Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tukevahko lapsi
11.03.2017 |
Minulla on kolme tytärtä, joista esikoinen on hyvin hoikka, kevytrakenteinen ja pitkäraajainen. Jo heti synnyttyään pitkät, hoikat raajat olivat ilmiselvät ja aina ollut melkeinpä luiseva: pulleaposkisena taaperonakin tuntui luunsa ihon läpi.
Keskimmäinen on vähän raamikkaampi, mutta hoikahko hänkin.
Mutta kuopus oli jo syntyessään toista maata. Painoi yli kilon enemmän kuin esikoinen, jalat olivat paksut eikä esim luut tunnu jalkoja ja käsiä hellästi "puristaessa", vaan tuntuu sellainen lihaskimppu. En sanoisi lasta varsinaisesti lihavaksi, mutta hoikan lapsen rinnalla näyttää todella paksulta, kädet ovat paksut, jalat ovat paksut, sormet, korvalehdet kaikki. Esikoinen muistuttaa kevyttä keijukaista, keskimmäinen notkeaa kissaa ja kuopus.. No lähinnä tulee mieleen itäsaksalainen kuulantyöntäjä.
Osaako joku selittää tämän eron? Käsittääkseni ihmisten pitäisi kuitenkin olla aika lailla samankokoisia lapsuusiän ja ruokavalion + liikunnan vaikuttaa asiaan. Olen kuitenkin ollut todella tarkka juuri kuopuksen ruuan suhteen, herkkuja hän ei juurikaan saa (lähinnä vain keksin tms jossain juhlissa). Isommat saavat salaa kuopukselta jätskiä kyllä. Olen myös liikuttanut kuopusta tarkoituksella, niin että hän varmasti liikkuu vähintään tuplasti mitä hoikka esikoinen aikanaan.
Miksi kuopukseni on syntynyt näin paksuna ja on sitä edelleen? Hän on nyt 3-vuotta. Siinä missä toisilla tytöillä on suorat jalat, niin kuopuksen jalat ovat kuin ponin jykevät pohkeet ja vähän väärät sääret. Harmittaa, kun ihmiset olettavat meidän syöttäneen pienimmän piloille ja ääneen päivittelevät, että voivoi kun isosiskot ovat niin eri mallia ja tuleeko meidän hemmoteltua pienintä. Asia on kuitenkin päinvastoin. Voiko kuopuksen kehonrakenne viestiä jostain sairaudesta? Hän on 98cm pitkä ja painaa jo 17 kg.
Pitäisikö lapseni alkaa jonkinlaiselle dieetille? Onko kenenkään muun lapsen painoon puututtu neuvolassa tämän ikäisenä?
Kommentit (40)
Meillä 100cm 3v ja 13,8 kg mutta onkin tosi hoikkeli poika. Kannattaa neuvolassa ottaa puheeksi jos epäilet ,että voisi johtua jostain sairaudesta ,mutta toisaalta meitä on niin joka lähtöön. Eikä se automaattisesti tarkoita ,että sisarukset kasvaisivat samalla tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On kyllä melko painava, meillä 97cm ja 14,3 kg tyttö. Ehkä kysyisin erikoislääkäriltä asiasta? Eivätkö neuvolassa puuttuneet?
Vierailija kirjoitti:
Oletko pitänyt ruokapäiväkirjaa ettei lapsi napostele huomaamattasi yli kulutuksen? Ylipainoon on hyvä puuttua kyllä heti, ongelma vain kasvaa vuosi vuodelta. Minkälaista liikuntaa lapsi harrastaa? Tuleeko hiki ja hengästyykö?
Niin se lapsi on 3v.
Kyllä se sitten murrosiässä kun tulee kasvupyrähdys viimeistään helpottaa, turha kasvavan lapsen painoa on ruveta tarkkailemaan kovin kriittisesti.
Vierailija kirjoitti:
Meillä 100cm 3v ja 13,8 kg mutta onkin tosi hoikkeli poika. Kannattaa neuvolassa ottaa puheeksi jos epäilet ,että voisi johtua jostain sairaudesta ,mutta toisaalta meitä on niin joka lähtöön. Eikä se automaattisesti tarkoita ,että sisarukset kasvaisivat samalla tavalla.
