdessä, niin miksi ei mennä naimisiin? Onko mennyt maku kumppaniin vuosien saatossa ja sitä avioliittolupausta ei haluta sitten tehdä vai mitä...

Mitä sinne 50-luvulle kuuluu?

Mun siskon mies ei halua naimisiin, kohta ovat 10v olleet yhdessä ja 2 lasta. Sisko oli 36v, mies 6v nuorempi kun alkoivat tapailla, ja sisko tuli "vahingossa" raskaaksi muutaman kk:n seurustelun jälkeen. Biologinen kello hänellä tikitti kovaa, kolmen vuoden päästä uusi "vahinkoraskaus". Tuskin oisivat yhdessä enää ilman lapsia.

Varmaan AP.sta se tuntuu siksi siltä, että itse on tarvinnut sitoumukseen sen avioliiton.

Meidän kohdalla se pitää ihan paikkansa. Täällä sen voi sanoa ääneen. :)

Miksi pitäisi mennä naimisiin? Mitä se muuttaisi?

Ei jaksa alkaa järjestää häitä, enkä edes haluaisia kaikkia sukulaisia sinne ja sitten pitäisi jättää osa kutsumatta. Odottelen että asiat selkiintyvät, ehtiihän sitä naimisiin myöhemminkin. Ehkä parin vuoden kuluttua. Kun on oltu jo yli 20 vuotta yhdessä, niin eiköhän ne jalat ole aika tukevasti sisällä, eikä oven välissä. 

Käytännössä tarkoittaa että mennään miehen ehdoilla kun ei ole menty naimisiin. Mies ei uskalla sitoutua kun haaveilee paremmasta. Surullista ajanhukkaa mokemmilta. En usko että kukaan nainen sisimmässään ei haluaisi naimisiin, tosin moni elää itsepetoksessa ja on uskotellut itselleen toisin.

Mies on ollut jo naimisissa, ja hänellä karvaat kokemukset, kun puoliso vei kiristämällä lapsilla talon ja auton. Olen puhunut avioedosta, ja etten halua mitään, mut ei auta.

En arvosta avioliittoa instituutiona enkä koe, että se antaisi tähän suhteeseen mitään lisää. En koe, että mun täytyy tiedottaa parinvalinnastani viranomaisia. Ei mua kiinnosta mitä muut ajattelee mun elämästä/valinnoista. Ja juhlat joissa olisin itse se keskipiste olisivat kyllä hirvitys, en kyllä välitä muutenkaan mistään usean ihmisen kokoontumisista.

Eroaminen avoliitosta on lähes yhtä hankalaa, ei vain tarvita sitä harkinta-aikaa eikä tarvitse maksaa käräjäoikeudelle. Talo ja lapset pitää kuitenkin osittaa.

17v yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Mun siskon mies ei halua naimisiin, kohta ovat 10v olleet yhdessä ja 2 lasta. Sisko oli 36v, mies 6v nuorempi kun alkoivat tapailla, ja sisko tuli "vahingossa" raskaaksi muutaman kk:n seurustelun jälkeen. Biologinen kello hänellä tikitti kovaa, kolmen vuoden päästä uusi "vahinkoraskaus". Tuskin oisivat yhdessä enää ilman lapsia.

Siskosi on LORTTO, vittu täysi LORTTO! Tuntuu varmaan kivalta pilata miehen elämä pakottaa isäksi tulemalla raskaaksi ""vahingossa"". Vittu että vituttaa tuollaiset ämmät jotka saa kiksejä muiden elämän pilaamisesta.

Olisin halunnut naimisiin, ehdin tulla raskaaksi ennenkuin olimme ehtineet niin pitkälle, eli liian aikaisin. Mies kyllä kertoi äidilleen, että menemme naimisiin, olin siitä salaa tyytyväinen.

Mutta eipä mies sitten koskaan kosinutkaan ja aiheesta ei voitu jutella kunnolla enää.

Rakkautta riitti kuitenkin vielä hyvin, toisen lapsen ollessa parivuotias tajusin, ettei mies todellakaan halua naimisiin, sille riitti, että sai lapset. Jotka kuitenkin itse hoidin enimmäkseen.

Jep, erohan siitä tuli lopulta.

