Sain koliikkivauvan nukahtamaan, nyt ahdistaa mennä itse nukkumaan!

Mun kaveri sai pahan unettomuuden vastaavasta touhusta. Nukkumisesta ei tullut yhtään mitään.

Tiedän ja muistan ihan tasan tarkkaan tuon tunteen. En voi muuta sanoa kun mieti, että joskus se huutaminen loppuu.

Mun koliikkivauva on nyt 11v ja justiinsa nukahti. Ja onko varma ettei ole refluksia, allergioita? Vaadi tutkimuksia jos et ole täysin varma koliikista. Tsemppiä!

Istu alas

Hengittele rauhassa

Sulje silmät ja päätä vähän levätä

Nukahdat jos nukahdat

Laske lampaita

Pelko pois ja pää tyynyyn. Parempi nukkua edes se vähä kuin valvoa. Huuto alkaa jos alkaa. Valvomalla ja etukäteen hermoilemalla et voita mitään.

Täällä! Juuri tällä hetkellä.. mun lapsi tosin ei oo kärsinyt koliikista, mutta heräilee tunnin välein oikeastaan joka yö, ja tätä on nyt kestänyt kolme kuukautta. En osaa enää nukahtaa..Tsemppiä sulle, pitää vaan muistaa että vielä joskus se helpottaa.

Älä mene makkariin vaan vaikka olkkarin sohvalle tai mukavaan nojatuoliin. Pistä silmät kiinni ja rentoudu. Uni tulee jos on tullakseen pääasia että sinä saat nyt levätä edes hetken. Älä ota paineita nukahtamisesta.

Kestät kyllä! Mutta vaadi että refluksi ja allergiat suljetaan pois. Ikävä sanoa, mutta määrittelemätön itkuisuus eli koliikki on selvitettävissä ja siihen tarvitaan vanhempien kova tahto ja itsekuria sopivan imetysdietin ylläpitämisessä. Korvikevauvoilla sopivan korvikkeen löytäminen auttaa. Tulokset ei näy parissa päivässä, siksi kokeilut aina ainakin viikon ajan.

Tuota ei kyllä helpolla unohda, kun sen on kokenut. Eikä myöskään sitä, kun vauva oli reilut 9 kk ja nukahti n klo 23 ja itse havahduin seuraavan kerran vasta vähän ennen kuutta säikähdykseen, että onkohan lapsi enää hengissäkään. Oli, sikeässä unessa. :)

Tsemppiä! Muistot 10 vuoden takaa nousivat mieleeni. Meillä oli koliikkilapsen ja muutenkin huonon nukkujan vuoksi vuorot: minä nukuin klo 20-01 ja mies klo 01-07. Vauvanhoidon yhteydessä toki koetimme nukkua myös, mutta tämän vahtivuorosysteemin ansiosta molemmat saimme levättyä edes jonkin verran. Tosin tämän lapsen myötä olin itse tosi huono nukkuja seuraavat 3 vuotta (lapsi nukkui toki jo ennen tätä täysiä yöunia), enkä koskaan ole nukkunut samanlaista syvää ja hyvää unta kuin ennen tätä lasta. Mutta nykyään en enää stressaa huonosta yöstä, kun on riittävän väsynyt, niin sitä kyllä nukkuu. Ja jos ei nuku, niin yllättävän lyhyillä yöunilla pärjää. Aivot ovat ehkä vähän jumissa, mutta sellaista se vaan elämä välillä on. 

Ah, niin tuttua, vaikka lapsilla ei ollut edes koliikkia. Rankkoja aikoja, mutta kyllä se helpottaa! Onko sulla koliikkikeinua? Monella se on auttanut

Ihanaa kun saa nukkua rauhassa ja niin pitkään kuin haluaa 😴

Tsemppiä. Mä luulin aikoinaan, että vauvan koliikin syy oli Tsernopylin räjähdys. Ihan terve kolmikymppinen se lapsi nyt on. Välillä se kiukuttelee mulle, mutta ei enää aiheuta unettomuutta:)