Yhtäkkiä iski kauhea kaipuu teini-ikään , eikä edes mihinkään rymybileisiin vaan..

Ennen oli kaikki paremmin, tai ainakin hiukan toisin...

Sulla oli hyvä lapsuus.

Muistan kun itseä pelotti, mikä kotona odottaa. Lapsuus ja nuoruus oli ainoastaan ahdistavaa aikaa. Onnea olen tuntenut vasta aikuisiällä.

Eikä silloin tarvinnut panikoida oliko uusin kuva instanssa saanut tykkäyksiä vai ei, tai oliko joku laittanut jonkin nolon jutun (sanallinen kuvaus tai video) koulusta YouTubeen tai Faceen.

äidin tekemät vappumunkit odottamassa, leikit perheemme mäyräkoiran kanssa pihalla ja tappelu veljen kanssa Aku Ankasta.. no nyt on mullakin ikävä! 

Mulla tulee aina näin keväisin haikea olo ja kaipuu teini-ikään.

Minun arkea.<3 Töiden jälkeen kotiin(josta pidän enemmän kuin peruskoulusta), miehen tekemää hyvää ruokaa, lepoa ja rakastelua. Onnea on kahden aikuisen välinen parisuhde.

N40

Minäkin kaipaan juuri tuollaisia tavallisia asioita teini-iästä. Siskon kanssa kotiin tultuamme joimme kaakaota ja luimme Aku Ankkoja. Ja söimme valkoista paahdettua paahtoleipää hyvällä omallatunnolla, silloin ei ollut vielä hiilari- ja gluteenitietoisuutta. Välipalan jälkeen makoilimme jomman kumman huoneessa sängyllä tekemässä läksyjä, juoruilemassa ja katsomassa tvtä. Voice-kanavalta tuli silloin uusimmat musiikkivideot. Älypuhelimia ei vielä ollut, mutta Irc-Galleriassa kävimme päivittäin stalkkaamassa tuttuja.

Vierailija kirjoitti:

Eikä silloin tarvinnut panikoida oliko uusin kuva instanssa saanut tykkäyksiä vai ei, tai oliko joku laittanut jonkin nolon jutun (sanallinen kuvaus tai video) koulusta YouTubeen tai Faceen.

Eihän tuollaisia tarvitse panikoida vieläkään. Jos ei ole instaa, eikä facea ja kannattaa käyttäytyä niin, ettei kukaan pysty kuvaileen mitään noloa youtubeen.

Joo, koulun jälkeen bänditreeneihin, joissa joskus saatiin jotain hyvää aikaiseksi. Se oli mukavaa aikaa silloin 80-luvulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikä silloin tarvinnut panikoida oliko uusin kuva instanssa saanut tykkäyksiä vai ei, tai oliko joku laittanut jonkin nolon jutun (sanallinen kuvaus tai video) koulusta YouTubeen tai Faceen.

Eihän tuollaisia tarvitse panikoida vieläkään. Jos ei ole instaa, eikä facea ja kannattaa käyttäytyä niin, ettei kukaan pysty kuvaileen mitään noloa youtubeen.

Ei tarvitse edes tehdä mitään noloa, riittää että liukastuu hiekoittamattomalla jalkakäytävällä niin joku neropatti ottaa videon kun pyrkii jaloilleen ja pistää youtubeen pilkkakommenttien kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Minäkin kaipaan juuri tuollaisia tavallisia asioita teini-iästä. Siskon kanssa kotiin tultuamme joimme kaakaota ja luimme Aku Ankkoja. Ja söimme valkoista paahdettua paahtoleipää hyvällä omallatunnolla, silloin ei ollut vielä hiilari- ja gluteenitietoisuutta. Välipalan jälkeen makoilimme jomman kumman huoneessa sängyllä tekemässä läksyjä, juoruilemassa ja katsomassa tvtä. Voice-kanavalta tuli silloin uusimmat musiikkivideot. Älypuhelimia ei vielä ollut, mutta Irc-Galleriassa kävimme päivittäin stalkkaamassa tuttuja.

Ei ole järisyttävät nostalgiat tuossa jos on ollut jo voice-kanavat ja irc-galleriat jo käytössä. lolololol

Vierailija kirjoitti:

Minun arkea.<3 Töiden jälkeen kotiin(josta pidän enemmän kuin peruskoulusta), miehen tekemää hyvää ruokaa, lepoa ja rakastelua. Onnea on kahden aikuisen välinen parisuhde.

N40

Jotenkin taas kertoo, mihin nämä " tälläiset" naiset ovat kehitykseltään jääneet. Kiitos! ;)

N- o- l- o- o!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin kaipaan juuri tuollaisia tavallisia asioita teini-iästä. Siskon kanssa kotiin tultuamme joimme kaakaota ja luimme Aku Ankkoja. Ja söimme valkoista paahdettua paahtoleipää hyvällä omallatunnolla, silloin ei ollut vielä hiilari- ja gluteenitietoisuutta. Välipalan jälkeen makoilimme jomman kumman huoneessa sängyllä tekemässä läksyjä, juoruilemassa ja katsomassa tvtä. Voice-kanavalta tuli silloin uusimmat musiikkivideot. Älypuhelimia ei vielä ollut, mutta Irc-Galleriassa kävimme päivittäin stalkkaamassa tuttuja.

Ei ole järisyttävät nostalgiat tuossa jos on ollut jo voice-kanavat ja irc-galleriat jo käytössä. lolololol

No on siitä yli kymmenen vuotta aikaa, mikä on oman elämäni mittapuulla kohtalaisen pitkä aika. Voin mielestäni ainakin tarkastella omaa teini-ikääni menneenä ajanjaksona. Se ei näin kymmenen vuoden jälkeen ole enää niin lähellä, että sen tarkasteleminen aikakautena olisi hankalaa. Toisin kuin vaikkapa parin vuoden aikaisten tapahtumien, jotka tuntuvat yhä "nykyajalta", mutta jossain vaiheessa tulen varmasti kykenemään erottelemaan juuri tuolle ajankohdalle ominaisia piirteitä, ja näkemään selvemmin, millaista oli elämä vuonna 2015 verrattuna kulloiseenkin nykyhetkeen. Omasta mielestäni nykyaika ja erityisesti nykyteinien elämä on hyvin erilaista kuin oma teini-ikäni, suurimpana muutoksena nimenomaan somen REAALIAIKAISUUS ja läsnäolo kaikkialla (sen sijaan, että koulun jälkeen mentiin tunniksi tietokoneen ääreen istumaan). Mutta varmasti on ihmisiä, joiden teini-iästä on vieläkin kauemman kuin omastani, sitä en epäile. Ajattelin, että tässä ketjussa olisi yleisesti ottaen teini-iän muistelua, joka on mielestäni tietyllä tavalla ajaton aihe. Teini-ikään liittyy useimmilla niin paljon ristiriitaisia ja suuria tunteita, epävarmuutta, ja miltei kenen tahansa suusta "kaipaan teini-ikää" herättää varmasti ajatuksia, oli kyseessä minkä ikäinen ihminen vain.