Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Millaista uskovaisten elämä on?
15.03.2017 |
Esim. kristittyjen, jotka eivät ole vain "tapakristittyjä"? Tai lestadiolaisten? Tai Jehovan todistajien? Millaista perhe-elämä on? Entä sinkkujen? Miten usko näkyy arjessa? Kysyn silkasta mielenkiinnosta. :) Näkemyksiä tuntuu olevan monenlaisia.
Kommentit (50)
Hieman joskus jopa kadehdin helluntailaisen tätini uskoa. Hän on kokenut elämässään kovinkin rankkoja asioita, mutta silti elämänusko on loppumaton, hän ajattelee aina hyvää kaikista ja kaikella on tarkoituksensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Usko ei näy mitenkään konkreettisesti elämässäni ja arjessani, vain ajatuksissani. Toki myös hieman ehkä käyttäytymisessäni. Pyrin kohtelemaan muita hyvin, mutta niin varmasti moni uskonnotonkin. - Kristitty
Ankeaa ja irti todellisuudesta.Ei ole olemassa toista elämää on vai tää.
Täällä myös ex-lestadiolainen. Jätin lahkon 18-vuotiaana. Se kertoo kaiken tarpeellisen.
Aamulla heräsin ja söin puuroa, munakkaan ja join kahvia. Sitten kävin töissä. Kotimatkalla törmäsin pariin tuttuun ja vaihdettiin kuulumisia. Tulin kotiin, tein ruokaa ja odotin miestä kotiin ja sitten syötiin yhdessä. Aika normaalina pitäisin tätäkin päivääni uskovaisena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen sellainen peruskristitty. Elämä on turvallista ja elämään luottavaista, voi turvata Jumalaan jokaisessa asiassa. Vaikeinakin aikoina on sellainen tunne, että Jumala kyllä pitää huolta. Näen Jumalan rakastavana ja lempeänä ja kuitenkin rajoja asettavana.
Näkyy tai kuuluu jossain määrin siinä, millaisista asioista kirjoitan ja puhun. Näkyy siinä, millaisia valintoja teen median suhteen, millaisilla sivustoilla käyn / en käy. Yritän elää Jeesusta seuraten. Kuuntelen hengellistä musiikkia...
Ei toisaalta mitään radikaalisti tavallisuudesta poikkeavaa. Normaalisti olen iloinen, rauhallinen ja hyväntuulinen – ennen kuin tulin uskoon mielialani oli riippuvaisempi arjen vaihtelevista tilanteista ja poukkoili sinne tänne. Uskovaisena olen tasapainoisempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Usko ei näy mitenkään konkreettisesti elämässäni ja arjessani, vain ajatuksissani. Toki myös hieman ehkä käyttäytymisessäni. Pyrin kohtelemaan muita hyvin, mutta niin varmasti moni uskonnotonkin. - Kristitty
Minä olen ymmärtänyt niin, että sen pitäisi juurikin konkreettisesti näkyä, että sillä on merkitystä. Minulla se kai tulee myös esiin toivottavasri juurikin tuona, että koittaa miettiä vähän toistenkin etua joskus, eikä lähinnä omaa, kuten aiemmin tein.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Usko ei näy mitenkään konkreettisesti elämässäni ja arjessani, vain ajatuksissani. Toki myös hieman ehkä käyttäytymisessäni. Pyrin kohtelemaan muita hyvin, mutta niin varmasti moni uskonnotonkin. - Kristitty
Minä olen ymmärtänyt niin, että sen pitäisi juurikin konkreettisesti näkyä, että sillä on merkitystä. Minulla se kai tulee myös esiin toivottavasri juurikin tuona, että koittaa miettiä vähän toistenkin etua joskus, eikä lähinnä omaa, kuten aiemmin tein.
En usko, että olette oikeita uskovaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Usko ei näy mitenkään konkreettisesti elämässäni ja arjessani, vain ajatuksissani. Toki myös hieman ehkä käyttäytymisessäni. Pyrin kohtelemaan muita hyvin, mutta niin varmasti moni uskonnotonkin. - Kristitty
Minä olen ymmärtänyt niin, että sen pitäisi juurikin konkreettisesti näkyä, että sillä on merkitystä. Minulla se kai tulee myös esiin toivottavasri juurikin tuona, että koittaa miettiä vähän toistenkin etua joskus, eikä lähinnä omaa, kuten aiemmin tein.