Lisään vielä että tunnemme kyllä 2v pojan joka painaa enemmän kuin teidän 3v eikä hänellekkään ole koskaan mitään sanottu. On vaan jykevä rakenne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En huolestuisi vielä tuossa vaiheessa, monet on vauvana ja pikkulapsena tosi pulleviakin, mutta jos ruokavalio on kunnossa ja saa liikuntaa, niin hoikistuvat sitten kasvun myötä. Toki jos alkaa paino nousta enemmältikin tai neuvolassakin huolestuvat, niin sitten täytyy tutkia. Mutta kuulosti hieman ilkeältäkin kirjoituksesi, ei kaikki ole samasta muotista sisaruksetkaan, toivottavasti et ilmaise ajatuksiasi lapselle itselleen. Itse olen ollut lapsesta asti lihava, aikuisena vasta laihtunut lihavuusleikkauksen tuella, enkä normaalipainoinen tule koskaan olemaan. Veljeni syö tosi epäterveellisesti eikä edes liiku mitenkään hirveästi, mutta todella hoikka ja lihaksia löytyy. Pikkuveljeä nimenomaan on lellitty ruualla, mua kuskattiin lääkäreissä ja ravitsemusterapeuteilla, vahdattiin joka suupala, ei auttanut. Äitini suoranainen viha lihavuuttani kohtaan sen sijaan musersi itsetunnon.
Vierailija kirjoitti:
En huolestuisi vielä tuossa vaiheessa, monet on vauvana ja pikkulapsena tosi pulleviakin, mutta jos ruokavalio on kunnossa ja saa liikuntaa, niin hoikistuvat sitten kasvun myötä. Toki jos alkaa paino nousta enemmältikin tai neuvolassakin huolestuvat, niin sitten täytyy tutkia. Mutta kuulosti hieman ilkeältäkin kirjoituksesi, ei kaikki ole samasta muotista sisaruksetkaan, toivottavasti et ilmaise ajatuksiasi lapselle itselleen. Itse olen ollut lapsesta asti lihava, aikuisena vasta laihtunut lihavuusleikkauksen tuella, enkä normaalipainoinen tule koskaan olemaan. Veljeni syö tosi epäterveellisesti eikä edes liiku mitenkään hirveästi, mutta todella hoikka ja lihaksia löytyy. Pikkuveljeä nimenomaan on lellitty ruualla, mua kuskattiin lääkäreissä ja ravitsemusterapeuteilla, vahdattiin joka suupala, ei auttanut. Äitini suoranainen viha lihavuuttani kohtaan sen sijaan musersi itsetunnon.
Anteeksi jos kuulostin kauhealta, mutta olen vain todella huolissani, näen itse asiassa samanlaisen kohtalon lapselleni kuin mitä itse olet joutunut kokemaan, enkä todellakaan halua sitä. Selvisikö ylipainosi syy koskaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kokemuksen syvällä rintaäänellä voin sanoa, että kasvupyrähdys auttaa tilanteeseen vain parin vuoden ajan. Ihminen, joka on tukeva ja taipumus lihomiseen löytyy, niin lihoo kyllä sitten kasvupyrähdyksen jälkeen paljon ellei ole lähes puritaaninen ruuan suhteen. Saan pidettyä itseni normaalipainossa juuri ja juuri todella tiukalla dieetillä. Olen suurimman osan aikuisikääni syönyt 1500kcal päivässä ja liikun päivittäin pari tuntia plus hyötyliikuntapäivä. Ei mene tasan onnen lahjat. Lähinnä olen koko ajan vähän masentunut, sillä rakastaisin ruokaa. Joskus opiskelijana annoin mennä enkä tuijottanut kaloreita ja vaakaa (missään vaiheessa en ahtanut ruokaa kaksin käsin ja aina olen liikkunut). Silloin paino nousi parissa vuodessa 30kg. Olipa hauska niitä sitten laihdutella. Mieluummin kidun kuin laihdutan uudelleen. Ja mitään vikaa ei ole löytynyt koskaan.
