Kun lapsi huutaa ja raivoaa kaupassa - kuka siinä kärsii?
Näin eilen Ikeassa muuten mukavan nuoren perheen,
mutta olihan kovaääninen kuopus.
Vuoden ikäinen lapsi huusi ja kiljui, raivosi ja ujelsi tauotta yli 2 tuntia. Muut asiakkaat tölläsivät, vanhempien piinattuja kasvoja katsellessa sydän särkyi.
Kuopus ulisi, potki ja huitoi pää punaisena rattaissa silloin kun he kävelivät käytävillä,
pyöri tuolissaan ja ulvoi kun he söivät ravintolassa, huusi kun hänelle puhuttiin ja hänen kanssaan leikittiin - loputon kova huuto taukosi vain pieniksi hetkiksi.
Vanhemmista ja isommista sisaruksista näki, että he olivat joutuneet sopeutumaan tämän pienimmän temperamenttiin, erittäin vahvaan ääneen ja vieraiden tuijotukseen joka puolella.
Ihailtavasti he pelasivat yhteen ja tukivat toisiaan, varmaan raskasta olla aina silmätikku.
Kertokaa kenessä on vika, kun lapsi huutaa kaupassa?
Kenen hermot siinä ovat koetuksella?
Mitä vanhempien kuuluu tehdä?
Kommentit (60)
Minä ulkopuolinen, kun kerrankin ei ole sitä omaa uhmaajaa mukana :)
tuossa tilanteessa pitää vanhemman hieman tilanteesta riippuen joko olla jämäkkä tai antaa hieman periksi. Jos uhma uhma johtuu esim. sairaudesta, nälästä tai väsymyksestä, silloin nopeasti pois tilanteesta tai sitten on läsnä koko kohtauksen ajan, mutta ei anna periksi.
Ei kenenkään. Ei vauvan/taaperon itku ole niin vakavaa, saati johdu huonosta kasvatuksesta. Sen ikäinen vasta opettelee tunteiden hallintaa, ja on oikeus itkeä jos itkettää. Töllöttäköön ulkopuoliset jos ovat niin typeriä.
Seurasit yhtä perhettä yli 2 tuntia?!
Kertokaa kenessä on vika, kun lapsi huutaa kaupassa? Vanhempien
Kenen hermot siinä ovat koetuksella? Lapsen, vanhempien, sivullisten, jne
Mitä vanhempien kuuluu tehdä? Poistua kaupasta.
Katso joskus, miten vanhemmat toimivat huutavan lapsen kanssa. Aivan oikein, he ovat olevinaan kuin lasta tai huutoa ei olisi. Ohjehan on, että ei pidä antaa lapselle valtaa ja kuvitelmaa, että hän saisi huudoillaan tahtonsa läpi. Siksi ei saa noteraata koko olentoa ja huuto jatkuu!
En ole vielä koskaan nähnyt lapsen ryhtyvän karjumaan, jos kommunikointi vanhemman kanssa toimii. Pientä mielipahaa saakin osoittaa, mutta katsokaa joskus niitä ihmisiksi kasvatettuja lapsia ja vanhempiaan ja huomaatte jotain olennaista: nämä lapset ovat olemassa vanhemmilleen.
Vierailija kirjoitti:
Katso joskus, miten vanhemmat toimivat huutavan lapsen kanssa. Aivan oikein, he ovat olevinaan kuin lasta tai huutoa ei olisi. Ohjehan on, että ei pidä antaa lapselle valtaa ja kuvitelmaa, että hän saisi huudoillaan tahtonsa läpi. Siksi ei saa noteraata koko olentoa ja huuto jatkuu!
En ole vielä koskaan nähnyt lapsen ryhtyvän karjumaan, jos kommunikointi vanhemman kanssa toimii. Pientä mielipahaa saakin osoittaa, mutta katsokaa joskus niitä ihmisiksi kasvatettuja lapsia ja vanhempiaan ja huomaatte jotain olennaista: nämä lapset ovat olemassa vanhemmilleen.
Katsottu on ja valitettavan usein nähnyt, että huutoon vastataan huudolla.
