Lue keskustelun säännöt.
Syyllistäminen ja kilpavarustelu! Kerro miten kasvatit lapsesi väärin muiden mielestä.
09.03.2017 |
Imetitkö liian vähän? Olisiko pitänyt ensin antaa vilja, kala vai liha? Vai satuitko vahingossa antamaan valmissosetta? Tiputatko vaipat tavalliseen roskikseen jossa ei ole hajulukkoa? Eikö lapsellasi ole yksivuotiaana harrastusta ja sosiaalista verkostoa? Ostitko vain yhden välikausihaalarin tai puit lapsellesi äitiypakkauksen? Kuivaksi opettelu ja unikoulu, varmasti et niitä osaa. Ja jokainen muistaa että rattaiden laatu on suoraan verratavissa hintaan.
Nyt saat, sinä paska äiti, tulla kertomaan mitä kaikkea teit väärin muiden mielestä.
Kommentit (65)
No en ainakaan pukenut lapselleni äitiyspakkausta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä enkä ole kiinnostunut mitä mieltä muut ovat ratkaisuistani, joten jää arvoitukseksi. Toimin niin kuin itse hyväksi näen ja se riittää.
Kerran olin syömässä siskoni ja tämän kaverin kanssa jolla oli omaa vauvaani hieman vanhempi. Ennen ravintolaa kävin ostamassa pari sosetta vauvalle ja siinä samalla tämä toinen äiti niitä tutki ja otti myös jonkun. Kassalla piti kailottaa kovaan ääneen ette oho onpas halpoja kun en minä katsos tiedä kun teen itse kaiken.
Ravintolassa keskustellessa sitten selvisi ettei tämä äiti käy kuin max kolme tuntia vauvan kanssa kerralla kodin ulkopuolella kun lapselle tulee nälkä eikä osaa niitä itse tehtyjä soseita pakata mukaan niin ettei pilaannu.
Minä olen aika hyvin pystynyt sulkemaan muiden paineet itseni ulkopuolelle.
Jos äiti-ihmisen ainoa pätemisen aihe löytyy imettämisestä, kantoliinasta, vauvanvaatteen merkistä tai siitä, minkä ikäisenä kakka tuli pottaan niin ei se äiti-ihminen kaukaa pysy ympärilläni pätemässä.
Lasten kanssa on se hyvä puoli, että pienen kanssa voi äiti-ihminen brassailla ja päteä, mutta lopputuloksen sitten myöhemmin voivat muut arvioida: Millainen nuori ja aikuinen äiti-ihmisen konstein kasvaa. Erityislahjakkuudet tullaan kyllä havaitsemaan sitten, ei niitä tarvitse äiti-ihmisen muille kertoa. Tai jos tarvitsee niin eipä tuo lahjakkuus suurta ole kun sitä ei muut huomaa. Oikealla menestyksellä tekee ihminen enemmän kuin sillä saavutuksella, minkä ikäisenä se pökäle pottaan tuli.
Itse pyrin kehumaan muita: Jos lapsi käyttäytyy hyvin ja on huomaavainen, kehun kyllä häntä äidillee jne.
Oma äitini imetti minua aikanaa 2 viikkoa. Olen nyt 44v, terve kuin pukki, allergiaton ja todella hyvässä kunnossa. Urheilu-uraakin oli nuoruudessa. Äitini saa synninpäästön :-) Myös välit äitiin erittäin hyvät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Soseutin itse lapselle koska se nyt ei vaan ollu itsestäni iso juttu. Tästä sitten tuli kyllä paskaa monestakin suunnasta, kuinka on niin ylihienostelevaa tehdä itse. Joo se porkkanan muussaaminen oli tosi vaikeeta ja vei kauheesti aikaa.
Vein lapset päikkyyn alle vuoden ikäisinä.
Onnellisia, terveitä ja menestyviä nuoria ovat - ja välit heihin hyvät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oma äitini imetti minua aikanaa 2 viikkoa. Olen nyt 44v, terve kuin pukki, allergiaton ja todella hyvässä kunnossa. Urheilu-uraakin oli nuoruudessa. Äitini saa synninpäästön :-) Myös välit äitiin erittäin hyvät.
Alapeukuttajalta haluaisin kysyä, että mitä pahaa siinä on jos joku ei pysty imettämään ja lapselle ei silti tapahdu mitään pahaa?
Ikään kuin ainoan oikean totuuden -ihmiset olisivat sellaisia, että toivovat muille lapsille pahaa, ellei heitä hoideta juuri niinkuin itse on omaansa hoitanut.
Vierailija kirjoitti:
Vein lapset päikkyyn alle vuoden ikäisinä.
Onnellisia, terveitä ja menestyviä nuoria ovat - ja välit heihin hyvät.
Minä taas olin huono äiti koska vein lapsen vasta 3,5 vuotiaana tarhaan. Piti tulla sosiaalisesti heikkolahjainen hylkiö. Sen sijaan on tarhasta kouluun kehuttu sitä sosiaalisuutta ja tunneälyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puen vauvani tylsiin valkoisiin kietaisubodeihin ja yhdistän ne rumanvärisiin puolipotkareihin. Käytän myös äitiyspakkauksen rumia "pojanvärisiä" vaatteita tyttövauvalla.
