Miksi en voi elää ilman parisuhdetta?

Up

Joku läheisriippuvuus pakko oltava joku, ja itsekin tein tollee kunnes tajusin mulla on läheisriippuvuus nyt olen sinkku enkä halua ketään tuntuu paljon paremmalta kuin silloin teini ikäisenä vaihtui miehet kuin sukat

Läheisriippuvuudesta. Kertokaa lisää.

Vai narsismi?

Sinulla ei ole muuta sisältöä elämässä.

Miten saat heti uuden miehen? Tai siis otatko vaan kenet tahansa? Minusta ei kiinnostu kuin juopot tai narkomaanit.

En tosiaan tiedä mutta mun mielestä olet säälittävä. En voi sietää tollasia ihmisiä ketkä ei OSAA olla yksin!

Itse miehenä ajattelen vähän samalla tavalla.

Sain pakit noin 2 viikkoa sitten ja kova on yritys löytää uusi nainen mutta vaikeaa on.

Tykkään niin hitosti parisuhteessa olemisesta, että tämä sinkkuna olo tuntuu niin kurjalta :(

Vierailija kirjoitti:

En tosiaan tiedä mutta mun mielestä olet säälittävä. En voi sietää tollasia ihmisiä ketkä ei OSAA olla yksin!

Mullakin kesti pitkää totutella yksin eloon ja hengissä ollaan vielä silloin tuntui elämä menee pilalle jos ei ole ketään. Yksin oleminen tuntuu helpottuvan kun tajuaa että en elä muita varten ja muut eivät elä minua varten

Mulla on ainakin ongelmana se että mulla ei ole juurikaan sosiaalista elämää, ei juuri kavereita kenen kanssa viettää aikaa säännöllisesti että jään kovin riippuvaiseksi parisuhteesta.

Vaikea asia ratkaistavaksi.

Voisko ongelma siinä, että ei halua/uskalla kohdata eron aiheuttamia tunteita? Olen itse vasta eronnut ja en edes muistanut, millaista kituuttamista tämä on alkuun. Toisesta on muistoja joka puolella, ahdistaa, pitää keksiä uudet omat rutiinit, suhteen ongelmat vaivaa päässä ja välillä jopa kysymys, olisiko ne voinut kuitenkin ratkaista jne. Minulla menisi pää sekaisin jos ottaisin tähän jonkun uuden, mutta voisihan sillä torjua tätä p*skaa oloa.

Minulle joku sanoi jo kauan sitten, että olen pakkoseurustelija ja kyllähän siinä on totuutta joukossa. Aina kun edellinen suhteeni on päättynyt, olen melko pian löytänyt uuden. En kylläkään ensimmäistä vastaan tulevaa, mutta tarjolla on aina ollut naisia, jotka ovat minua kiinnostaneet.

Enkä minä koskaan nähnyt asiassa kenenkään kannata mitään ongelmaa. Nyt olen tosin ollut jo 15 vuotta naimisissa, mutta jos ero joskus tulisi, etsisin varmaan jälleen pian uuden. Eikä sillä, ettenkö osaisi olla sinkkuna tai saisi aikaani kulumaan vaan minusta yksinkertaisesti on mukavaa seurustella.

Vierailija kirjoitti:

Voisko ongelma siinä, että ei halua/uskalla kohdata eron aiheuttamia tunteita? Olen itse vasta eronnut ja en edes muistanut, millaista kituuttamista tämä on alkuun. Toisesta on muistoja joka puolella, ahdistaa, pitää keksiä uudet omat rutiinit, suhteen ongelmat vaivaa päässä ja välillä jopa kysymys, olisiko ne voinut kuitenkin ratkaista jne. Minulla menisi pää sekaisin jos ottaisin tähän jonkun uuden, mutta voisihan sillä torjua tätä p*skaa oloa.

Joo-o, kävin äsken treffeillä naisen kanssa ja toivoin että tällä tavalla unohtaisin ex-naisen mutta tässä kävikin vain niin että nyt muistelen että olipas sen exän kanssa keskustelu helpompaa ja kemia parempaa kuin tämän uuden treffattavan naisen :( ei mennyt ihan putkeen..

Vierailija kirjoitti:

En tosiaan tiedä mutta mun mielestä olet säälittävä. En voi sietää tollasia ihmisiä ketkä ei OSAA olla yksin!

Mä en taas voi sietää sun kaltaisias ihmisiä täynnä vihaa.

No huh huh! Otatte uusia tuosta vaan? Mä oon ainakin sellainen nainen, että ihastun tai rakastun vain harvaan. Tekö siis otatte kenet vaan vaikka ulkonäön perusteella? Niinkö tämä maailma nykyään toimii?

Olen  kaunis ja saisin kyllä heti jonkun, mutta olen aina tosiaan ollut sellainen, että etsin sellaista oikeaa, joka oikeasti sytyttää. Otatteko te ihan kenet vaan siis, vai kelpaavatko kaikki?

Vierailija kirjoitti:

Kun entinen suhde kariutuu, otan heti uuden miehen. Mikä mua vaivaa?

ootko horatsu?

Miehet yleensä ottaa heti uuden eron tultua, naiset eivät niinkään . Mikähän siinäkin? Itse olen nainen  ja kosiskelijoita on aina riittänyt, mutta en tosiaankaan ota ketä vaan. Virheitä olen silti tehnyt, sillä liian omistushalusiin ja väkivaltaisiin olen törmännyt. Luulin paranteeni, niin viimeisin olikin aseksuaali/homo...en päässyt selville.

Taidan luovuttaa, mutta en silti ymmärrä, miten ottaa heti joku aina?

Heti edellisen suhteen kariuduttua on helppoa hakeutua uuteen, ettei tarvitsisi käydä läpi eron synnyttämää tuskaa.

Minusta kyse on yksinkertaisesti siitä, ettei kykene kohtaamaan itseään ja ajatuksiaan. Tarvitsee koko ajan toista vierelleen, koska ei kestä  tyhjyyden ja yksinäisyyden tunnetta. Olen itse kokenut saman. Reilu puoli vuotta sitten päätin, että olen yksin vaikka väkisin. Kumma kyllä vähitellen on alkanut helpottaa ja olen alkanut jopa viihtyä itsekseni.