En usko, että olette oikeita uskovaisia.
Noh, eipä se sinun mielipiteestäsi riipukaan. Siunausta sinulle.
En osaa tapa kristittynä tarkkaan vastata, kovinkaan yleistävästi, muuta kuin sen, mitä olen ollut itse havaisevinani. Monella minun tuntemallani uskovaisella tuntuu olevan verraten vahva luottamus siihen, että elämä itsessään kantaa hyvin paljon ja, että kaikella on tarkoituksensa, Jumala -tai vain elämä vain tosinaan koettelee, mutta "luoja kyllä pitää huolen luomistaan" .
Olen hyvin vähän törmännyt uskovaisiin, joilla olisi hirmuinen tarve käännyttää tai syyllistää muita ("syntisiä"). Luottaessaan elämän kantavan -vaikeuksista huolimatta-, ei kuitenkaan tarkoita, että he olisivat samalla esimerkiksi kovin fatalisteja, eli uskoisivat, että kaikki tapahtuu kuin itsestään. Sen sijaan moni on hyvinkin ahkera ja aikaansaava.
Olen seuraavan kertonut aiemminkin mutta itse esimerkiksi ihailen suuresti uskovaisia nuoria perheen vanhempia, jotka elävät "jo" opiskeluvaiheessa verraten perhekeskeistä, etten sanoisi keskiluokkaista elämää - Toki taloudellisesti varmasti tiukemmin kuin jos yliopisto-opintojen asemasta voisi enempi keskittyä elannon hankkimiseen.
Mutta yhdenkään en muista valittaneen esim. opintotuen pienuudesta. Tai siitä, että kuinka lapsiperheillä on ni-in rankkaa. Lapisen saamiseen "jo" opiskeluaikana suhtautuvat jotenkin luontevasti; tekemättä martyyria itsestään heidän vaarjolla.
Eivät he tuputa uskontoaan muille. Enemmän se näkyy, kuten sanottu nöyryytenä elämän haasteita kohtaan. Tai siinä, että perheissä vietetään aikaa yhdessä lasten kanssa (-siinä, missä moni muu opiskelija bilettää ja "hakee" sitä omaa paikkaansa) Uskonto tulee ehkä eniten esiin usein myös melko pienissä asioissa, kuten että koko perhe saattaa lukea ruokarukouksen tai iltarukouksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kivaa :)
T: reilu 20 -vuotias Jehovan todistaja
Pakko vielä huomauttaa, että Jehovan todistajat ovat kristittyjä :)
T: 13
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tavallista. Käyn töissä, laitan ruokaa, siivoan, tankkaan auton :)
Usko näkyy käytöksessäni, siinä mitä ja miten puhun, olen positiivinen, pyrin huomiomaan muut, olemaan kohtelias...
Minäkin väsyn, mutta en halua purkaa väsymystäni muihin ihmisiin.
Luen Raamattua, rukoilen, käyn hengellisissä tilaisuuksissa, kuuntelen hengellistä musiikkia
muun musiikin lisäksi.
On paljon asioita, jotka eivät ole rakentavia ja joita haluan välttää. Esim. jotkut tv ohjelmat, osa kirjallisuudesta, porno, netissä myös paljon sellaista materiaalia.
On sisäinen rauha ja luottamus siihen, että Taivaan Isä pitää huolen ja on mukana elämäni asioissa. Mikään ei tapahdu Hänen sallimatta.
Normaali arkea elämme mutta saan erilaisista asioista ilon elämässä kuin ennen uskoa. Uskoon tulin 22- vuotiaana. Nyt elän kiireistä lapsiperhearkea ja usko näkyy siinä lasten kanssa iltarukouksissa ja lasten raamattua luemme iltaisin. Lapset saattavat kysellä myös uskon asioista ja keskustelemme niistä jonkuverran, lähinnä niin että heitä askarruttaa jokin. Meillä on vapaa kasvatus myös uskon asioissa. Opetan lapset tuntemaan Jumalan ja aikuisena luotan että Jumala tekee heissä työnsä.