Minä kärsin. Siitä tulee oikeasti fyysisesti huono olo (mulla on _todella_ herkät korvat). Ymmärrän kyllä että se raastaa myös vanhempia. Siksi en alakaan tuijottamaan heitä. Mutta älkää tekään tuijottako paheksuvasti jos tukin korvani sormilla. En tee sitä osoittaakseni mieltä, en vain siedä niin kovia ääniä ja vauvanitku nyt tuntuu lähinnä siltä kuin joku pyörittelisi puukkoa korvassa.
Mahtaa sulla olla oma elämä tylsää kun meet Ikeaan ja seuraat yhtä perhettä pari tuntia! Tuohan kuulostaa vainoamiselta.
Vauvan tai lapsen itku on ihan normaalia elämää, ei sitä tarvitse pelätä. Tämä palsta on poikkeuksellisen lapsivihamielinen, sillä täällä on ilmeisen paljon omassa lapsuudessaan traumatisoituneita. Sitähän sanotaan, että vauvan itku saattaa traumatisoituneessa aikuisessa herättää täysin poikkeuksellisia vihan ja kielteisyyden tunteita. Näiden ihmisten kannattaisi hakeutua terapiaan.
Miksei voi tehdä palvelusta muille ja poistua kaupasta? Itsekästä altistaa muita melusaasteelle >:(
Vierailija kirjoitti:
Suurin kärsijä on lapsen vanhempi/vanhemmat. Ensinnäkin he luultavasti kuuntelevat sitä huutoa noin 24 tuntia vuorokaudessa. Toisekseen he joutuvat kestämään myös sen sivullisten paheksunnan, rumat katseet ja jopa inhottavat sanat.
Jokseenkin järkyttävää ajatella, että jo yksi vuotias huutaisi 24 tuntia vuorokaudessa. Mikä sillä lapsella on hätänä? Koliikkivauvakin sentään nukkuu välillä...
Vierailija kirjoitti:
Kertokaa kenessä on vika, kun lapsi huutaa kaupassa? Vanhempien
Kenen hermot siinä ovat koetuksella? Lapsen, vanhempien, sivullisten, jne
Mitä vanhempien kuuluu tehdä? Poistua kaupasta.
Juuri tällaista poikkeuksellista vihamielisyyttä palstalla on. Vihataan vanhempia, vihataan lapsia, vihataan vauvoja.. Syynä omat traumaattiset kokemukset, omien vanhempien kielteinen asenne omaa itseään kohtaan lapsena, ja ehkä myös omat tukahdetut tunteet sitä kohtaan, että itsellä ei ole perhettä eikä ehkä tule.
Vierailija kirjoitti:
Miksei voi tehdä palvelusta muille ja poistua kaupasta? Itsekästä altistaa muita melusaasteelle >:(
Aika moni poistuukin, mutta ei sitä tarvitse heti lähteä juoksemaan tai hävetä sitä, että vauva itkee tai lapsi raivostuu. Sellaista elämä on ja joka julkisella paikalla liikkuu, sen kestäköön. Kauppa ei ole mikään kirkko.
Vierailija kirjoitti:
Minä kärsin. Siitä tulee oikeasti fyysisesti huono olo (mulla on _todella_ herkät korvat). Ymmärrän kyllä että se raastaa myös vanhempia. Siksi en alakaan tuijottamaan heitä. Mutta älkää tekään tuijottako paheksuvasti jos tukin korvani sormilla. En tee sitä osoittaakseni mieltä, en vain siedä niin kovia ääniä ja vauvanitku nyt tuntuu lähinnä siltä kuin joku pyörittelisi puukkoa korvassa.
Täysin samat tuntemukset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katso joskus, miten vanhemmat toimivat huutavan lapsen kanssa. Aivan oikein, he ovat olevinaan kuin lasta tai huutoa ei olisi. Ohjehan on, että ei pidä antaa lapselle valtaa ja kuvitelmaa, että hän saisi huudoillaan tahtonsa läpi. Siksi ei saa noteraata koko olentoa ja huuto jatkuu!
En ole vielä koskaan nähnyt lapsen ryhtyvän karjumaan, jos kommunikointi vanhemman kanssa toimii. Pientä mielipahaa saakin osoittaa, mutta katsokaa joskus niitä ihmisiksi kasvatettuja lapsia ja vanhempiaan ja huomaatte jotain olennaista: nämä lapset ovat olemassa vanhemmilleen.
Katsottu on ja valitettavan usein nähnyt, että huutoon vastataan huudolla.