En antanut lemmikkejä pois. Kyllähän nyt koira lasta puree ja kissa raapii tai tukehduttaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole noudattanut mitään suosituksia, en esim. raskausajan ruokavaliosta, lapsen syömisistä tai mistään. Vaistoilla mennään. Meillä ei myöskään yritetä "sosiaalistaa" lapsia, ei viedä harrastuksiin tms. Oikein hyvin nuo on tähän asti pärjänneet näin (12- ja 14-vuotiaita nyt).
Vierailija kirjoitti:
Lapseni syntyi aikaisin, viikolla 36 jos oikein muistan. Painoi vain 2500g. Eräs äiti ihminen kertoi ylpeänä omasta tli neljäkiloisesta ja perään pohti mitähän minä olen tehnyt väärin kun niin pieni vauva oli.
Mun esikoiseni syntyi yliaikaisena ja painoi 4400 g. Epäilemättä olin syönyt raskausaikana liikaa herkkuja ja tuhonnut lapseni aineenvaihdunnan pysyvästi. Ja tokkopa tuo alakertakaan sellaisesta ikinä ennalleen palautuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole kohdannut syyllistämistä enkä kilpavarustelua. Syntini on varmasti ollut pysyttely poissa äitiporukoista. Vauva ja taapero aikana käytiin kerran viikossa muskarissa ja toisen kerran liikuntakerhossa, muuten oltiin lasten kanssa omissa oloissamme. Ei noissa ehtinyt sen syvällisemmin mistään puhumaan.
Nyt iltatähden kanssa ollaan aktiivisempia, kun päivällä ei ole sisaruksia seurana, ja käydään useamman kerran viikossa perhekerhoissa, mutta en edelleenkään ole törmännyt noihin asioihin. Toisaalta olen varma (ja varmempi kuin kahden ensimmäisen kanssa) tekemisistäni enkä syyllistyisikään kovin helposti.
Onkohan tuo kilpavarustelua enemmän kaupunkilaisten ongelma? Minusta täällä maaseutukunnissa ollaan vielä ihan jalat maassa.
Oma mummoni on pahin. Annan väärää ruokaa, puen väärät vaatteet. Olen hirveä kun neuvolassa se on tavallaan jo vitsi kun kerron neuvolatädille mitä mummi taas on käskenyt tekemään ja yhdessä nauretaan 50 vuotta vanhoille suosituksille ja tavoille.
Mä kuulemma kasvatin lapseni huonosti, ne oli käyttänyt kylässä enemmän kun 3palaa vessapaperia. Luulin ensin, että se rouva yrittää olla vitsikäs mutta se olikin ihan tosissaan.
Vierailija kirjoitti:
Mä kuulemma kasvatin lapseni huonosti, ne oli käyttänyt kylässä enemmän kun 3palaa vessapaperia. Luulin ensin, että se rouva yrittää olla vitsikäs mutta se olikin ihan tosissaan.
Minun neljävuotias oli myös huonosti kasvatettu kun ei jaksanut istua kolmea tuntia ravintolapöydässä. Ja kyllä nimenomaan lapsi haluttiin myös paikalle, noihin tilaisuuksiin yleensä menen yksin.
Minua ei ole koskaan kukaan kritisoinut. Neuvolassakin on aina tullut vain kehuja ja kannustusta. Anoppi on ehkä joskus alkuaikoina antanut ärsyttäviä neuvoja, mutta ei koskaan varsinaista kritiikkiä. Oon aika hämmästynyt siitä että joidenkin ystävät suoraan kritisoivat heitä! Mulle ei tulisi mieleenkään. Vaikka ystäväni ovat tehneet joitain valintoja joita en itse koskaan tekisi lasteni kanssa, niin ei ikinä tulisi pieneen mieleenikään paheksua tai ihmetellä niitä, saati suoraan kritisoida. Samoin ystäväni eivät koskaan ole kritisoineet minun valintojani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma äitini imetti minua aikanaa 2 viikkoa. Olen nyt 44v, terve kuin pukki, allergiaton ja todella hyvässä kunnossa. Urheilu-uraakin oli nuoruudessa. Äitini saa synninpäästön :-) Myös välit äitiin erittäin hyvät.
Alapeukuttajalta haluaisin kysyä, että mitä pahaa siinä on jos joku ei pysty imettämään ja lapselle ei silti tapahdu mitään pahaa?
Ikään kuin ainoan oikean totuuden -ihmiset olisivat sellaisia, että toivovat muille lapsille pahaa, ellei heitä hoideta juuri niinkuin itse on omaansa hoitanut.
En alapeukuttanut ja olen samaa mieltä kanssasi imetyksestä, mutta luulen että usein ihmisiä ärsyttää yksittäistapauksen (=sinä terve vaikket imetetty) käyttäminen tai esittäminen ikään kuin todistusaineistona jostain (=tässä: että imetys ei ole yhteydessä terveyteen).
Lapseni syntyi aikaisin, viikolla 36 jos oikein muistan. Painoi vain 2500g. Eräs äiti ihminen kertoi ylpeänä omasta tli neljäkiloisesta ja perään pohti mitähän minä olen tehnyt väärin kun niin pieni vauva oli.