Rakkauden tunteesta...
olen naimisissa miehen kanssa, joka on minulle hyvä ja sopiva. Suhde syntyi aikoinaan nopeasti, hän oli aktiivinen osapuoli ja tunteissaan varma, minä epäröin mutta tempauduin mukaan, halusin kovasti turvallisen perheen. Mitään rajua rakastumista ei puoleltani ollut, vaan enemmän rauhallista hyvää oloa. kaikki on muuten oikein hyvin, mutta kaipaan kyllä kihelmöivää rakkauden tunnetta mukaan, jotta jaksaisin arjen, kahden pienen lapsen hoidon - hetkittäin hiipii mieleen, että teinkö sittenkään oikein, rakastanko sittenkään. Haluan rakastaa ja tuntea rakastavani. Neuvoja?
Kommentit (8)
Omaankin mieheensä voi rakastua uudestaan ja uudestaan ja uudestaan. Järjestä teille erityisiä yhteisiä hetkiä, paljon hellyyttä ja naurua, niin takuulla alkaa kihelmöidä.
Kihelmöivästä rakkaudensta minulle tulee mielikuva, että siihen sekoittuu hieman epävarmuutta ja ehkä epätoivoakin tai jotain muita tunteita. Rakkauden huumavaihehan menee ohi parissa vuodessa, sen jälkeen alkaa parhaimmassa tapauksessa kumppanuuden aika - tai etääntyminen/valtataistelut tms.
tapaamisemme alkuajoilta, ja tajusin että enemmän kuin rakastunut itse (toki sitäkin), mutta ennenkaikkea olin onnellinen siitä, että joku rakasti (ja rakastaa) _minua_, ja sehän tuntui turvalliselta - että toinen rakastaa enemmän kuin itse! Mies on ensimmäinen oikea suhteeni, vaikka olin jo yli 30-v. Olemme olleet yhdessä 5 vuotta.
Nyt tuli vastaan muinainen ihastus, joka aikoinaan todella " kihelmöitti" mutta emme koskaan oikestaan olleet suhteessa (ystäviä vain)- ja taas yllätin itseni murehtimasta sitä, eikö tämä mies saa minua kunnolla syttymään. Tämä mies riittää minulle kaikin tavoin muuten, mutta... Ja helppoahan se on verrata vanhaan haavekuvaan, jota ei kunnolla testattu.
Missään tapauksessa en halua vaihtaa miestä, päinvastoin, haluaisin ettei minulla ole riskiä ihastua toiseen, haluan että tunnen voimakkaimmin häntä kohtaan.
Jos et hyvässä parisuhteessa jaksa pienten lasten hoitoa niin miksi se olisi sen parempaa yksinhuoltajanakaan. Ei se ole sanottu että lempi alkaa heti leiskua kuumana kun luopuu hyvästä miehestä. Minusta sitä korostetaan liikaa että rakkaus on tunne. Rakkaus on ennen kaikkea halua olla yhdessä ja päätös olla toiselle hyvä. Ei sen tarvitse koko ajan tuntua mitenkään erikoiselta. Pienten lasten kanssa räiskyvä romantiikka jää väkisinkin vähän vähemmälle.
ihastua johonkin vieraaseen. Eihän ihastumista voi välttää, jos kohtaat miellyttävän ja mukavan ihmisen, jonka kanssa juttu luistaa. Kuten 4:n mainitsi tunteisiin voi vaikuttaa. Voit todeta ihastuneesi, mutta et tee asialle mitään ja annat tunteen hiipua. Usein ihmiset ihastuvat ja saman tien rakastuvat, jos saavat vastakaikua toiselta osapuolelta. Eivät ne välttämättä rakastu uutteen ihmiseen, vaan rakkauden tunteeseen, kihelmöintiin ja jännitykseen. Arki on kuitenkin samanlaista oli kumppani kuka tahansa ja kihelmöintiä vaikka roppakaupalla, niin lapset on hoidettava, pyykit ja astiat pestävä, ruoka laitettava ja koti siivottava. Kaikki tuo hoituu varmasti paremmin tasaisessa onnellisuuden tilassa, kuin vasta rakastuneen kihelmöinnissä.
Jos sinä tahdot olla miehesi kanssa, ei mikään ihastuksesi tule koskaan liittoanne rikkomaan.
yhteistä aikaa on aivan liian vähän ja arki syö vähätkin (positiiviset) tunteet. Ehkä resepti on yksinkertainen: lisää aikaa ja hellittelyä, jospa lempi siitä leiskuaisi ...
ap
aika arkistaa ja ihan samat fiilikset on täälläkin. Jokin pieni huomionosoitus miehen suunnalta voisi olla paikallaan.