Ehkäpä koko perheen ruokailu- ja liikuntatottumuksissa olisi parantamisen varaa? Onko teillä mahdollisuus päästä ruokaterapeutille?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko pitänyt ruokapäiväkirjaa ettei lapsi napostele huomaamattasi yli kulutuksen? Ylipainoon on hyvä puuttua kyllä heti, ongelma vain kasvaa vuosi vuodelta. Minkälaista liikuntaa lapsi harrastaa? Tuleeko hiki ja hengästyykö?
Niin se lapsi on 3v.
Kolmevuotiaan kuuluisi myös mennä suurin osa hereilläoloajasta pää märkänä. Siinä iässä pohjataan loppuelämän terveys.
Ap: kokeilisin lapsellesi vegaaniruokavaliota.
Onko lapsi iloinen eikä masennusoireita ole? Masennus on hyvä sulkea pois jos perheessä on ollut traumaattisia kokemuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En huolestuisi vielä tuossa vaiheessa, monet on vauvana ja pikkulapsena tosi pulleviakin, mutta jos ruokavalio on kunnossa ja saa liikuntaa, niin hoikistuvat sitten kasvun myötä. Toki jos alkaa paino nousta enemmältikin tai neuvolassakin huolestuvat, niin sitten täytyy tutkia. Mutta kuulosti hieman ilkeältäkin kirjoituksesi, ei kaikki ole samasta muotista sisaruksetkaan, toivottavasti et ilmaise ajatuksiasi lapselle itselleen. Itse olen ollut lapsesta asti lihava, aikuisena vasta laihtunut lihavuusleikkauksen tuella, enkä normaalipainoinen tule koskaan olemaan. Veljeni syö tosi epäterveellisesti eikä edes liiku mitenkään hirveästi, mutta todella hoikka ja lihaksia löytyy. Pikkuveljeä nimenomaan on lellitty ruualla, mua kuskattiin lääkäreissä ja ravitsemusterapeuteilla, vahdattiin joka suupala, ei auttanut. Äitini suoranainen viha lihavuuttani kohtaan sen sijaan musersi itsetunnon.
Anteeksi jos kuulostin kauhealta, mutta olen vain todella huolissani, näen itse asiassa samanlaisen kohtalon lapselleni kuin mitä itse olet joutunut kokemaan, enkä todellakaan halua sitä. Selvisikö ylipainosi syy koskaan?
Et sinä kauhealta kuulostanut, mutta halusin vaan sanoa, että älä liikaa tuo ilmi noita ajatuksia painosta pienelle lapselle, ennemmin vaan kannattaa puhua terveellisistä elintavoista ylipäätään jne.
Ei kai siihen ole sen ihmeempää syytä, kyllä sitä tutkittiin, kotona ei ehkä ollut mikään säännöllisin rytmi vanhempien töiden vuoksi, ehkä se ravintupuolikaan ei aina terveellisin ollut. Ja olin vaan altis lihomaan, kun syömisiä kytättiin kotona paljon, niin kotoa muutettua homma levisi ihan käsiin ja sairastuin ahmimishäiriöön, lihoin tosi nopeasti ja paljon. Nyt painonhallinta on sujunut monta vuotta jo ihan hyvin, mutta toki joutuu lopun ikää tekemään töitä asian eteen.
Sen haluan sanoa, että vaikka lapsi lihoisi, niin rakasta, hyväksy, iloitse lapsestasi, tarjoa positiivisella tavalla hyviä ja terveellisiä tapoja tai hakekaa yhdessä apua. Älä vaan moiti lapsen ulkomuotoa tai vertaile hoikkiin sisaruksiin. Auta lastasi rakentamaan terve itsetunto ja rakastamaan terveesti itseään, vaikka kävisikin niin, että hänestä sattuisi tulemaan pullevampi ihminen tulevaisuudessakin, niin se ei ole mikään maailmanloppu kuitenkaan. Jos liikkuu ja on terveet elintavat, ja on hyvä olla omana itsenään, niin se on tärkeämpää, kuin vaakalukemat tai kasvukäyrät.