Itse luen mielelläni raamattua jos hiljainen pidempi hetki tulee. Rukoillaan yhdessä ja minulla on 2 uskovaista ystävää joita pyydän rukoilemaan milloin minkäkin asian puolesta.
Minulla on ihan normaali elämä perheineni, huolineni, harrastuksineni ja työni puolesta. Usko on tuonut mukanaan rauhan ja tasapainon tähän kaikkeen, myös luottamuksen Jumalaan.
Silleen, että teen miten Jumala tahtoo mun tekevän. Asioiden ja hommien tärkeysjärjestyksen nään Raamatusta ja muutenkin sen mitä pitää kulloinkin tehdä ja mitä ajatella.
Pyrin aina muistamaan, että JOKAINEN ihminen on Jumalan kuva. Sen takia suhtaudun joihinkin asioihin kielteisesti, mitkä nykyään normaalisti hyväksytään. Esim porno. Nekin näyttelijät ovat Jumalan kuvia joita pitäisi arvostaa Jumalan kuvina, ei objekteina.
Aborttiin suhtaudun kielteisesti, raiskaustapauksessa en pidä velvollisuutena synnyttää raiskaajan lasta, mutta pidän kuitenkin sitä naisen oikeutena myös synnyttää tuossakin tilanteessa.
Olen sinkku ja haluaisin Jumalaa pelkäävän miehen, joka kykenee perheen hengelliseen johtamiseen.
Kaveripiiriin kuuluu niin uskovia kuin ei-uskoviakin.
Seksi on hieno asia. Siihen liittyy kuitekin aina mahdollisuus alkavasta elämästä. Lisäksi seksin toinen osapuoli on luoto Jumalan kuvaksi myös.
Avioliitto on paras tapa elää puolison kanssa. Avioliitossa ollaan uskollisia, tuli mitä tuli, vaikka olisi pitkä kuiva kausi, sairauksia yms. Vihkivalan otan vakavasti. Avioero ei oikein ole mahdollinen "nyt musta tuntuu"-syystä.
Käytän alkoholia kohtuudella.
Uskovan elämä eroaa sillä tavalla "niistä muista", että hän ei ole koskaan olosuhteiden armoilla.
Uskovalla on sisäinen rauha, turva ja luottamus joka tilanteessa, never panic.
Uskova ei murehdi, ei ole huolissaan, ei kanna kaunaa, ei piikittele.
Tästä voit myös päätellä, oletko itse uskova - sinä, joka sellaisena itseäsi pidät.
Pidän elämästäni uskovaisena. Olen menettänyt useita läheisiä, enkä selviäisi siitä ilman tietoa jälleennäkemisestä. Siihen uskon ja sitä odotan. Vaikka on vaikeaa, Jumala kantaa ja luotan Hänen johdatukseensa.
Sitten arkeen. Käyn satunnaisesti seurakunnan opiskelijailloissa. Siellä on mukavaa, saa seuraa ja pohtia yhdessä asioita turvallisessa ympäristössä. Pelaillaan myös kaikenlaista yhdessä. Pienenä kävin lastenleireillä ja myöhemmin olin vetäjänä niissä ja rippileireillä. Hyvää kokemusta työelämään ja leiriläisten kanssa on kiva viettää aikaa. Sunnuntaisin käyn joko kirkossa tai kuuntelen radiosta jumalanpalvelusta. Saarnat ovat mielenkiintoisia, kun keskittyy kuuntelemaan. Joskus kuuntelen Raamattu kannesta kanteen -ohjelmaa autossa, kun nykypoppi alkaa toistaa itseään. Ohjelma on varsin avartava. Rukoilen iltaisin / muissa yhteyksissä itsekseni, kun on jotain mielenpäällä tai huolettaa, se tuo turvaa.
Vietän normaalia elämää, käyn viihteellä ja liikun monessa kaveripiirissä. Ei se sen kummempaa ole. Turva on Jumalassa, se on tärkein.
Alue: Aihe vapaa
Olen ex-lesta. Lapsuus oli ahdistavaa ja pelottavaa. Normaalia elämää ei ollut. Joka puolella oli Jumala tai piruja. En halua muistella sitä. Sanalla sanoen se oli sairasta!