Joskus tekisi mieli vaan luovuttaa!

Olen osa-aikatyössä, jossa pieni palkka, työ on raskasta, työajat ovat perheelliselle todella hankalat. Teen n 4 päivää viikossa töitä, aina iltaa ja tuntimäärät ihan pientä silppua. Koko ajan etsin samalla kokoaikaista koulutustani vastaavaa työtä, tuloksetta. Olen taipunut tekemään tätä duunarihommaa, koska yksinkertaisesti alani töitä ei vaan ole tai sitten ne, mitä tulee, menee nuoremmille, jopa alan harjoittelijoille. Olen 40+ ikäinen ja tuntuu että minua ei enää noteerata työnhakijana, enkä siis pääse haastatteluihin. Nyt kun olen raskaan työn takia saanut työstä johtuvan vaivan, ketutukseni on jokseenkin huipussaan. tekisi niin mieli lyödä ihan konkreettisesti hanskat tiskiin ja antaa koko työelämän olla vaan, voisin vetäytyä hiljaiseloon. Ja vielä, olen todellakin ottanut töitä kuin töitä vastaan, saanut pienen pientä palkkaa, jolla juuri ja juuri tulen toimeen. En siis ole niitä, jotka huolivat vain omaa koulutustaan vastaavaa työtä ja kieltäytyvät muista töistä. Silti elämäniloni on hukassa, mulla on tästä työelämästä jäänyt ns paskan maku suuhun, voisin jo luovuttaa, vetäytyä, jopa syrjäytyä ihan rauhassa, eipä tarvitsisi herätä joka hemmetin yö vaivaan ja kipuun, jota nämä duunarihommat on mulle aiheuttanut, ja joihin en saa mitään sairausajan palkkaa, koska teen keikkatyötä.