Lue keskustelun säännöt.
Mentin tänään rakkaan lapseni enkä varmaan koskaan pääse surun yli :'(
19.03.2017 |
Lapsellani oli pitkäaikaissairaus, jota hän ei enää jaksanut. Jätti jälkeensä lapun, jossa luki hänen häpeävän itseään liikaa ja että sairaus hoidettavana vei kaikki voimat. Ei koskaan hyväksynyt sairauttaa eikä itseään. Miten en äitinä huomannut mitään? En voi uskoa tätä kauhuutta todeksi. :'(
Kommentit (21)
Olen pahoillani. Voimia, toivottavasti saat tukea läheisiltäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi näin sairaita provoja? Ei oikeasti juuri lapsensa menettänyt ryntää tänne asiasta kertomaan.
Olen todella pahoillani. Paljon voimia sinulle ja muulle perheellesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen hyvin pahoillani. Iso halaus ja voimia. Jaksamista paljon sinulle.
Vierailija kirjoitti:
Miksi näin sairaita provoja? Ei oikeasti juuri lapsensa menettänyt ryntää tänne asiasta kertomaan.
Ei sitä voi tietää, monella lapsensa menettäneenä tarve puhua/kirjoittaa. Anonyymina voi olla helpointa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi näin sairaita provoja? Ei oikeasti juuri lapsensa menettänyt ryntää tänne asiasta kertomaan.
Kasvatin lapsen yksinhuoltajana, minulla ei ole enää ketään. Lapsen isä häipyi, kun lapsi oli pieni ja sairastui. Olen surun murtama. :'(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi näin sairaita provoja? Ei oikeasti juuri lapsensa menettänyt ryntää tänne asiasta kertomaan.
Ei sitä voi tietää, monella lapsensa menettäneenä tarve puhua/kirjoittaa. Anonyymina voi olla helpointa.
No ei ole paljon aikaa kun täällä oli hyvin hyvin samanlainen aloitus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi näin sairaita provoja? Ei oikeasti juuri lapsensa menettänyt ryntää tänne asiasta kertomaan.
Kasvatin lapsen yksinhuoltajana, minulla ei ole enää ketään. Lapsen isä häipyi, kun lapsi oli pieni ja sairastui. Olen surun murtama. :'(
Kriisiapua saat varmasti ja tehokkaampaa kuin tämä palsta.
Kiitos kaikille! Istun yksin pimeässä olohuoneessa ja suren lastani. En kestä todellisuutta, joten tartuin pulloon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
*Suuret osanotot * varmasti niin kauheaa. *Halaus! *
Provo. Idioottimaista kirjoittaa provoja näin vakavasta aiheesta.
Tämä on se sama joka vietiin "pakkohoitoon" ...
Kyllä itsekin olisin 1980-luvulla, kun lapseni menetin, kirjoitellut anonyymisti tuskaani nettiin, jos silloin av-palsta olisi ollut olemassa. Voimia ja jaksamista.
Vierailija kirjoitti:
Provo. Idioottimaista kirjoittaa provoja näin vakavasta aiheesta.
Tämä on se sama joka vietiin "pakkohoitoon" ...
En ole koskaan ollut "pakkohoidossa" enkä ole aiemmin menettänyt lasta. Menetin ainoani tänään. Eikö minulla ole oikeus surra lastani?
Otan osaa. :(