Kyllä. Molemmat ovat vääriä tapoja ja hyvin yleisiä. Vanhemmat eivät osaa kommunikoida lastensa kanssa.
Olla huomaamatta koko huutoa <- väärin
Huutaa lapselle takaisin <- väärin
Välillä itkulle ei voi mitään. Itselläni on vaikeasti autistinen ja kehitysvammainen 12 vuotias sisko, joka saattaa kaupassa heittäytyä lattialle ja kirkua täysillä. Päällepäin näyttää ihan normaali lapselle. Pienestä asti on saanut raivokohtauksia kaikkialla. Pakko siskoa välillä on jonnekin ottaa mukaan ja ei lähde suosiolla mukaan minnekkään muualle kuin kauppaan. Vanhempani ja minä olemme jo tottuneet pahoihin katseisiin ja ilkeisiin kommentteihin. Parantaisimme autismin, jos pystyisimme.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei voi tehdä palvelusta muille ja poistua kaupasta? Itsekästä altistaa muita melusaasteelle >:(
Aika moni poistuukin, mutta ei sitä tarvitse heti lähteä juoksemaan tai hävetä sitä, että vauva itkee tai lapsi raivostuu. Sellaista elämä on ja joka julkisella paikalla liikkuu, sen kestäköön. Kauppa ei ole mikään kirkko.
Muiden huomioonottaminen on osa peruskäytöstapoja oli paikkana sitten kauppa tai kirkko. Vanhemmat ei saa ottaa asennetta ettei asialle voi tehdä mitään, kun lapsi on t aapero, uhmaikäinen, murroiässä, ja ties missä ikäkriississä. Vanhemman tulee olla lapsen puolella ja heidän loputon tehtävä on opettaa sille lapselle, että on tapoja ja paikkoja joiden mukaan tulee käyttäytyä. Kauppasta poistutaan, ja palataan vaikka kymmeniä kertoja, jos ei ota sujuakseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei voi tehdä palvelusta muille ja poistua kaupasta? Itsekästä altistaa muita melusaasteelle >:(
Aika moni poistuukin, mutta ei sitä tarvitse heti lähteä juoksemaan tai hävetä sitä, että vauva itkee tai lapsi raivostuu. Sellaista elämä on ja joka julkisella paikalla liikkuu, sen kestäköön. Kauppa ei ole mikään kirkko.
Muiden huomioonottaminen on osa peruskäytöstapoja oli paikkana sitten kauppa tai kirkko. Vanhemmat ei saa ottaa asennetta ettei asialle voi tehdä mitään, kun lapsi on t aapero, uhmaikäinen, murroiässä, ja ties missä ikäkriississä. Vanhemman tulee olla lapsen puolella ja heidän loputon tehtävä on opettaa sille lapselle, että on tapoja ja paikkoja joiden mukaan tulee käyttäytyä. Kauppasta poistutaan, ja palataan vaikka kymmeniä kertoja, jos ei ota sujuakseen.
Anna jokaisen hoitaa kasvatustilanteet kuten parhaaksi näkee. Itse en kaupasta poistu, vaikka taapero huutaa. Ihan rauhassa keräilen tavarat mukaan, koska minulla ei ole mahdollisuutta samana päivänä sen saman lapsen kanssa mennä uudestaan kauppaan kävellen 3km. Lapselle sanon, että ymmärrän, että sinua harmittaa, mutta huutaminen ei auta mitään ja se on väärin, ja tästä syystä et saa juttua a) b) c). Lapsi jossain vaiheessa rauhoittuu ja käymme tilanteen kotona uudelleen läpi. Olen kasvatusalan ammattilainen (erityisluokan ope) ja en kyllä yhdeltäkään kanssakulkijalta kaupassa ota vastaan kasvatusohjeita. :-) Kauppa on julkinen tila, jossa myös vammaisten ja äänekkäiden ihmisten on oikeus oleskella. Ei se lapsi täyttä kurkkua usein huuda, saati 5min kauempaa.
Suurin kärsijä on lapsen vanhempi/vanhemmat. Ensinnäkin he luultavasti kuuntelevat sitä huutoa noin 24 tuntia vuorokaudessa. Toisekseen he joutuvat kestämään myös sen sivullisten paheksunnan, rumat katseet ja jopa inhottavat sanat.