Onko tälle jokin diagnoosikin vai voiko olla ns normaalia?
Elämässäni ei ole muuta kuin työ ja kotona oleminen, perheily. Tiedän että muutakin pitäisi ja olisi hyvä olla, mutta en jaksa, evvk. Hajottaa päätä, kun jyskyttää ajatus ettei tämä ole ns normaalia, mutta muutakaan en jaksa miettiä/toteuttaa/tehdä. Lapsetkin jo teinejä niin muutakin voisi olla, mutta kun ei niin ei. Työkin mättää ja avioliitto on pitkälti kulissia joten ei hyvin mene. Voin aika huonosti, lievästi sanottuna. Taaperran päivästä, viikosta ja kuukaudesta toiseen, joitakin ns kohokohtia aina välillä tulee ja arjen keskeyttäjiä/piristyksiä siinä, mutta siinäpä se. Mietin vain, että mitä varten elän, lapsetkin kohta aikuisia. Oravanpyörtässä työssä jota en oikein jaksaisi, jossa en hirveästi viihdy ja jossa monia ongelmia jotka eivät tunnu loppuvan tai muuttuvan vaikka ottanut niitä puheeksi pomonkin kanssa. Ja avioliitosta en sano mitään.
Mistä valoa, voimaa, virtaa, uskoa ja toivoa?
Kommentit (11)
Uusi työpaikka, uudelleen koulutus, uusi rakkaus tai ihan uusi perhe?
Sinulla on vaikka mitä vaihtoehtoja, mutta ensin sun täytyy miettiä mitä sinä haluat.
Ei mitä mies vaatii tai lapset tarvitsee. Työnantajasta nyt puhumattakaan. Vaan ihan sinä. Ratkaisu on sinun käsissäsi.
Sinuna tekisin täyskäännöksen elämässä. Puhu miehellesi asiasta. Rakastatko häntä? Rakastaako hän sinua? Kannattaa miettiä näitä kysymyksiä. Jos tuntuu, että vastaus on ei, ota avioero, muuta uuteen kotiin, hanki/kouluttaudu uuteen työhön, ja mieti mitä on vapaa-aikana mukava tehdä? Muistatko, mikä nuorempana sai sinut iloiseksi?
Täällä eletään vain kerran. Siksi kannattaa oikeasti elää. :)
Eihän noita lopussa luettelemiasi asioita muualta löydy kun sisältäsi. Pystyn kyllä samaistumaan, mutta meillä on vielä pieniä lapsia. Jos olisi jo teinejä kuten Sinulla, pistäisin just kaiken ihan uusiksi. Kaiken, mikä tympii. Miksi kärsiä, vain itse voit soihen vaikuttaa. Ellet sitten ole masentunut ja se pitäisi hoitaa ensin kuntoon? Sen jälkeen alkaisivat muutkin asiat selkiintymään.
Mutta kun ongelma? on se etten jaksa mitään uutta tai muutoksia. Tiedän että pitäisi, pitäisi ja pitäisi, sitä ja tätä ja tuota. Mutta kun en jaksa, en vain saa itsestäni mitään extraa irti. uuvuttaa pelkkä ajatuskin esim.avioeron alullepanemisesta, kämpän etsimisestä, muutosta ja ties mistä mitä se tuokaan tullessaan, omasta kodista lähteminen. Opiskeluun ei ole varaa, työssä käyn täysipäiväisesti koska olen äiti (ja vaimo) jolla velvollisuuksia hoitaa oma osuutensa taloudesta. Se, että olen ollut usemapaan otteeseen työttömänä ja aiheuttanut taloudellista kurimusta sillä, se on asia josta olen saanut kuulla vuosien aikana lukuisia kertoja, siksikin on valtava paine olla nyt töissä maksimaalinen aika ma-pe. Tuntuu ettei asioista ole yksinkertaisesti ulospääsyä, olen täysin voimaton, avuoton ja ilman energiaa, toivoakaan en enää koe tuntevani, monistakaan asioista esimerkiksi juuri työelämän parantumisen suhteen, avioliittoni jne.
ap
Ja mistä tietää rakastaako toista? vai onko kyse tottumuksesta? minulla sekin asia täysin hämärtynyt, ollut tuon miehen kanssa yhdessä 16v ikäisestä eli n.25v ajan jo.
ap
Vierailija kirjoitti:
Ja mistä tietää rakastaako toista? vai onko kyse tottumuksesta? minulla sekin asia täysin hämärtynyt, ollut tuon miehen kanssa yhdessä 16v ikäisestä eli n.25v ajan jo.
ap
Hmm.. Tuo on toki kiperä asia selvittää. Liikkuuko ajatuksissasi muut miehet, erilainen elämä ja sellaiset asiat? Oletko koskaan mustasukkainen? Välitätkö siitä, mitä miehesi tekee? Yllättääkö hän koskaan sinua millään tavalla, tai sinä häntä? Niin ja mikä on ammattisi? Onko fyysisesti raskasta?
-nr. 3
Kuulostat masentuneelta. Minä aloittaisin työterveydestä tai terveyskeskuksesta.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostat masentuneelta. Minä aloittaisin työterveydestä tai terveyskeskuksesta.
Minäkin suosittelen työterveyttä. Voit olla uupunut tai masentunut. Pyydä ottamaan myös kilpirauhaskokeet.
Jos miehesi ei ole väkivaltainen eikä muuten älytön, älä mene vielä tekemään avioliitollesi mitään lopullista. Voitte vielä löytää toisenne uudestaan!
Minullekin tuli masennus mieleen, suosittelen myös työterveydenhuoltoon suuntaamista. Tsemppiä, kyllä asiat ja olo tuosta vielä paranee :)
Olet jymähtänyt, näin käy monelle meistä. Pitää osata irtautua ja uskaltaa heittäytyä, vaikka uusien harrastusteen pariin. Se antaa voimaa ja virkeyttä. Itse innostuin kilpatanssiharrastuksesta. Ilmottauduin peruskursseille ja siitä se lähti.
Mikä sinua kiinnostaa? Jos et osaa määritellä, ilmottaudu edes jollekkin kurssille. Suosittelen liikuntaa, siinä pää nollautuu ja koko keho virkistyy. Tsemppiä. :)