18 vuotias ja raskaana
Olen 18 vuotias tyttö ja olen raskaana. Olen seurustellut poikaystäväni kanssa puolitoista vuotta ja olemme olleet kihloissa noin puolivuotta. Olemme yhdessä iloisia tulevasta vauvasta ja olemme valmiita kantamaan vastuuta ja huolehtimaan hänestä. Opiskelen lähihoitajaksi ja minulla alkaisi syksyllä viimeinen opiskeluvuosi, opiskeluni venyisi neljään vuoteen joka ei haittaisi koska saisin lisä aikaa opiskella ja valmistua rauhassa. Äidille kerroin raskaudesta ja hän oli pettynyt ja surullinen, hän sanoi että minun pitäisi tehdä abortti. Minä olen miettinyt raskautta ja tulevaisuutta hyvin tarkasti ja olen tehnyt päätöksen ja jatkaa raskautta. Nyt minun pitäisi kertoa isälle ja muulle perheelle asiasta ja se pelottaa koska isäni reagoi asioihin todella suuresti. Onko teillä kokemuksia tämmöisistä asioista.
Kommentit (4)
Maailma ei kaadu lapsensaantiin, kunhan pidät tarkasti huolta siitä, että ennen seuraavaa lasta valmistut ja saat töitä. Eli hoida ehkäisy huolella. Muista se. Sinun pitää pystyä huolehtimaan sekä henkisesti, taloudellisesti että fyysisesti lapsistasi, eikä vääntää niitä maailmaan ruusunpunaiset lasit silmillä. Älä vahingossakaan saata itseäsi tilanteeseen, jossa olet kahden lapsen yh vailla koulutusta. Sen verran olen lasten kanssa ollut, että opiskelu käy silloin hyvin vaikeaksi, jos ne pyörii nilkoissa, kun pitäisi lukea tai on vaikka koliikkipommi tai sairas lapsi. Lapsi on varsinkin alle 5 veenä täysi työnantaja!
Parisuhdekaan ei sinun ikäisillä välttämättä kestä, joten ymmärrän kyllä äitisi näkökantaa ja pelästystä menetetystä nuoruudesta, vaikkakaan en jaa sitä. Enoni meni 22 veenä naimisiin ja yhä ovat. (Eno nyt 53 v.) Tätini sai lapsen 17-veenä, ihan täyspäinen serkkupoika ja isäihminen siitä tuli.
Mutta en tunne sinua ihmisenä ja vastuunkatokykyäsi. Vastuunkanto tarkoittaa myös sitä, että on rahaa lähteä taksilla lääkäriin keskellä yötä lapsen kanssa ja varaa ostaa kumpparit ja haalarit ja kaikkea mitä lapsi tarvitsee, vaikkakin kirpputorilta saa paljon, mutta ei kaikkea. Vastuuta kasvatuksesta, samoja linjoja kasvatuksessa lapsen isän kanssa ja sitä, että lapsi menee ensin ja oma napa vasta sitten. Yhteisestä ajasta tulee myös hyvin tiukkaa.
Lapsi ei ole söpö kotileikki, joka laitetaan hyllylle, kun ei enää huvita. Valitettavasti miehet tekevät näin liiankin usein. Pahoittelen raakoja sanojani, mutta toisaalta ymmärrän äitisi huoltakin...
N 47 v (juu, enoon 6 vuoden ikäero) ja 4 lasta itselläni.
Puolitoista vuotta seurustelua ja nyt jo lapsi? Ikää vasta 18? ja se perus kuvitelma, että lähihoitajaksi työllistyy heti kaikki.
Haistan provon.
Minulla ei ole lasta, mutta tiedän tapauksia tuttavapiiristä missä 17v lapsen saanut veti elämän ranttaliksi ja lapsi joutui huostaan. Tiedän myös tapauksia jossa teiniäiti on kasvattanut hyvin lastaan ja ottanut vastuun siitä. Mieti pystytkö kasvattamaan lasta ja haluatko että nuoruutesi menee lapsen kasvattamiseen. Uskon että lapsi antaa sinulle paljon, mutta samalla tuo vastuuta. Tsempit opiskeluihin t. Juuri valmistunut lh 19v.
Olet aikuinen ja päätös on sinun ja poikaystäväsi.
Mieti omia tuntemuksiasi ja mahdollisuuksia kasvattaa lapsi. Unohda vanhempasi. Asia ei heille kuulu.