Hiprakassa ja morkkis kohta...

Päätinpä sitten avata vielä kolmannenkin siideripullon, vaikka yleensä en juo toistakaan. Säälittävää ehkä, mutta onpa ihanaa olla pienessä hiprakassa! Elämä soljuu huoletta ja rakkauden täyttämänä ja kaikki on muutenkin hyvin, mutta joku mystinen aukko kai sitten on. Ei sitä saisi paikata alkoholilla, etenkin kun lapset nukkuu kotona (mieheni tuijottaa selvinpäin telkkaria), tiedän, mutta tulipa tehtyä. Nolottaa, mutta varmaan vasta huomenna älyän potea morkkista ;)



Säälittävää kirjoitella av:lle tähän aikaan lauantai-illasta hiprakassa, kun en ole vastaavassa olotilassa ollut koskaan edes raflassa lauantai-iltaisin sinkkuna... Kohtalotovereita? Äh, tämä ei toistu. Olenpa tylsä ihminen, mutta hyvä ennemmin niin kuin että olisin vastuuton ja ihan pihalla elämästäni.