Tyhmä kysymys avioerosta..
Tiedän, että omaisuus jaetaan puoliksi, mutta onko näin siis pakko tehdä? Eli jos haluaisimme miehen kanssa jakaa tavarat siten että kumpikin saa sen minkä on itse ostanut/saanut toiselta lahjaksi. Ja minulla on perintöä jota mieheni ei toivottavasti halua.
Kommentit (7)
Jos ero on sopuisa, niin saatte varmasti jaettua tavarat tasan siten kuin ne on ostettu tai saatu.
Mutta jos teillä ei ole avioehtoa, niin periaatteessa kaikki menee tasan.
No tyhmä oli kysymys - todella. Huhuhuhuhuh. Tuolla yleistiedolla ei avioliiton kaltaisia juridisia sopimuksia kannattaisi tehdä laisinkaan.
Täytyy tosiaan muuttaa käsitystä sanonnasta: tyhmiä kysymyksiä ei olekaan.
Jonkinlainen käsitys sopimusoikeudesta (juridinen termi) tulisi olla aikuisella ihmisellä. Ajattelitko, että yhteiskunnan puolesta teille tulee poliisit kutsumatta kotiin ja pakottavat teidät jakamaan jokaisen tavaran mulle-sulle -periaatteella :)
Vierailija kirjoitti:
Täytyy tosiaan muuttaa käsitystä sanonnasta: tyhmiä kysymyksiä ei olekaan.
Jonkinlainen käsitys sopimusoikeudesta (juridinen termi) tulisi olla aikuisella ihmisellä. Ajattelitko, että yhteiskunnan puolesta teille tulee poliisit kutsumatta kotiin ja pakottavat teidät jakamaan jokaisen tavaran mulle-sulle -periaatteella :)
Minusta tämä kommentti oli paljon tyhmempi kuin alkuperäinen kysymys. Periaatteessa olisi täysin mahdollista, että voisi joutua maksamaan lahjaveroa, jos omaisuus jaetaan jotenkin muuten kuin puoliksi. Eihän avioliiton aikanakaan puolisot voi siirtää omaisuutta toisen nimiin ilman veroseuraamuksia.
Mutta kuten täällä on jo sanottu, voitte jakaa omaisuuden muuten kuin puoliksi, jos pääsette jaosta keskenään sopimukseen. Tehkää kuitenkin ositussopimus ja allekirjoittakaa se. Muuten perillisillenne aiheutuu iso sotku selvitettäväksi siinä vaiheessa, kun toinen teistä kuolee.
6 täsmentää vielä: soitä ei siis tarvitse maksaa lahjaveroa, että jakaa omaisuuden muuten kuin puoliksi. Tarkoitin vain, että ei ole mitenkään tyhmää miettiä, joutuuko sitä maksamaan.
Te saatte tehdä osituksen ihan miten haluatte tai vaikka jättää tekemättä, ei sitä mikään laki vaadi.
Tosin joku paperi kannattaa tehdä, sillä ositus tehdään viimeistään sitten kun jompi kumpi kuolee.