Miten toimia jos oma äiti suhtautuu vihamielisesti?

Pidä etäisyyttä. MIkä pakko edes on kaveerata ylipäätään kenekään kanssa, joka suhtautuu vihamielisesti.

Riippuu siitä, minkä ikäsiä olette.

Asia ahdistaa minua niin, etten pysty keskittymään elämääni.

ap

Ollaan aikuisia, minä 25,äiti 60.

Hän sanoo, että minun murrosikäni oli niin rankka, että se vaikuttaa. Siitä on nyt kohta 12 vuotta aikaa. Minä olen yrittänyt hieroa sopua. Hänkin sanoo että kaikki ok, mutta käytös viestii minusta muuta.

ap

Äitisi voi olla sairas. Oma äitini on skitsofreenikko, joka sairastui 65 vuotiaana (ei todellakaan ole sairaus johon sairastutaan pelkästään nuorella aikuisiällä). Hänen sairauteensa kuuluu voimakkaana tuo vihamielisyys.

up

Jaa-a. Paha sanoa, kun ei tiedä tarkemmin.

1) onko vikaa myös sinussa? Pitäisikö ehkä yrittää tunnustaa omat mokansa ja pyrkiä korjaamaan käytöstä äitiä kohtaan? Aina se vika EI ole vain äidissä, vaikka palstatotuus tuntuu niin tulkitsevan. Yleensä vikaa on molemmissa.

2) Reagoitko ja ylitulkitsetko itse? Ehkä äitisi ei suhtaudu vihamielisesti, vaan sinä ylitulkitset vaikkapa omien mielenterveyden ongelmiesi takia. Siinä kannattaa hakea psykiatrista apua.

3) Onko äiti ihan terve? Ehkä hänellä on työstämättömiä traumoja tai masennusta. Voit toki ehdottaa hänelle terapiaa, mutta ehdotuksesti tuskin johtaa mihinkään, jos äidillä itsellään ei ole tunnetta, että pitäisi hakea apua.

4) Onko äitisi aina ollut jotenkin etäinen ja kylmä? Jos on, kannattanee vain hakea etäisyyttä. Et voi äidillesi mitään, eikä kannata tärvellä omaa itsetuntoa pysyttelemällä sellaisen ihmisen vaikutuspiirissä.

Alkava muistisairaus voi tehdä tuommoista. Seuraapa äitiäsi vielä.

Vierailija kirjoitti:

Jaa-a. Paha sanoa, kun ei tiedä tarkemmin.

1) onko vikaa myös sinussa? Pitäisikö ehkä yrittää tunnustaa omat mokansa ja pyrkiä korjaamaan käytöstä äitiä kohtaan? Aina se vika EI ole vain äidissä, vaikka palstatotuus tuntuu niin tulkitsevan. Yleensä vikaa on molemmissa.

2) Reagoitko ja ylitulkitsetko itse? Ehkä äitisi ei suhtaudu vihamielisesti, vaan sinä ylitulkitset vaikkapa omien mielenterveyden ongelmiesi takia. Siinä kannattaa hakea psykiatrista apua.

3) Onko äiti ihan terve? Ehkä hänellä on työstämättömiä traumoja tai masennusta. Voit toki ehdottaa hänelle terapiaa, mutta ehdotuksesti tuskin johtaa mihinkään, jos äidillä itsellään ei ole tunnetta, että pitäisi hakea apua.

4) Onko äitisi aina ollut jotenkin etäinen ja kylmä? Jos on, kannattanee vain hakea etäisyyttä. Et voi äidillesi mitään, eikä kannata tärvellä omaa itsetuntoa pysyttelemällä sellaisen ihmisen vaikutuspiirissä.

1) Vikaa on myös minussa, ja olen pyrkinyt korjaamaan käytöstäni. Mutta lähes joka kerta, kun häntä näen, ahdistaa kun ei tiedä milloin hän loukkaantuu  ja räjähtää. Olen koko ajan tarkkailijan ja myötäilijän roolissa, tai teeskentelijän roolissa tai mun pitäisi olla. Jos en, jos sanon jotain suoraan, on sota valmis.

2) Tämä on myös mahdollista, olen hakemassa apua kun tämä asia ahdistaa niin paljon. Muissa ihmissuhteissa menee tavallisen hyvin.

3) En tiedä.

4)  Ei, vain vihamielinen

ap

up

nostan vielä

Jätä se sika!!

Jos ei itse tiedä, mikä saa toisen loukkaantumaan ja räjähtämään, niin vaikeahan mitään on lähteä korjaamaan. Vika on siinä osapuolessa, joka räjähtelee aina, kun toinen ei myötäile.

Jos se toinen osapuoli on perheenjäsen, tilanne on hankala, mutta silti minusta on tärkeää säilyttää välit. Tapaamisia harvakseltaan ja lyhyitä aikoja kerrallaan. Se olisi ehkä molempien etu.

Joskushan ikääntyvällä alkava muistisairaus voi oireilla mielialojen vaihtelulla ja räjähdysalttiudella. Ei kai se todennäköinen selitys ole, mutta fyysiset syyt kannattaa aina huomioida yhtenä vaihtoehtona.