Muuten fiksu mies, mutta ei tainnut mua koskaan rakastaa, halusi vain lapset, ja kun ne sai, muuttui hirviöksi!

En osaa sanoa, kuinka sinusta tuntuu. Minusta ei tunnu.

Aika lapsellisia kommentteja.

Me olemme jo 49v ja 48v, yhdessä 16v.

Joskus oli puhetta nsimisiinmenosta, mutta se vain jäi.

Meillä ei ole lapsia, eli senkään takia ei ole tarve mennä naimisiin.

Joskus ajattelin, että no miksei, mutta kun tajusin, että sukulaiset ( anopit ) loukkaantuisi perusteellisesti, jos menisimme vain kaveriporukan läsnäollessa. Äh, liian vaikeaa.

Miehen suku asuu Itä -Suomessa ja minun suku Länsi - Suomessa. Me asumme Helsingissä.

En halua, että kymmenet ihmiset joutuisivat varailemaan hotellimajoituksia, meille ei kaikki mahdu.

Moneen vuoteen ei ole enää koko asia ollut mielessä.

Kun teidän nuorempien ajatuksia lukee tästä aiheesta, mieleen tulee vain, että pakko saada se prinsessapäivä, kallis sormus ja häämatka vieraiden kustantamana.

Ja perimmäinen tarkoitus taitaa olla epävarmuus omasta kumppanista.

Vierailija kirjoitti:

Ei jaksa alkaa järjestää häitä, enkä edes haluaisia kaikkia sukulaisia sinne ja sitten pitäisi jättää osa kutsumatta. Odottelen että asiat selkiintyvät, ehtiihän sitä naimisiin myöhemminkin. Ehkä parin vuoden kuluttua. Kun on oltu jo yli 20 vuotta yhdessä, niin eiköhän ne jalat ole aika tukevasti sisällä, eikä oven välissä. 

Naimisiin voi mennä ilman häitäkin, niin me tehtiin.

Toki jos ei vaan halua naimisiin niin ei siinäkään mitään väärää ole.

Olen osittain samaa mieltä. Jos ei arvosta avioliittoa, niin ok ymmärrän. Mutta jos haaveilee avioliitosta, tai jos edes toinen haaveilee, niin kyllä joku on pielessä eikä suhde tule kestämään.

Aika monessa tapauksessa nainen haluaisi naimisiin ja mies ei. On nähty sitäkin, että mies löytää uuden ja onkin yhtäkkiä hyvin nopeasti naimisissa ja se periaate ettei naimisiin mennä, unohtui hetkessä. Yhden tapauksen tiedän jossa nainen ei halunnut ensin naimisiin, elivät avoliitossa ja kasvattivat lapset aikuisiksi, sitten nainen olisikin halunnut naimisiin, mutta mies ei enää siinä vaiheessa. Edelleen ovat avoliitossa yhdessä.

Miksi mies ei halua naimisiin? Mun kokemuksen mukaan kaksi syytä - pidetään takaovi auki tai on petytty aiemmin edellisessä suhteessa eikä siksi mennä toista kertaa naimisiin.

Vierailija kirjoitti:

Käytännössä tarkoittaa että mennään miehen ehdoilla kun ei ole menty naimisiin. Mies ei uskalla sitoutua kun haaveilee paremmasta. Surullista ajanhukkaa mokemmilta. En usko että kukaan nainen sisimmässään ei haluaisi naimisiin, tosin moni elää itsepetoksessa ja on uskotellut itselleen toisin.

Kaikenlaisissa harhoissa sitä ihmiset elelee. Meillä mies haluaisi naimisiin, minä en(vielä). Syy yksinkertaisesti se,että miehelle riittäisi pelkkä maistraatissa pyörähtäminen ja kahvit kotona kun itse taas ehkä vähän pinnallisestikin haluaisin ne hääjuhlat. Kunnon juhlia ei ole vaan nyt aikaa,rahaa ja mahdollisuutta järjestää. Naimisiinmeno ei ole kuitenkaan minulle mikään "the juttu", joten ei haittaa vaikka ei naimisiin koskaan mentäisikään. 

15 lisää : joskus mietimme maistraatissa käymistä ja sieltä vain virkailijat todistamaan, mutta kun ei ole koettu tarpeelliseksi mitenkään koko asiaa, se vain jäi.

Meillä on hyvä olla näin.