Mitä minulle on tapahtumassa

Olen nyt sanoisinko parin kuukauden ajan miettinyt elämää, elämän tarkoitusta ja merkitystä.
Minulla on kaikki oikeastaan hyvin: olen terve, minulla on upea miesystävä ollut vuoden ajan, suhteeni vanhempiini ja ystäviin ovat kunnossa, minulla on paljon rakkaita läheisiä ympärilläni. Minulla on työ jossa viihdyn, valmistuin ammattiini muutamia vuosia sitten. On oma, hieno asunto ja koira sekä auto. Matkustelen silloin tällöin. Ulkonäöllisesti olen tyytyväinen itseeni.
Minua on alkanut ahdistamaan, kun ajattelen, että mikä merkitys tällä kaikella on. Etenkin töissä tulee tällainen tunne, kun joka päivä sinne menen tekemään ns samat asiat. Välillä tuntuu, että en kestä olla enää hetkeäkään töissä tai turhaudun niin pahasti että en osaa kontrolloida itseäni. Vaikka itse työssä, työpaikassa tai työkavereissa ei mitään moitittavaa ole! Olen neitsyt, luonteelleni on tyypillistä kontrollinhalu, järjestelmällisyys, jonkinlainen sulkeutuneisuus ja olen itsekriittinen. Mietin paljon ja olen aina miettinyt että mitä muut minusta ajattelevat.
Yhden kerran muutama viikko sitten sain jopa paniikkikohtauksen ensimmäistä kertaa elämässäni: olin mieheni kanssa kahvilla ja yhtäkkiä en voinut ajatella muuta kuin mieheni entistä tyttöystävää (jota en edes tunne eikä minulla ole mitään häntä vastaan, erostaki on jo vuosia...) ja päässäni pyöri vain hänen nimensä kokoajan (vaikea selittää) niin että tuntui että oksennan ja sekoan kohta. Menin vessaan ja kohtaus rauhottui ja meni ohi, kun hengittelin rauhallisesti.
Välillä ajattelen esimerkiksi jumppatunnilla, että vielä 20 minuuttia, jos en kestä ja minuutit menevät hitaasti, lähden pois tunnilta. Tuntuu, että onko millään mitään merkitystä. Pelkään, että aika kuluu juurikin vaikka jumpassa tai töissä niin hitaasti, että en kestä sitä. Välillä ihan kotonakin telkkaria katsellessa.
Tiedän että elämässä tulee hyviä ja huonompia hetkiä, enkä todellakaan halua mitään mielialalääkkeitä vaan uskon että ajatuksilla pystyn tätäkin muuttamaan. Tämä on vaan niin järjetöntä koska tiedostan että elämässäni on juuri nyt kaikki mitä haluan, mutta silti ajattelen näin älyttömiä asioita. Muilla samanlaisia kokemuksia?