Lapset käyttävät sanaa "minä". Onko tavallista?
Itse olen lapsenakin puhunut aina mä, mun, sä, sun, se, sen ja puhun niin yhäkin.
Lapseni ovat 5 ja 8v ja puhuvat aina minä, minun, minulla, sinä, hän. Myös keskenään ja kavereiden kanssa. Muutenkin puhe on hyvin kirjakielimäistä.
Omaan korvaani se kuulostaa tosi omituiselta kun en ole koskaan puhunut kirjakieltä.
Onko tämä nykyaikaa? Eroina omaan lapsuuteeni on lasten käymä varhaiskasvatus sekä asuminen turun seudulla. Itse olen pk-seudulta enkä ollut tarhassa.
Ihan outo fiilis :O
Kommentit (15)
Turun seudulle tyypillistä, ei hätää!
Tarhassa oppii oikeaa kieltä ja hyvä niin
Itselläni kyllä särähtää aina korvaan kun pieni lapsi puhuu mä-, sä-kieltä, yhtä rumankuuloista kuin kiroilukin.
Vierailija kirjoitti:
Itselläni kyllä särähtää aina korvaan kun pieni lapsi puhuu mä-, sä-kieltä, yhtä rumankuuloista kuin kiroilukin.
Varmaan mie ja sie on myös mielestäsi kiroiluun verrattavaa.
Mäkin puhuin kans lapsena kirjakieltä. Se auttaa hahmottamaan kieltä ennen kuin puhe muuttuu puhekieliseksi. On siis normaalia ja hyvä asia. Auttaa kielitajussa.
Voi teitä raukkoja jos kirjakieltä koitatte puhua lastenne kanssa. Hyvä yleiskieli on aivan eri asia kuin kirjakieli. Kirjakieli puhuttuna on vain kömpelöä ja noloa.
Olen kuullut näitä kirjakelisiä vanhempia ja se jos mikä tuntuu teennäiseltä. Kyllä lapsi oppii kielen nyanssit kirjallisuudesta, puheessa voi käyttä sitten yleiskieltä tai murretta, mitä nyt itse tykkääkin. Mutta - lue lapselle paljon! Siinä se kirjakieli tulee luonnostaan, ei teennäisesti.
Kyllä siellä koulussa opitaan jossain vaiheessa, että hanuri on myös soitin.
Olen aina käyttänyt sanoja kuten "minä". Lapsena me oli myö. En puhu täyttä yleiskieltä nykyäänkään. Voin sanoa esim "Mennäänkö me", se särähtää usein korvaani. Muiden sanavalinnat eivät herätä huomiota. Itseltäni vaadin hyvän kuuloisten sanojen käyttöä. En uskalla muuttaa puhettani paremmaksi, koska se on herättänyt puolisoni kanssa keskustelua liian usein.
Ensimmäisissä keskusteluissa hän sanoi puhetyylini herättävän huomiota tällaisessa aika pienessä kaupungissa. Nykyisin saattaa kritisoida sanomalla "Muuttuipa tuo sun puhe", jos sanon lauseen täydellisesti kieliopin mukaisesti.
Minäkäsitykseeni sopisi se, että puheeni muistuttaisi enemmän kirjakieltä. Mutta on todella vaikeaa häpeän vuoksi alkaa käyttää muotoa "menisimmekö me".
Lapsille on tyypillistä käyttää kirjakieltä alkuun. Kun ikää tulee lisää, puhekieli valtaa enemmän alaa sanavarastoissamme. Itsekin puhuin lapsena kirjakieltä.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä siellä koulussa opitaan jossain vaiheessa, että hanuri on myös soitin.
Opitaan ehkä myös sanat 'harmonikka' ja 'haitari' ja että niiden soittaminen voi olla ihan oikea ammattimuusikon työ ja ammatti ja aina esittäjän taidoista riippuen hyvin arvostettukin sellainen ...ja että kun on esim. sellainen ammatti,voi ihmisten huomion kiinnittää ja päästä ihmisten tietoisuuteen muullakin ja positiivisemmillakin tavoilla kuin alatyylisillä ilmaisuilla ja huuteluilla (kun ei muuhun sen saamiseksi pysty)
On normaalia.