Samaa olen ihmetellyt omissa lapsissa. Mut lihavan ihmisen geenit on erilaiset sekä suoliston bakteeritkin erilaisia. Sille ei vaan voi mitään et me ollaan kaikki erilaisia. Yritä löytää joku kunnon liikuntaharrastus lapselle. On eri asia on löysä lihava kuin lihaksikas lihava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä luoja opettaa sulle suvaitsevaisuutta?
Kilpirauhasen vajaatoiminta saattaa olla yksi aiheuttajavaihtoehto. Se hidastaa aineenvaihduntaa ja voi olla turvotusta esim. kasvoissa ja sormissa. Tai sitten voi olla jotain muuta, joku muu sairaus/syy tai sitten lapsi vain on erilainen kuin siskonsa.
Oletteko ihan tosissaan?
Meillä 4v poika vähän yli 1m pituinen,painaa 18.4kg ja näyttää laihalle,kylkiluut paistaa ihosta läpi ym. Ja aika huono syömään.
Virtaa kyllä silti riittää.
Syötät vaan perusruokaa ja paljon juureksia/kasviksia. Karkki-/herkkupäivä kerran viikossa. Ulkoilua ja muuta leikkiä normaalisti. Eiköhän se paino/ruumiinrakenne siitä tasaannu. Oman lapseni kaveri oli vielä 4-5 -vuotiaana semmoinen painija. Hänellä oli 5 numeroa isommat jalatkin kuin meidän tytöllä, sääret kuin tukit omani vierellä jne. Sitten se alkoi tasaantua. Nyt 11-vuotiaana on hiukan raskasrakenteinen, mutta ei mitenkään pullea tai iso. Ihan hoikaksi voisi luokitella. Kummasti se sieltä siroutui. Eikä heillä ymmärtääkseni ole tuon ruokailun kanssa tehty mitään muutosta, äitinsä tunnen hyvin ja vanhemmat on normaalipainoisia sekä liikkuvia.
Meilläkin on kolme aivan erirakenteista lasta. Vanhin on pitkä ja hoikka, keskimmäinen normaalimittainen ja siro, nuorin pitkä ja roteva. Tyttöjä kaikki. Kaikki vauvana pyöreitä, keskimmäinen eniten. Nuorimmaisella kesti pisimpään vauvanpyöreyden sulaminen, vasta kolmevuotiaana alkoi näyttää leikki-ikäiseltä. Ajattelin sen johtuvan siitä, että hän aloitti päiväkodin nuorimpana ja siellä ruoka maistui aina. Muut ovat parivuotiaana uhmanneet kotona syömisen kanssa.
Nuorimmaisen paino on aina mennyt plussan puolella 10-20 %, mutta on pysynyt siellä eikä ottanut pomppausta ylöspäin. Maha on litteä ja kova, mutta on selvästi reitevä. Liikkuu paljon ja on todella vahva. Hauista välillä näyttää ja se on kyllä melkoinen 😀 Nyt koululaisena edelleen selvästi syö paremmin kuin siskonsa ja ottaisi mielellään paljon välipaloja. Ja parhaan kaverinsa luona saavat paljon herkkuja, mikä on harmittavaa (ja näkyy kaverista). En haluaisi mennä heille jeesustelemaan ruokavaliosta.
Jonkun lapsen kohdalla voi joutua olemaan tarkempi ruokavaliosta ja liikunnasta hänen mieltymystensä vuoksi ja ihmiset ovat erilaisia rakenteeltaan. Niin se taitaa olla.
Katsokaapa huvin vuoksi somatotyypit, nykyisinhän näistä ei varmaan saa puhua, mutta kyllä vain moni noista tyypeistä itsensä ja sukulaisensa löytää jossain määrin, vaikka nyt on vallassa joku standardinen määritelmä, millainen ihmisruumiin pitäisi olla, niin oikeasti meissä on paljon eroja, ja tärkeintä on se, mitä siellä mielessä liikkuu.
Alue: Aihe vapaa
Oletko pitänyt ruokapäiväkirjaa ettei lapsi napostele huomaamattasi yli kulutuksen? Ylipainoon on hyvä puuttua kyllä heti, ongelma vain kasvaa vuosi vuodelta. Minkälaista liikuntaa lapsi harrastaa? Tuleeko hiki ja hengästyykö?